Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII MARKAN MUGAH

IISUSAN KUOLENDU DA KUOLLIELOISNOUZENDU 14-16

Глава 14

Iisussua tahtotah tappua

(Matf. 26:1-5; Luk. 22:1-2; Iiv. 11:45-53)

1Oli kaksi päiviä Äijähpäiväh da Rieskanleivän pruazniekkah. Ülimäzet papit da zakonanopastajat duumaittih, kui olis muanivol suaja Iisussua käzih da tappua Händü.2«Vai ei pruazniekan aigah», sanottih hüö, «eiga rahvahan keskes voibi nosta hälü.»

Iisussua voijellah Vifanies

(Matf. 26:6-13; Iiv. 12:1-8)

3Vifanies eli üksi Simon, kudamas enne oli prokuazu. Konzu Iisus oli hänen luo gostis, sinne tuli naine, kudamal oli alebastruasties puhtastu, ülen kallistu narduvoidu. Häi murendi astien da kuadoi voidiet Iisusan piäh.4Erähät suututtih da sanottih toine toizele: «Mikse tühjäh pidiä voidieloi?5Voinnushäi net müvvä enämbäs ku kolmessuas dinuaras da andua d'engat köühile.» I hüö lujasti čakattih naistu.6No Iisus sanoi: «Jätäkkiä händü rauhah. Mindäh tüö pahoitatto hänen mieldü? Häi luadii minule hüvüön.7Köühät ollah ainos teijänke, da tüö voitto luadie heile hüvüttü, konzu vai tahtotto, a minuu teil ei ole ainos.8Häi luadii, midä voibi. Häi jo ielpäi voideli minun rungan muahpanendah niškoi.9Toven sanon teile: kogo muailmas, kaikkiel, kus vai ruvetanneh sanelemah jevangeliedu, ruvetah mustamah händügi da sanelemah hänen hüväs ruavos.»

Juudu müöü Iisusan

(Matf. 26:14-16; Luk. 22:3-6)

10Juudu Iskariot, üksi kahtestostu opastujas, meni ülimäzien pappiloin luo, ku andua Iisussua heile käzih.11Hüö ihastuttih sen tiijustahuu da uskaldettih andua hänele d'engua. Sit Juudu vuotti vai aigua, konzu vois andua Iisusan heijän käzih.

Äijänpäivän vero

(Matf. 26:17-25; Luk. 22:7-14, 21-23; Iiv. 13:21-30)

12Rieskanleivän pruazniekan enzimäzennü päivännü, konzu iškiettih Äijänpäivän lammas, opastujat küzüttih Iisusal: «Kui Sinä tahtot? Kunnebo müö menizimmö da valmistazimmo Sinule Äijänpäivän veron?»13Iisus tüöndi matkah kaksi opastujua i sanoi heile: «Mengiä linnah. Sie teile vastah tulou mies, kudai kandau veziast'ettu. Mengiä hänele jälles,14i kunne häi mennöü, sie sanokkua taloin ižändäle nenga: 'Opastai küzüü, kus on se perti, kudamas Häi vois süvvä Äijänpäivän veron opastujienke.'15Ižändü ozuttau teile suuren ülähäzen pertin, kus on jo kai varustettu. Valmistakkua sinne meile ildaine.»16Opastujat lähtiettih matkah da tuldih linnah. Kai oli muga, kui Iisus oli heile sanonuh. Hüö valmistettih Äijänpäivän ildaine.

17Konzu tuli ehtü, Iisus kahtentostu opastujanke tuli sinne.18Konzu hüö oldih illastamas, Iisus sanoi: «Toven sanon teile: üksi teis menettäü minuu, häi on täs süömäs minunke.»19Opastujile rodih ülen paha mieles i hüö ruvettih küzelemäh toine toizele jälles: «En taki minä?»20Iisus vastai heile: «Üksi teis kahtestostu, se, kudai nügöi painau leibiä minunke ühteh astieh.21Ristikanzan Poigu lähtöü juuri muga, kui Pühis Kirjutuksis on sanottu Häneh näh, no paha rodieu sille, ken menettäü Ristikanzan Poijan! Parembi ollus sille ristikanzale olla rodiemattah.»

Iisus panou allun pühien otandale

(Matf. 26:26-29; Luk. 22:15-20; 1 Kor. 11:23-25)

22Konzu hüö oldih süömäs, Iisus otti leivän, kiitti Jumalua, lohkai leivän i andoi opastujile da sanoi: «Otakkua, tämä on minun rungu.»23Sit Häi otti mal'l'an, kiitti Jumalua i andoi mal'l'an heile, i kaikin juodih sit.24Häi sanoi heile: «Tämä on minun veri, sovun veri, kudai valutetah äijis tuači.25Toven sanon teile: minä en rodei juomah viinumuarjupuun annettuu enne sidä päiviä, kuni en juo uuttu viinua Jumalan valdukunnas.»

Iisus ennustau, ku opastujat hüllätäh Händü

(Matf. 26:30-35; Luk. 22:31-34; Iiv. 13:36-38)

26Malittuvirren pajattahuu hüö lähtiettih Voipuumäile.27Iisus sanoi heile: «Tüö kaikin hülgiättö minuu, onhäi Pühis Kirjutuksis sanottu: 'Minä lüön paimoidu, i lambahat levitäh.'28No kuollielois nostuu minä enne teidü roimmos Galileis.»29Sit Pedri sanoi Hänele: «Hos kaikin hüllätänneh Sinuu, no minä en.»30Iisus vastai hänele: «Toven sanon sinule: tänäpäi, juuri tänüön, enne ku kukoi laulau kaksi kerdua, sinä kolme kerdua kieldävüt minus.»31No Pedri endistü lujembah sanoi: «Hos pidänöü minul kuolta Sinunke, sitgi minä en kieldävü Sinus.» Nenga sanottih kaikin toizetgi.

Iisus molihes Gefsimanies

(Matf. 26:36-46; Luk. 22:39-46)

32Hüö tuldih Gefsimanii-nimizeh kohtah, i Iisus sanoi opastujile: «Istukkua täs, kuni minä molimmos.»33Häi otti kerale Pedrin, Juakoin da Iivanan. Varavo da tusku rubei valduamah Händü.34Häi sanoi heile: «Minun hengi on suuris tuskis, kuolendutuskis: jiägiä täh da olgua jallas.»35Häi meni vähästü loitombakse, painui muah da moliihes, ku tämä jügei aigu, ku suannou, menis Hänes siiriči.36Häi sanoi: «Avva, Tuatto, Sinä kai voit. Kanna tämä mal'l'u minus siiriči. No anna rodieu ei muga, kui minä tahton, a muga, kui tahtot Sinä.»

37Sit Häi tuli järilleh i tabai opastujat maguamas. Häi sanoi Pedrile: «Simon, maguatgo sinä? Etgo voinnuh ni kodvastu olla jallas?38Olgua jallas da moliettokseh, ku etto puuttus muanituksih. Hengi tahtos, ga rungu on vähävägine.»

39Häi uvvessah meni loitombakse i moliihes niilöil samazil sanoil.40Opastujien luo tulduu Häi müös nägi heidü maguamas, uni vedi heijän silmät umbeh. Hüö ei tiettü, midä sanuo Hänele.41Kolmanden kerran tulduu Iisus sanoi heile: «Ainosgo tüö maguatto da huogavutto? Rodieu jo! Aigu tuli. Ristikanzan Poigu annetah riähkähizien käzih.42Noskua, läkkiä minunke! Kačokkua, minun menettäi on jo lähäl.»

Iisussua otetah kiini

(Matf. 26:47-56; Luk. 22:47-53; Iiv. 18:3-12)

43Iisus oli vie pagizemas, tuli sih Juudu, üksi kahtestostu opastujas, i hänenke rahvasjoukko miekoinke da seibähienke. Heidü tüöttih ülimäzet papit, zakonanopastajat da rahvahan vahnimat.44Iisusan menettäi jo ielpäi sanoi heile, mih luaduh häi ozuttau, kudai on Iisus: «Kelle minä annan suudu, se on Iisus. Otakkua Händü da hüvin vardoijen viegiä iäre.»45Sinne tulduu Juudu meni kohti Iisusan luo, sanoi: «Ravvi!» da andoi Hänele suudu.46Sit Juudanke tulluot mendih Iisussah käzin da otettih Händü kiini.47Sil aigua üksi lähäl olijois vieldi miekan, iški ülimäzen papin käskülästü da leikkai hänel korvan.

48Iisus kiändüi miesjoukon puoleh da sanoi: «Tüö tulitto minuu ottamah miekoinke da seibähienke, ku rozvuo.49Joga päiviä minä olin teijänke, opastin teidü jumalankois, a tüö etto ottanuh minuu kiini. No pidihäi Pühil Kirjutuksil stuaniekseh.»50Sit kai opastujat jätettih Händü, a iče pajettih.

51Iisusale jälles astui üksi nuori mies, kudai oli pal'l'ahas rungas ümbäri kiärildännüh vai paltinpalan. Händü tavattih,52no häi jätti sovan heile käzih da pagei alasti.

Iisus N'evvokunnan ies

(Matf. 26:57-68; Luk. 22:54-55, 63-71; Iiv. 18:13-14, 19-24)

53Iisussua viedih ülimäzen papin luo, i kai ülimäzet papit, rahvahan vahnimat da zakonanopastajat kerävüttih sinne.54Palazen peräs Hänele jälles astui Pedri loitombazennu ülimäzen papin taloin keskipihah suate. Häi istuihes käsküläzien joukkoh i lämmittelihes tulen luo.

55Ülimäzet papit da kai N'evvokundu ečittih tovestustu Iisussua vastah, ku voidas sit tappua Händü, no ei löüttü.56Äijät tühjiä viäritettih Händü, no viäritändät ei mendü ühteh.57Sit erähät astuttih edeh, tühjiä viäritettih Händü da sanottih:58«Müö kuulimmo, kui Häi sanoi: 'Minä levitän tämän rahvahan käzil luajitun jumalankoin da kolmes päiväs nostan uvven, kudai ei ole käzil luajittu.'»59No tälgi kerdua heijän viäritüssanat ei käüdü ühteh.60Sit ülimäine pappi nouzi, astui edeh da küzüi Iisusal: «Etgo vastua nimidä nämih viäritändöih?»61No Iisus oli vaikkani, ei vastannuh nimidä. Sit ülimäine pappi küzüi uvvessah: «Sinägo olet Messii, Ülendetün Poigu?»62«Minä Olen», vastai Iisus, «i tüö roittokseh nägemäh Ristikanzan Poijan istumas Vägevän Jumalan oigiel puolel da tulemas alah taivahan pilvien keskes.»63Sit ülimäine pappi revitti oman sovan da sanoi: «Kenenbo sanoi meile vie pidäü?64Kuulittohäi, kui häi pahua pagizou Jumalah näh. Midäbo duumaičetto?» Kaikin oldih ühtü mieldü: Häi on viärü, Hänel pidäü kuolta.

65Erähät sülgiettih Häneh, sivottih Hänen silmät, perrettih Händü da sanottih: «Sano, ken löi!» Vardoiččijatgi perrettih Händü.

Pedri kieldävüü Iisusas

(Matf. 26:69-75; Luk. 22:56-62; Iiv. 18:15-18, 25-27)

66Konzu Pedri oli alahan keskipihal, sinne tuli üksi ülimäzen papin käskülästüttö,67nägi Pedrin lämmittelemäs iččie tulen luo, kačahtih häneh da sanoi: «Sinägi olit tuan Nazariettalazenke, Iisusanke.»68No Pedri puččiihes. «En tiijä, en ellendä, mih niškoi sinä pagizet», sanoi häi i meni ulgopihale. [Sil aigua lauloi kukoi.]69Konzu se käskülästüttö nägi Pedrii uvvessah, häi sanoi sie olijoile: «Tai on heijän joukospäi.»70Müös Pedri puččiihes. No kodvazen olduu, muutgi sie olijois sanottih hänele: «Sinä tottu olet üksi heis, olethäi sinägi galileilaine!»71Sit Pedri rubei kiistämäh: «Minä pagizen tottu. En tunne sidä miestü! Tazakkah Jumal minule, ku kielastannen.»72Silkeskie kukoi lauloi toizen kerran. Pedri mustoitti sanat, kudamat Iisus oli hänele sanonuh: «Enne ku kukoi laulau kaksi kerdua, sinä kolmeh kerdah kieldävüt minus.» Häi puhkei itkuh.


предыдущая глава Глава 14 следующая глава