Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII MARKAN MUGAH

IISUS KÄVELÖÜ GALILEIS DA SEN LÄHIKOHTIS 6:1-8:26

Глава 6

Iisus kävüü kodilinnah

(Matf. 13:53-58; Luk. 4:16-30)

1Iisus lähti siepäi i tuli omah ko- dilinnah, opastujat oldih Hänenke.2Konzu tuli suovattu, Häi rubei opastamah sinagougas. Händü kuunneltes äijät diivuittihes da küzeltih: «Kuspäi häi otti tämän kaiken? Mittuine on se mielevüs, kudai hänele on annettu? Mittumat suuret ollah net ruavot, kudamat lähtietäh hänen käzis?3Häi vet on se kirvesmies, Marijan poigu, Juakoin, Josifan, Juudan da Simonan velli? Eletähhäi hänen sizäret tiä, meijän keskes?» I hüö heitettih uskondu Häneh.4Iisus sanoi heile: «Nikus muijal Jumalan iänenkandajua ei paheksita, ku vai omas linnas, omien keskes da omas kois.»5Häi ei voinnuh luadie sie ni ühtü suurdu ruaduo; vai erähii voimattomii piästi, ku pani käit heijän piäle.6Häi kummeksii rahvahan uskomattomuttu. Sit käveli küläspäi küläh da opasti rahvastu.

Iisus tüöndäü apostoloi ruadoh

(Matf. 10:5-15; Luk. 9:1-6)

7Iisus kučui iččeh luo net kaksitostu opastujua da tüöndi heidü matkah kaksittain. Häi andoi heile vallan ajua rahvahas paganhengii.8Häi kieldi ottamas kerale midätahto muudu, paiči keppii: ni leibiä, ni reppuu, ni d'engua vüöh.9Heil oli luba ottua sandalit, no ei suannuh panna piäle kahtu paidua.10Vie Häi sanoi: «Kudamah taloih tuletto, olgua sie, kuni etto lähte siepäi iäre.11A kus teidü ei vastatanne da ei kuunneltanne, lähtekkiä siepäi iäre da puistakkua pölüt omis jallois, ku ozuttua: kai tämä tulou vie heile edeh.»"

12Mugai lähtiettih opastujat matkah da kehitettih rahvastu hülgiämäh riähkät da kiändümäh Jumalan puoleh.13Hüö ajettih iäre äijü karuu da vie voijeltih voil äijii voimattomii da piästettih heidü.

Iivan Ristijän surmu

(Matf. 14:1-12; Luk. 9:7-9)

14Suari Irodugi kuuli Iisussah näh, Hänen nimi, näit, tiettih kaikkiel. Irodu sanoi: «Iivan Ristii on nossuh kuollielois, i sendäh hänes on nengoine vägi.»15Toizet sanottih: «Häi on Il'l'u.» A erähät sanottih: «Häi on Jumalan iänenkandai, moine, kui muutgi iänenkandajat.»16Tämän kuultuu Irodu sanoi: «Se on Iivan, kudamal minä käskin leikata piän, häi on nossuh kuollielois.»

17Enne sidä se samaine Irodu oli käskenüh tavata Iivanan, siduo nuorih da panna türmäh. Tämän häi luadii Irodiadan täh, kudai oli hänen Hilippü-vellen akku. Irodu oli ottanuh Irodiadan akakse,18no Iivan oli sanonuh hänele: «Sinul ei sua eliä velles akanke.»19Irodiada oli vihas Iivanan piäle, tahtoi händü tappua, no ei voinnuh,20ku Irodu varai Iivanua. Irodu pidi händü oigiennu da pühännü miehennü i vardoičči händü. Häi rakkahal kuundeli Iivanua, hos äijis kohtis net paginat vaivattih händü.

21No Irodiadale tuli pädevü aigu, konzu Irodu pidi roindupäiviä omien valduherroinke, torapiällikkölöinke da Galilein vahnimienke.22Sinne tuli Irodiadan tütär da pläšii. Se oli mieldü müöte Irodale da hänen gostile. Suari sanoi tütöle: «Pakiče minul midä vai himoittau, minä annan sen sinule.»23Häi andoi sanan: «Midä vai pakinnet, sen minä sinule annan, pidänöü hos puolen valdukundua.»24Tüttö lähti pertispäi da küzüi muamalleh: «Midä minul pakita?» Muamah vastai: «Pakiče Iivan Ristijän piä.»25Tüttö kiirehel tuli järilleh suarin luo da sanoi: «Tahton, ku täs da nügöi andazit minule juvval Iivan Ristijän piän.»26Suarile rodih pahamieles, no ku häi oli gostien aigua andanuh sanan tütöle, häi ei voinnuh kieldävüö.27Häi kerras tüöndi saldatan i käski tuvva Iivanan piän. Saldattu meni türmäh i sie leikkai Iivanal piän.28Sit häi juvval toi piän da andoi sen tütöle, a tüttö andoi sen muamalleh.29Konzu Iivanan opastujat kuultih tämä, hüö tuldih da otettih hänen rungu da pandih muah.

Iisus süöttäü viizituhattu miestü

(Matf. 14:13-21; Luk. 9:10-17; Iiv. 6:1-14)

30Apostolat kerävüttih Iisusan luo i sanottih Hänele kai, midä ruattih da opastettih rahvahale.31Häi sanoi heile: «Läkkiä minunke üksinäzeh kohtah da huogavukkua vähäine.» Tulijua da menijiä oli äijü, i opastujat ei ehtittü ni süvvä.32Mugai lähtiettih hüö venehel elämättömäh kohtah, ku tahtottih olla üksinäh.33No rahvas nähtih heijän lähtendü da äijät tundiettih heidü. Rahvastu tuli juoksujalgua kaikis linnoispäi, rannači rahvas ehtittih perile enne heidü.

34Venehespäi nostes Iisus nägi sie äijän rahvastu. Hänele rodih žiäli heidü, ku hüö oldih kui lambahat paimoittah. Häi rubei heidü opastamah i opasti äijäh dieloh.35Konzu päivü oli jo heittümäs, opastujat tuldih Hänen luo da sanottih: «Tämä on elämätöi kohtu, da on jo müöhä.36Tüönnä heidü iäres, anna hüö mennäh lähizih taloloih da külih ostamah ičelleh süömistü.»37«Tüö iče annakkua heile süvvä», vastai Iisus. Hüö sanottih: «Ga pidäügo meil mennä da ostua leibiä kahtehsadah dinuarah heile süödäväkse?»38Iisus küzüi: «Äijügo leibiä teil on? Mengiä kačokkua.» Sen tiijustahuu hüö sanottih: «Viizi, da kaksi kalua.»

39Iisus käski opastujile istuttua rahvastu joukoittain vihandale nurmele.40Rahvas istuttihes joukko joukon rinnale, sada libo viizikümmen joga joukos.41Sit Häi otti net viizi leibiä da kaksi kalua, kačoi üläh taivahah da kiitti Jumalua. Häi lohkai leivät da andoi palat opastujile juattavakse rahvahale. Muga Häi jagoi kaikile net kaksi kaluagi.42Kaikin süödih külläl,43i jiännüttü palua kerättih kaksitostu täüttü viršii, dai kaluagi jäi.44Süömäs oli viizituhattu miestü.

Iisus astuu vettü müöte

(Matf. 14:22-33; Iiv. 6:15-21)

45Kerras sen jälgeh Iisus käski opastujile mennä veneheh da enne Händü ajua vasturandah Vifsaidan linnah, kuni Häi prostihes rahvahanke.46Rahvahas erottuu Häi meni mäile molimahes.47Tuli ehtü, veneh oli keskijärvel, a Iisus üksinäh rannal.48Häi nägi, kui jügei on opastujil soudua vastutuuleh. Üön n'elländel vardoičenduaijal*a Häi vettü müöte astujen tuli kohti heih i huavai mennä heis siiriči.49Konzu hüö nähtih Iisussua astumas vettü müöte, ruvettih iändämäh, ku duumaittih, heidü bluaznittau.50Hüö kaikin nähtih Händü i pöllästüttih. No Iisus huolitti sanuo heile: «Alevukkua, se olen minä. Älgiä varakkua.»51Häi meni veneheh heijän luo, i tuuli alevui. Opastujat vähäl ei liikuttu mielis.52Hüö vet ei ellendettü ni sidä, midä rodih leibienke; heijän südämet oldih sogiet.

Voimattomat piästäh

(Matf. 14:34-36)

53Järves poikki piästüü hüö nostih randah Gennesaretas.54Konzu hüö tuldih venehespäi, rahvas kerras tunnustettih Iisussua.55Hüö kiirehel juostih ümbäri sen alovehen da ruvettih kandamah voimattomii magavosijoil sinne, kus, hüö kuultih, on Iisus.56Kunne Häi vai liennöü mennüh – küläh, linnah libo üksinäzeh taloih – rahvas tuodih voimattomii pihoile da pokoroittihes andua heile valdu hos koskettua Hänen sovan reunua. Kaikin, ket kosketettih, piästih.


*а 6:48 Se on kolmes kuudeh suate huondestu.

предыдущая глава Глава 6 следующая глава