Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI LUKAN KIRJUTTAMANA

Глава 21

Lešen lahja

(Mark. 12:41-44)

1Iisussa kiänty kaččomah jumalankojin rahalippahah päin ta näki, kun pohatat pantih šiih lahjoja.2Šiitä Hiän näki, mitein eryäš köyhä leškinaini panou šinne kakši pientä rahua.3Hiän šano: «Šanon teilä toven: tuo köyhä leški anto enämmän kuin kaikki muut.4Toiset annettih lahja liijoista rahoista, a Hiän anto ainusista; anto kaiken, mitä hiän tarvičči elyäkšeh.»


Iisussa pakajau viimesistä ajoista 21:5–38

Iisussa einuštau jumalankojin hävittämisen

(Matv. 24:1-2; Mark. 13:1-2)

5Kun eryähät ruvettih pakajamah jumalankojista, mitein kaunehet kivet ta lahjat kaunissetah šitä, niin Iisussa šano:6«Tulou aika, konša kaikki tämä, mitä työ nyt niättä, hajotetah muan tašalla. Täh ei jiä kivie kiven piällä.»

Enšimmäiset lopun merkit

(Matv. 24:3-14; Mark. 13:3-13)

7Iisussalta kyšyttih: «Opaštaja, konšapa tämä kaikki tulou? Mi on šen merkkinä, jotta še aika on alkamašša?»8Iisussa šano: «Varokkua, jotta teitä ei petetä. Monet tullah Miun nimeššä ta šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta: ‘Aika jo tuli’. Työ elkyä lähtekkyä hiän jälkeh.9Ta konša kuuletta šovista ta mellakoista, elkyä pöläštykkyä. Näin pitäy enšin käyvä, ka loppu ei tule vielä šilloin.»

10Šiitä Iisussa jatko: «Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah.11Joka puolella on šuurie muanjärissykšie, tulou tappajie tautija ta šuuri nälkä. Tapahtuu kauheita, ta taivahalla näkyy šuurie einuššušmerkkijä.

12Ka jo ennein tätä teitä otetah kiini, ta teitä ajellah paikašta toiseh. Teitä viijäh suutittavakši sinagogoih ta pannah tyrmäh. Teitä viijäh čuarien ta muaherrojen eteh Miun nimen takie.13Šilloin työ šuatta šanella Miušta.14Pankua mieleh, jotta tiän ei tarviče miettie ieltäpäin, mitein puolistautuo.15Mie annan teilä šemmosen viisahuon paissa, jotta yksikänä tiän vaššuštajista ei voi panna vaštah eikä kumota tiän šanoja.16Tiän vanhemmat, vellet, heimolaiset ta yštävät annetah tiät valtaherrojen käsih, ta muutomie teistä tapetah.17Kaikin ruvetah vihuamah teitä Miun nimen takie.18Kumminki yksikänä tukka tiän piäštä ei kavo.19Pisykkyä vain lujina, niin voitatta ičellänä elämän.»

Jerusalimin hävittämini

(Matv. 24:15-31; Mark. 13:14-27)

20«Konša niättä šotajoukot Jerusalimin ympärillä, šiitä tiijättä, jotta šen hävittämini on lähellä.21Šilloin kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla. Ket ollah linnašša, ne lähtekkäh šieltä kiirehešti pois. Ket ollah kylissä, ne elkäh mänkäh linnah.22Nämä ollah päivie, konša Jumala makšau pahan pahalla: šilloin täyttyy kaikki, mitä on kirjutettu Pyhissä Kirjutukšissa.23Voi niitä, ket noina päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh! Täh muah tulou šuuri hätä, ta Jumalan viha lankieu tämän rahvahan piällä.24Monet kuavutah miekan teräštä, toisie viijäh vankiksi kaikkih maih. Ta vierahat kanšat tallotah Jerusalimie šini, kuni heilä annettu aika ei lopu.

25Päiväseššä, kuušša ta tähtilöissä rupieu näkymäh merkkijä. Meri pauheutuu ta uallot räisketäh, a muan piällä rahvahat ollah ahissukšen vallašša eikä nähä poispiäšyö.26Kun taivahien voimat täreyvytäh, ihmiset pöläššytäh ta ollah piältäh šekuo, kun vuotetah, mitä muan piällä on vielä tulošša.

27Šiitä nähäh, jotta Ihmisen Poika tulou pilven piällä šuurešša voimašša ta jumalallisešša valošša.28Konša tämä kaikki alkau, noštakkua piät pistyh, šentäh kun kohta piäšettä eris täštä pahašta muailmašta.»

Opaštukkua smokvapuušta!

(Matv. 24:32-35; Mark. 13:28-31)

29Iisussa šano heilä vielä tämän peittopakinan:

«Kaččokkua smokvapuuta tahi toisie puita.30Konša niättä, jotta niih puhetah lehet, niin tiijättä, jotta kešä on jo lähellä.31Šamoin šilloinki, konša niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Jumalan Valtakunta on lähellä.32Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu.33Taivaš ta mua kavotah, a Miun šanat ei kavota.»

Valvokkua!

34«Olkua varoillana, jotta humaluš, juopottelu ta elämän huolet ei jyvennettäis tiän šytämie, niin jotta še päivä tavottau tiät vuottamatta35niin kuin anša. Šitä päivyä ei piäše pakoh yksikänä muan piällä eläjä.36Valvokkua ta moliutukkua, jotta voisija keštyä kaiken šen, mi on tulošša, ta jotta voisija šeisuo Ihmisen Pojan ieššä.»

37Päivällä Iisussa opašti jumalankojissa, a illan tultuo läksi šieltä ta oli yötä vuaralla, kumpaista šanotah Voipuuvuarakši.38Ihmiset jo aikaseh huomenekšešta tultih jumalankotih kuuntelomah Häntä.


предыдущая глава Глава 21 следующая глава