Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII MATFEIN MUGAH

Глава 14

Iivan Ristijän surmu

(Mark. 6:14-29; Luk. 9:7-9)

1Niih aigoih muan n'elländes- vuitin herru Irodu tiijusti Iisusan ruadoloih näh.2Häi sanoi omile dvorčuherroile: «Se on Iivan Ristii. Häi nouzi kuollielois, i sendäh hänes on nengoine vägi.»

3Enne sidä se samaine Irodu oli käskenüh ottua Iivanua kiini, siduo händü nuorih da panna türmäh. Tämän häi luadii Irodiadan täh, kudai oli hänen vellen Hilipän akku.4Iivan, näit, oli sanonuh Irodale: «Sinul ei sua eliä hänenke.»5Irodu tahtoi tappua Iivanua, no varai rahvastu, rahvashäi piettih Iivanua Jumalan iänenkandajannu.

6Sit Irodu pidi roindupäiviä, i Irodiadan tütär pläšii gostien ies. Tüttö oli Irodale äijäl mieldü müöte,7i häi lujah uskaldi andua sille kai, midä vai se pakinnou.8Muaman n'evvos tüttö sanoi: «Anna minule tuvvah tänne juvval Iivan Ristijän piä.»9Irodu paheldui, no ku häi oli andanuh sanan gostien aigua, häi käski luadie tütön sanan mugah.10Häi tüöndi türmäh sanan da käski leikata Iivanal piän.11Iivanan piä tuodih juvval da annettih tütöle, tüttö vedi sen muamalleh.

12Iivanan opastujat mendih, otettih hänen rungu da pandih muah. Sit hüö mendih Iisusan luo da saneltih Hänele täh niškoi.

Iisus süöttäü viizi tuhattu miestü

(Mark. 6:30-44; Luk. 9:10-17; Iiv. 6:1-14)

13Konzu Iisus tiijusti tämän, lähti Häi venehel elämättömäh kohtah ku olla üksinäh. No rahvas kuultih sih niškoi i lähtiettih linnoispäi jallai suurin joukkoloin Hänele jälles.14Venehespäi nostes Häi nägi äijän rahvastu rannal. Hänele rodih heidü žiäli i Häi parandi heijän voimattomii.

15Ehtüpuoleh opastujat tuldih Hänen luo da sanottih: «Tämä on elämätöi kohtu, i aigu on jo müöhäine. Tüönnä rahvahii, anna hüö mennäh külih ostamah ičelleh süömistü.»16No Iisus sanoi: «Ei heile pie mennä nikunne. Annakkua tüö heile süvvä.»17«Ei meil ole tiä nimidä muudu, vai viizi leibiä da kaksi kalua», hüö vastattih.18«Tuogua net minule tänne», sanoi Iisus.19Häi käski rahvahale istuokseh nurmele. Sit Häi otti net viizi leibiä da kaksi kalua, kačoi üläh taivahah da kiitti Jumalua. Häi lohkai leivät da andoi palat opastujile, a opastujat juattih net rahvahale.20Kaikin süödih külläl, i opastujat kerättih jiännüttü palua vie kaksitostu täüttü viršii.21Süömäs oli nenga viizi tuhattu miestü da ližäkse naizet da lapset.

Iisus astuu vettü müöte

(Mark. 6:45-52; Iiv. 6:15-21)

22Kerras sen jälgeh Iisus käski opastujile mennä veneheh da ajua vasturannale iel Händü, kuni Häi prostihes rahvahanke.23Rahvahan lähtiettüü, Häi nouzi mäile, ku tahtoi moliekseh üksin. Tuli ehtü, Häi oli üksin mäil.24Veneh oli jo loitton rannaspäi. Se meni jügieh aldolois, ku tuuli oli vastaine.

25Üön n'elländel vardoičenduaijal*a Iisus tuli kohti opastujih vettü müöte astujen.26Konzu hüö nähtih Händü astumas vettü müöte, hüö pöllästüttih da nostettih iäni, ku duumaittih, heidü bluaznittau.27Iisus huolitti sanuo heile: «Alevukkua, minä täs olen. Älgiä varakkua.»28Sit Pedri sanoi Hänele: «Ižändü, ku se ollet Sinä, ga käske minule tulla Sinun luo vettü müöte.»29«Tule!» sanoi Iisus. Pedri harpai venehespäi da lähti astumah Iisusan luo vettü müöte.30No suurien aldoloin nähtüü, häi pöllästüi da rubei uppuomah. «Ižändü, piästä minuu!» häi kirgai.31Iisus kerras oijendi käin, tartui häneh da sanoi: «Vähäuskoine, miksebo heitit uskondan?»

32Konzu hüö nostih veneheh, tuuli alevui.33I kaikin, ket oldih venehes, langettih polvilleh Hänen edeh da sanottih: «Sinä tovel olet Jumalan Poigu.»

Voimattomat piästäh

(Mark. 6:53-56)

34Järves poikki piästüü hüö nostih randah Gennesaretas.35Konzu sen kohtan rahvas tunnustettih Iisussua, hüö tüöttih viesti kaikkiele ümbäri, i kaikkii voimattomii tuodih Iisusan luo.36Hüö pokoroittihes andua heile valdu hos koskettua käil Hänen sovan reunua, i kaikin, ket kosketettih, piästih tervehekse.


*a 14:25 Se on kolmes kuudeh suate huondestu.

предыдущая глава Глава 14 следующая глава