Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII MARKAN MUGAH

Глава 7

Jumalan käsküt da tuattoloin opastukset

(Matf. 15:1-9)

1Iisusan luo kerävüttih fariseit da erähät zakonanopastajis, kudamat tuldih Jerusalimaspäi.2Hüö nähtih, kui erähät Hänen opastujis süvväh paganoil käzil, se on: käzien pezemättäh.3Fariseithäi, kui kai muutgi jevreit, ei süvvä, kuni ei hüvin pestäne käzii. Nenga hüö novvetah tuattolois suaduloi opastuksii.4Pihalpäi tulduu hüö ei mennä stolah, kuni ei pirskutetanne vettü iččeh piäle. Äijü muudugi käsküü hüö otettih novvettavakse, moizii, ku juondumal'l'oin, savipadoin da vaskiastieloin pezendü.

5Sit fariseit da zakonanopastajat küzüttih Iisusal: «Miksebo sinun opastujat ei eletä tuattoloin opastuksien mugah, a süvväh pezemättömil käzil?»6Häi vastai heile: «Hüvin ennusti Isaija teih näh, tüö heittelehtijät! Onhäi Jumal sanonuh Pühis Kirjutuksis:
– Tämä rahvas pidäü Minuu hüvännü vai kielel, \9 a heijän süväin on loitton Minuspäi.
7Tühjiä hüö kumardellahes Minule,
ku opastetah rahvahien luajittuloi käskülöi,
buiteku net oldas Minun.
8Tüö hülgiättö Jumalan käskün da novvatto tuattoloin ennevahnallizii opastuksii [moizii, ku savipadoin da juondumal'l'oin pezendiä, da azutto äijän muudu sen mostu].»9I Häi jatkoi: «Čomah luaduh tüö luajitto tühjäkse Jumalan käskün, ku noudua teijän tuattoloin opastandoi.10Moisei on sanonuh: 'Pie hüvännü tuattuadas da muamuadas' da vie on sanonuh: 'Ken ku kironnou tuattua libo muamua, sidä surmu süögäh.'11No tüö sanotto: Ken ku sanonou omale tuatale libo muamale: 'Se, min sinä voizit suaja minus, on korban' (se merkiččöü: jiäksittü Jumalale),12ga sit tüö etto anna hänele valdua enämbi nimidä luadie tuatan da muaman hüväkse.13Nenga tüö tuattoloin ennevahnallizii opastuksii noudajen da opastajen luajitto tühjäkse Jumalan sanan. Da vie äijän muudugi luajitto sen mostu.»

Mi pahendau ristikanzan

(Matf. 15:10-20)

14Iisus kučui müös rahvasjoukon iččeh luo da sanoi: «Kuunnelkua kaikin minuu da oppiet ellendiä.15Ristikanzua ei voi pahendua ni mi, mi tulou häneh ulgonpäi. Pahendau ristikanzan se, mi tulou hänespäi. [16Kel on korvat ku kuulta, se kuulkah!]»

17Konzu Iisus lähti iäres rahvasjoukon keskes da tuli kodih, opastujat küzüttih Händü sellittämäh arbaituspaginua.18Häi sanoi heile: «Olettogo tüögi moizet tolkuttomat? Ettogo ellendä: ni mi ristikanzah ulgonpäi tulii ei voi pahendua händü?19Eihäi se mene hänele südämeh, vaččahhäi se menöü, a siepäi se ullostetah.» Nenga Iisus andoi tiediä, kai süömizet ollah puhtahat.20Sit Häi jatkoi: «Se, mi tulou ristikanzaspäi iäres, se pahendau ristikanzan.21Ristikanzaspäi, hänen südämespäi lähtietäh pahat duumat, karguanduruavot, varrastukset, tapandat,22vierahan akanke maguandu, ahnehus, pahus, muanittelendat, vällil veriälöil eländü, kadehus, pahat paginat Jumalah näh, ülbevüs da mielettömüs.23Kai tämä pahus tulou ristikanzaspäi i pahendau händü.»

Finikielazen naizen usko

(Matf. 15:21-28)

24Siepäi Iisus lähti Tiiran lohkole. Häi meni ühteh taloih i tahtoi olla tundemattomannu, no Hänen tulendu ei voinnuh püzüö peitos.25Üksi naine, kudaman tüttäres oli paganhengi, kuuli Iisussah näh i kerras tuli Hänen luo da langei jalgoih.26Se naine ei olluh jevreilöin roduu, a oli roinnuhes Siirien Finikies. Häi pokoroiččih Iisusale ajua hänen tüttärespäi karu,27no Iisus sanoi: «Anna enzimäi lapset*a süvväh külläl. Ei ole hüvä ottua lapsil leibü da lükätä koirile.»28Täh naine vastai: «Ižändü, süvvähhäi koiratgi stolan al lapsis jiännüzii palazii.»29Sit Iisus sanoi hänele: «Ku nenga sanot, voit mennä. Karu jo lähti sinun tüttärespäi.»30Naine meni kodih i nägi lapsen virumas magavosijal. Karu oli lähtenüh hänespäi.

Iisus piästäü kuurnehen miehen

31Konzu Iisus lähti järilleh Tiiran lohkolpäi, Häi meni Sidonan da Dekapolisan mualoin kauti Galileinjärvele.32Sie Hänen luokse tuodih kuurnis mies, kudai ei voinnuh putilleh paista. Iisussua küzüttih panemah käit hänen piäle.33Iisus otti miehen bokkah rahvasjoukos, pani sormet hänen korvih, sülgi i kosketti hänen kieldü.34Sit Häi kačahtih taivahah, süväh hengähtih i sanoi kuurnehele: «Effata!» Se on: 'Avavu!'35Miehen korvat kerras avavuttih, kieli kerii, i häi rubei pagizemah selgieh.36Iisus kieldi rahvastu, ku nikelle ei saneltas täh niškoi, no midä enämbäl Häi kieldi heidü, sidä enämbäl hüö levitettih sidä sanua.37Kaikin ülen äijäl diivuittihes da sanottih: «Kui hüvin Häi kai luadii: kuurnehet luadiu kuulijoikse, kielettömät – pagizijoikse.»


*a 7:27 Lapsinnu piettih da sanottih lapsikse kaikkii jevreilöi, koirikse – kaikkii muuloi, ket ei kuuluttu jevreilöin roduh.

предыдущая глава Глава 7 следующая глава