Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI MATVEIN KIRJUTTAMANA

Iisussa Jerusalimissa 21–22

Глава 21

Iisussa račaštau Jerusalimih

(Mark. 11:1-11; Luk. 19:28-40; Iiv. 12:12-19)

1Konša hyö läheššyttih Jerusalimie, hyö tultih Vifagijah, mi on Voipuuvuaralla. Iisussa työnsi ieltäpäin kakši opaššettavua2ta šano heilä: «Mänkyä tuoh kyläh, mi on kohakkah. Šamašša niättä šielä oslantamman kiini šivottuna ta varšan šen viereššä. Kerittäkkyä ne ta tuokua Miula.3Kun ken šanonou teilä mitänih, niin vaššakkua, jotta Hospoti tarviččou niitä, ka ruttoh työntäy ne jälelläh.»

4Näin kävi, jotta tulis tovekši tämä Jumalan viessintuojan šana:5

– Šanokkua tytär Siijonilla*a:
Kačo, šiun Čuari tulou šiun luo!
Hiän on hyväluontoni,
račaštau oslantammalla,
veto-oslan varšalla.

6Opaššettavat lähettih ta ruattih niin kuin Iisussa käški.7Hyö tuotih osla ta varša ta pantih niijen šelkäh omie vuatteita, ta Iisussa istuutu oslalla šelkäh.8Ihmisie oli äijän, ta hyö leviteltih vuatteitah tiellä, toiset katattih puista okšie ta levitettih niitä tietä pitin.9Rahvašjoukko, kumpani aštu Iisussan ieššä ta jäleššä, karju:

– Osanna*b, Tuavitan Poika!
Plahoslovittu olkah Hiän,
kumpani tulou Hospotin nimeššä!
Osanna ylähyänä taivahissa!

10Konša Iisussa tuli Jerusalimih, koko linna rupesi kuohumah. Kaikin kyšeltih: «Kenpä Tämä on?»11Ihmiset šanottih: «Hiän on Iisussa, Jumalan viessintuoja Galileijan Nasaretista».

Jumalankojin puhistamini

(Mark. 11:15-19; Luk. 19:45-48; Iiv. 2:13-22)

12Iisussa mäni jumalankotih ta ajo šieltä pois kaikki myöjät ta oštajat. Hiän kuato rahanvajehtajien stolat ta kyyhkyjenmyöjien laučat13ta šano heilä: «Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Miun taloni pitäy olla molintatalona’. A työ luatija šiitä rosvojen pešän.»

14Jumalankojissa Iisussan luo tuli šokeita ta rampoja, ta Hiän parenti hiät.15Ylipapit ta sakonanopaštajat nähtih, mimmosie kummie Iisussa luati, ta kuultih, kun lapšet karjuttih jumalankojissa: «Osanna, Tuavitan Poika!» Šiitä hyö šiännyttih16ta šanottih Iisussalla: «Kuuletko Šie, mitä hyö šanotah?» Iisussa šano heilä: «Kuulen. Ettäkö työ ole konšana luken näitä šanoja: ‘Vaštašyntynehien ta nännilapšien huulet Šie panit kiittämäh Iččieš’?»17Hiän jätti hiät šiih, läksi linnašta Vifanijah ta oli šielä yötä.

Iisussa kiruou smokvapuun

(Mark. 11:12-14, 20-24)

18Huomenekšella linnah matatešša Iisussalla tuli nälkä.19Hiän näki tien viereššä smokvapuun ta mäni šen luo, ka ei löytän šiitä mitänä muuta kuin lehtijä. Šilloin Hiän šano puulla: «Elkäh šiuh enämpi konšana tulkah antimie». Šiinä šamašša smokvapuu kuivi.

20Konša opaššettavat nähtih tämä, hyö kummekšittih šitä ta šanottih: «Mitein še tuo smokvapuu noin ruttoh kuivi?»21Iisussa vaštasi: «Šanon teilä toven: kun teilä ois uškuo ettäkä epyälis, niin työ voisija ruatua smokvapuulla tämän, min Mie ruavoin, ta vielä enämmänki. Työ voisija šanuo tällä vuarallaki: ‘Nouše paikaltaš ta heity mereh’. Ta niin ni kävis.22Kaiken, mitä šuinki malitušša ušon kera kyšyttä, työ šuatta.»

Mistä Iisussa on šuanun vallan?

(Mark. 11:27-33; Luk. 20:1-8)

23Konša Iisussa mäni jumalankotih ta opašti šielä, Hänen luo tultih ylipapit ta rahvahan vanhimmat ta kyšyttih: «Millä vallalla Šie tämmöistä ruat? Ken Šiula anto täh vallan?»24Iisussa vaštasi heilä: «Miula niise on teilä kyšymyš. Kun työ vaššannetta šiih, niin šiitä Mie niise šanon, millä vallalla Mie kaikkie tätä ruan.25Šanokkua, ken anto Iivanalla vallan kaštua? Jumalako vain ihmiset?»

Hyö paistih keškenäh näin: «Kun šanonemma: ‘Jumala’, niin Hiän šanou meilä: ‘Mintähpä šilloin että uškon häntä?’26A kun šanonemma: ‘Ihmiset’, niin jouvumma varajamah rahvašta, šentäh kun kaikin pietäh Iivanua Jumalan viessintuojana.»27Ta hyö vaššattih Iisussalla: «Emmä tiijä». Šiih Iisussa šano: «En Miekänä šilloin šano teilä, millä vallalla Mie tätä kaikkie luajin».

Peittopakina kahešta pojašta

28«Mitä työ šanotta täštä? Yhellä miehellä oli kakši poikua. Hiän mäni enšimmäisen luo ta šano: ‘Poikan, mäne rua tänäpiänä viinasatušša’.29Poika vaštasi: ‘Mie en kehtua’. A jälešti hiän muutti mieleh ta läksi.

30Tuatto mäni toisen pojan luo ta šano šamoin. Poika vaštasi: ‘Lähen, tuatton’, vain iče ei lähten.31Kumpi näistä kahešta ruato, niin kuin tuatto tahto?» Hyö šanottih: «Enšimmäini». Iisussa šano: «Šanon teilä toven: veronkeryäjät ta iččiehmyöjät naiset männäh Jumalan Valtakuntah ennein teitä.32Iivana tuli näyttämäh teilä oikieta tietä, vain työ että uškon häntä. A veronkeryäjät ta iččiehmyöjät naiset ušottih. Vaikka työ näkijä šen, että šenki jälkeh muuttan mieltä ettäkä uškon häntä.»

Peittopakina viinasatun vuokruajista

(Mark. 12:1-12; Luk. 20:9-19)

33«Kuulkua nyt toini peittopakina. Oli yksi isäntä, kumpani issutti viinasatun. Hiän luati aijan šen ympäri ta louhi kallivoh altahan, jotta tallata šiinä viinamarjoja. Vahilla hiän rakenti lavan. Šiitä hiän vuokrasi satun viinamarjan kašvattajilla ta iče läksi vierahih maih.

34Konša tuli korjuu-aika, hiän työnsi omie paššarija viinasatun hoitajien luo ottamah hänellä kuuluja marjaoša.35Ka nämäpä otettih paššarit kiini. Ketä piekšettih, ketä tapettih, ketä kivitettih.36Isäntä työnsi toisie paššarija, enämmän mitä enšimmäisellä kerralla. Heilä kävi šamalla keinoin.37Viimein hiän työnsi vuokruajien luo oman pojan tuumien: ‘Miun poikuani hyö ei ruohita koškie’.38Vain konša hyö nähtih poika, niin paistih keškenäh: ‘Tällä jiäy tuaton kuoltuo viinasatu. Tappakka hänet, niin satu on miän.’39Hyö otettih poika kiini, vejettih viinasatušta ta tapettih.

40Konša viinasatun isäntä tulou, mitä hiän ruatau noilla viinasatun hoitajilla?»

41Kuuntelijat šanottih: «Hiän hävittäy nuo pahanruatajat ta vuokruau satun toisilla viinankašvattajilla, kumpaset annetah isännällä kuuluja marjaoša miäräaikana».

42Iisussa šano heilä: «Ettäkö työ konšana luken Pyhistä Kirjutukšista tätä:

– Kivi, mi ei rakentajilla kelvannun,
on nyt rakennukšen piäkivi.
Hospotilta tämä on tullun,
ta meistä še on šuuri kumma.

43Tämän takie Mie šanon teilä, jotta Jumalan Valtakunta otetah teiltä pois ta annetah rahvahalla, kumpani eläy Jumalan tahon mukah.44Ken täh kiveh lankieu, še pahoin šattautuu, ta kenen piällä tämä kivi kuatuu, šen še ličistäy.»

45Kun ylipapit ta farisseit kuultih Iisussan peittopakinat, hyö hokšattih, jotta Hiän pakajau heistä.46Hyö ois tahottu ottua Hänet kiini, vain varattih rahvašta, šentäh kun še piti Häntä Jumalan viessintuojana.


*a 21:5 Tytär Siijon on Jerusalimi.

*b 21:9 Jevreijen šana osanna merkiččöy «auta šie». Näin šanottih, kun mäntih čuarilla vaštah.

предыдущая глава Глава 21 следующая глава