Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI LUKAN KIRJUTTAMANA

Глава 20

Mistä Iisussa on šuanun vallan?

(Matv. 21:23-27; Mark.11:27-33)

1Yhtenä päivänä Iisussa opašti jumalankojissa rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. Ylipapit ta sakonanopaštajat tultih Hänen luo rahvahan vanhimpien kera2ta kyšyttih: «Šano meilä, millä vallalla Šie tätä kaikkie ruat? Ken Šiula anto vallan?»3Iisussa vaštasi: «Mie niise tahon kyšyö teiltä. Šanokkua Miula,4mistä Iivana šai vallan kaštua? Taivahaštako vain ihmisiltä?»5Hyö paistih keškenäh näin: «Kun šanonemma: ‘Taivahašta’, niin Hiän šanou: ‘Mintähpä šilloin että uškon Iivanua?’6A kun šanonemma: ‘Ihmisiltä’, niin rahvaš kivittäy miät, šentäh kun hyö lujah ušotah, jotta Iivana oli Jumalan viessintuoja.»7Hyö vaššattih, jotta ei tiijetä šitä.8Šiih Iisussa šano: «Ka niin Mie niise en šano teilä, millä vallalla Mie tätä kaikkie ruan».

Peittopakina viinasatun vuokruajista

(Matv. 21:33-46; Mark. 12:1-12)

9Iisussa rupesi tuaš pakajamah rahvahalla ta šano tämän peittopakinan:

«Mieš issutti viinasatun, vuokrasi šen viinamarjan kašvattajilla, ta iče läksi pitäkši aikua vierahih maih.10Konša marjat kypšyttih, hiän työnsi paššarin viinasatun hoitajien luo, jotta ne annettais hänellä ošan marjoista. A nämäpä piekšettih paššari ta toimitettih pois tyhjin käsin.11Šiitä isäntä työnsi toisen paššarin. Šitäki hyö lyötih, hävättih ta ajettih jälelläh tyhjin käsin.12Mieš työnsi vielä kolmannen paššarin. No tämäki hyö lyötih verih šuate ta ajettih poikeš.

13‘Mitäpä mie nyt ruatasin?’ tuumaičči viinasatun isäntä. ‘Miepä työnnän šinne armahan poikani. Kun hyö nähäh hänet, niin ainaški häntä hyö kunnivoitetah.’14Vain kun vuokruajat nähtih poika, hyö paistih keškenäh: ‘Tällä jiäy tuattoh kuoltuo viinasatu. Tappakka hänet, niin satu on miän.’15Hyö vejettih hänet satušta ta tapettih. – Mitäpä nyt satunisäntä ruatau vuokruajilla?16Hiän tulou ta tappau hiät, a viinasatun antau toisilla.»

Kuulijat karjuttih: «Eijeh! Ei varmašti!»17Iisussa kaččo heih ta kyšy: «Mitäpä šilloin merkiččöy tämä Pyhien Kirjutukšien kohta:

– Kivi, mi ei rakentajilla kelvannun,
on nyt rakennukšen piäkivi.
18Ken täh kiveh lankieu, še pahoin šattautuu, a kenen piällä tämä kivi kuatuu, šen še ličistäy.»

19Kun sakonanopaštajat ta ylipapit maltettih, jotta tämä peittopakina on heistä, hyö tahottih heti ottua Iisussa kiini, ka varattih rahvašta.

Pitäykö keisarilla makšua veruo?

(Matv. 22:15-22; Mark. 12:13-17)

20Sakonanopaštajat ta ylipapit piettih Iisussua šilmällä. Hyö toimitettih Hänen luo tiijuštelijie, kumpaset luatiuvuttih jumalahisiksi. Nämä miehet reistattih šuaha Iisussa šanašta kiini, jotta šiitä antua Hänet muaherran käsih suutittavakši.21Miehet kyšyttih Iisussalta:

«Opaštaja, myö tiijämmä, jotta Šie pakajat ta opaššat oikein. Šie et kačo, ken on Šiun ieššä, vain oikein opaššat Jumalan tietä.22Šano, onko oikein vain ei, jotta myö makšamma keisarilla veroja?»

23Iisussa hokšasi hiän ounahuon ta šano heilä: «Mintäh työ kiušuatta Milma?24Näyttäkkyä Miula dinarin raha. Kenen kuva ta kenen nimi šiinä on?»25Hyö vaššattih: «Keisarin». Šiih Iisussa šano: «Ka niin antakkua keisarilla še, mi keisarilla kuuluu, ta Jumalalla še, mi Jumalalla kuuluu».

26Hyö ei šuatu Iisussua šanoista kiini rahvašjoukon ieššä, vain kummekšittih Hänen vaštaušta, ta oltih iänettäh.

Kyšymyš kuollehista noušennašta

(Matv. 22:23-33; Mark.12:18-27)

27Šiitä Iisussan luokši tuli saddukeita*a, kumpaset šanotah, jotta kuollehet ei noušša. Hyö kyšyttih Häneltä:

28«Opaštaja, Moissei kirjutti meilä näin: ‘Kun mieš kuollou ta häneltä jiänöy naini, a lašta ei, niin hänen vellen pitäy ottua leški naisekšeh ta šuaha vainualla jälkiläini’.29Oli šeiččemen velleštä. Vanhin akottu ta kuoli eikä häneltä jiänyn lašta.30Šiitä toini otti lešen naisekšeh ta niise kuoli,31šen jälkeh kolmaš, ta kaikki šeiččemen vuorotellein. Kaikki hyö kuoltih, keltänä ei jiänyn lapšie.32Viimesekši kuoli nainiki.33Konša kuollehet nouššah, kenen naini hiän šilloin on? Hiänhän oli kaikkien šeiččemen naisena.»

34Iisussa vaštasi heilä: «Täššä ajašša ihmiset akotutah ta männäh miehellä.35Ka tulijašša ajašša ne, kenet on kačottu kuollehista noušomiseh kelpuaviksi, ei enämpi akotuta eikä männä miehellä.36Hyö enämpi ei voija kuolla, šentäh kun ollah niin kuin anhelit. Hyö ollah Jumalan lapšie, Jumala kun on noššattan hiät kuollehista.37Moissei niise tovistau, jotta kuollehet eleyvytäh. Pakinašša palajašta penšahašta hiän šanou, jotta Hospoti on Aprahamin Jumala, Issakan Jumala ta Juakon Jumala.38Ei Hiän ole kuollehien Jumala, vain elävien. Hänen ieššä kaikki ollah elävie, neki, ket jo kuoltih.»

39Šiitä eryähät sakonanopaštajista šanottih: «Hyvin šanottu, Opaštaja».40Tämän jälkeh enämpi kenkänä ei ruohtin kyšyö Häneltä mitänä.

Tuavitan poikako vain Tuavitan Hospoti?

(Matv. 22:41-46; Mark. 12:35-37)

Šiitä Iisussa kyšy heiltä:41«Mintäh ihmiset šanotah, jotta Hristossa on Tuavitan poika?42Tuavittahan iče šanou Häntä Psalmien kirjašša omakši Hospotiksi:

– Taivahaini Hospoti šano Miun Hospotilla:
Issu Miun oikiella puolella,
43kuni Mie lyön muah Šiun viholliset,
panen hiät Šiun jalkojen alla.
44Täššä Tuavitta iče šanou Hristossua omakši Hospotiksi. Miteinpäš Hiän šilloin voit olla Tuavitan poika?»

Varokkua sakonanopaštajie!

(Matv. 23:1-36; Mark. 12:38-40)

45Kaiken rahvahan kuullen Iisussa šano omilla opaššettavilla:46«Varokkua sakonanopaštajie! Hyö mielelläh kävelläh pitissä sviitkoissa ta ollah hyvilläh, konša heitä tervehitäh linnan pihoilla. Sinagogašša hyö mielelläh issutah enšimmäisellä rivillä ta pruasniekkastolašša kunnivopaikoilla.47Ka hyö še viijäh leškilöiltä talot ta moliuvutah pitälti vain šentäh, jotta ihmiset nähtäis. Šitä kovempi suutu hyö šuahah.»


*a 20:27 Saddukei kačo šelityštä Matv. 3:7.

предыдущая глава Глава 20 следующая глава