Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII MATFEIN MUGAH

IISUS TÜÖNDÄÜ OPASTUJII RAHVAHAN KESKEH 10

Глава 10

Kaksitostu apostolua

(Mark. 3:13-19; Luk. 6:12-16)

1Iisus kučui iččeh luo net kak- sitostu opastujua i andoi heile vallan ajua iäre paganhengii da parandua rahvastu kaikis voimattomuksis da vaivois.

2Nämä ollah niilöin kahtentostu apostolan nimet: enzimäine on Simon, kudamua vie sanotah Pedrikse, da hänen velli Andrei, sit Zevedein poijat Juakoi da Iivan,3ielleh Hilippü da Varfolomei, Homa da maksuloinkeriäjü Matfei, Alfein poigu Juakoi, Faddei,4Simon Kananit da Juudu Iskariot, kudai jällespäi menetti Iisusan.

Iisus tüöndäü opastujii matkah

(Mark. 6:7-13; Luk. 9:1-6)

5Nämii kahtutostu Iisus tüöndi matkah da n'evvoi nengomil sanoil:

«Älgiä mengiä vierasmualazien luo, älgiägo nimittumah Samarien linnah,6a parembi mengiä Izrail'an rahvahan üöksünüzien lambahien luo7da sanelkua: 'Taivahallizen valdu on lähäl.'8Piästäkkiä voimattomii, nostatakkua kuollieloi, puhtastakkua prokuazal voimattomii da ajakkua iäre karuloi. Ilmai saitto, ilmai annakkua.

9Älgiä suitakkua vüöh kuldua, älgiä hobjua, älgiägo vaskie,10älgiä otakkua reppuu matkah, älgiä kahtu paidua, älgiä jallaččiloi, älgiägo keppii, onhäi ruadai lunnastannuh elätüksen.

11Konzu tuletto kudamahtahto linnah libo küläh, tiijustelkua, ken sie on hüvä ristikanzu. Olgua hänen luo, kuni siepäi etto lähte.12Konzu menettö taloih, toivotakkua sille taloile rauhuttu da tervehüttü.13I ku taloin rahvas sidä maksetanneh, suadahes hüö teijän toivotetun rauhuon. No ku hüö ei sidä maksetanne, tulgah se toivotus teijän luo järilleh.14Ku kudamastahto talois libo linnas teidü ei vastatanne da ei kuunneltanne teijän sanoi, lähtekkiä iäre siepäi da puistakkua pölüt jallois.15Toven sanon teile: Sodoman da Gomorran mualoile suudopäivännü rodieu kebjiembi ku sille linnale.»

Iisus kehittäü opastujii

(Mark. 13:9-13; Luk. 21:12-17; 12:2-7)

16«Minä tüönnän teidü, ku lambahii hukkien keskeh. Sikse olgua viizahat ku mavot da ounastamattomat ku küühköit.17Vardoikkuattokseh rahvahii. Hüö vietäh teidü suvvon edeh da rozgitetah sinagougis.18Teidü vietäh muaherroin da suariloin edeh minun periä, i sie tüö saneletto hüviä viestii heile da Jumalua tundemattomile.19No konzu teidü annetah vallanpidäjien käzih, älgiä olgua huolissah sendäh, kui da midä tüö heile sanozitto, sikse gu teile ihan kerras annetah sanat, kudamat teil pidäü sanuo.20Tüö etto pagize iče, teijän kauti pagizou Jumalan, teijän Tuatan, Hengi.

21Velli andau vellen tapettavakse, tuatto lapsen, i lapset nostah omii vahnembii vastah da suatetah heidü surmah.22Kaikin ruvetah vihuamah teidü minun nimen täh, no ken kestäü agjah suate, se piäzöü.

23Ku ühtes linnas teidü ruvetanneh painamah, pajekkua toizeh. Toven sanon teile: tüö etto ehti kävvä Izrail'an joga linnah, ku Ristikanzan Poigu jo tulou.

24Ei opastettavu ole opastajua ülembi, eigo käsküläine ole ülembi ižändiä.25Olgah opastettavu hüvännü sil, ku händü pietäh ku opastajua, a käsküläine sil, ku händü pietäh ku ižändiä. Ku taloin ižändiä nimiteltäneh Velzevulakse*a, sidä enämbäl muga nimitelläh hänen kodilazii!26Ga sit älgiä varakkua rahvahii. Ei ole nimidä peitos olijua, mi ei tulis nägevih, ei ole nimidä peitettüü, mi ei rodies tiijokse.27Midä minä sanon teile pimies, se tüö sanokkua päivän valgies, i midä teile šupetetah korvah, se tüö sanokkua iäneh levonočalpäi.28Älgiä varakkua niilöi, kudamat tapetah rungu, no ei voija tappua hengie, enämbäl varakkua sidä, kudai voibi hengen dai rungan lükätä uaduh.29Ühteh groššah annetah kaksi čiučoidu, no ni üksi niilöis ei paku muah, ku teijän Tuatto ei sidä tahtone.30Teijän piäs joga tukkainegi on lugiettu.31Ga sit älgiä varakkua. Olettohäi tüö kallehembat čiuččoloi.»

Hristosan tunnustamine

(Luk. 12:8-9, 51-53; 14:26-27; Mark. 9:41)

32«Ken sanou minuu omakse rahvahan ies, sidä minägi sanon omakse minun Tuatan ies, kudai on taivahas.33No ken rahvahien ies kieldävüü minus, sit ristikanzas minägi kieldävün minun taivahallizen Tuatan ies.

34Älgiä duumaikkua, minä tulin tuomah muale rauhua. En rauhua minä tulluh tuomah, a riidua.35Minä tulin eroittamah rahvahii: nostamah poigua tuattua vastah, tütärdü muamua vastah i neveskiä muatkoidu vastah.36Vihaniekoikse roijah ristikanzale hänen kodilazet.

37Se, ken suvaiččou omua tuattua da muamua enämbäl ku minuu, ei päi minule, eigo se, kudai suvaiččou omua poigua libo tütärdü enämbäl ku minuu, päi minule.38Ken ei ota omua ristua da ei astu minule jälles, ei päi minule.39Ken rippuu omas henges, menettäü sen, no ken menettäü oman hengen minun täh, se suau sen.

40Ken ottau iččeh luo teidü, ottau minuu, a ken ottau minuu, ottau sen, kudai minuu tüöndi.41Ken Jumalan iänenkandajan ottau iččeh luo vai sikse, ku se on iänenkandai, suau iänenkandajan palkan, i ken oigien ristikanzan ottau iččeh luo vai sikse, ku se on oigei, suau oigien ristikanzan palkan.42I ken andau ühtele nämis vähävägizis juodavakse mal'l'an viluu vettü vai sikse, ku häi on minun opastui – toven sanon teile: häi ei jiä palkattah.»


*a 10:25 Velzevul – se on sattan.

предыдущая глава Глава 10 следующая глава