Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI LUKAN KIRJUTTAMANA

Глава 19

Sakkei

1Iisussa tuli Jerihonih ta matkasi linnan poikki.2Šielä eli Sakkei-nimini mieš. Hiän oli veronkeryäjien piämieš ta hyvin pohatta.3Hänen himotti nähä, mimmoni mieš on Iisussa, vain rahvašjoukon tähen ei voinun, šentäh kun oli pienikašvuni.4Hiän juoksi vähäsen matkua eteh päin ta nousi puuh, jotta näkis Iisussan, konša Hiän matkuau kyličči.5Kun Iisussa tuli šiih kohtah, Hiän kaččo ylähyäkši ta šano: «Sakkei, šolaha ruttoseh alaš. Tänäpiänä Miun pitäy olla šiun luona kostissa.»

6Sakkei kiirehešti šolahti alaš ta otti Iisussan hyvällä mielin vaštah.7Kun ihmiset nähtih tämä, hyö šanottih moittien: «Riähkähisen miehen taloh Hiän mäni kostih».8Ka Sakkei šano Hospotilla kaikkien kuullen: «Hospoti, puolet omista hyvysistä juan köyhillä ta keltä olen ottan liikua, šillä makšan nellinkertasešti».9Iisussa šano: «Tänäpiänä pelaššuš tuli täh pereheh, šentäh kun tämä mieš niise on Aprahamin poikie.10Juuri šitä, mi on katon, Ihmisen Poika tuliki eččimäh ta pelaštamah.»

Peittopakina kymmeneštä kultarahašta

(Matv. 25:14-30)

11Niillä, ket oltih kuuntelomašša, Iisussa šano vielä peittopakinan. Hiän kun oli jo lähellä Jerusalimie, ta monet smietittih, jotta nyt še šamašša tulouki Jumalan Valtakunta.

12Hiän šano:

«Yksi korkiešukuni mieš läksi loittoseh muah, jotta šais šieltä čuarin nimen, a šiitä tulis jälelläh.13Šitä ennein hiän kučču luokšeh kymmenen paššarie, anto heilä jokahisella kultarahan*a ta šano: ‘Pankua nämä rahat hyötymäh šini, kuni en tule’.14Šen muan rahvaš vihattih šitä mieštä, valittih miehie ta työnnettih hänellä jälkeh tämmösen viessin kera: ‘Myö emmä taho šitä mieštä čuariksi’.

15Konša mieš šai čuarin nimen ta vallan, hiän myöšty omah muah. Šiitä hiän kučču luokšeh ne paššarit, kellä anto rahua. Hiän tahto kuulla, ken mitä tienasi niillä rahoilla.16Enšimmäini tuli ta šano: ‘Isäntä, tienasin šiun kultarahalla kymmenen kultarahua’.17Čuari šano: ‘Hyvä on! Šie olet kunnon paššari. Kun kerran šiuh voit uškuo pieneššä as's'ašša, mie panen šiut kymmenen linnan piämiehekši.’18Toini tuli ta šano: ‘Isäntä, tienasin šiun kultarahalla viisi kultarahua’.19Čuari šano hänellä: ‘Šiut panen viijen linnan piämiehekši’.20Šiitä tuli vielä yksi paššari ta šano: ‘Isäntä, täššä on rahaš. Šiäššin šitä ripakkoh kiärittynä.21Mie varasin šilma, šentäh kun olet armotoin mieš. Šie otat šen, mitä et ole talteh pannun, ta leikkuat šen, mitä et ole kylvän.’22Čuari šano hänellä: ‘Mie suutin šiut šiun omien šanojen mukah. Tyhjänpäiväni paššari! Šie tiesit, jotta mie olen armotoin mieš: otan šen, mitä en ole talteh pannun, ta leikkuan šen, mitä en ole kylvän.23Mintähpä šie et vienyn miun rahua pankkih? Tultuoni oisin šuanun omani jälelläh lisän kera.’

24Čuari käški šiinä šeisojilla: ‘Ottakkua häneltä kultaraha ta antakkua šillä, kellä on kymmenen’.25Hyö šanottih: ‘Isäntä, hänellähän on jo kymmenen kultarahua’.26Ka hiän šano: ‘Šanon teilä: kellä on, šillä annetah. A kellä ei ole, šiltä otetah pois šeki, mitä hänellä on.27No a nuo miun vihamiehet, ket ei tahottu, jotta mie oisin heijän čuarina, tuokua hiät tänne ta tappakkua miun šilmien ieššä.’»


Iisussan ruavot Jerusalimissa 9:28–21:4

Iisussa račaštau Jerusalimih

(Matv. 21:1-11; Mark. 11:1-11; Iiv. 12:12-19)

28Tämän šanottuo Iisussa matkeutu toisien ieššä Jerusalimih.29Konša Hiän tuli Voipuuvuaralla, lähellä Vifagijan ta Vifanijan kylie, hiän työnsi ieltäpäin kakši opaššettavua ta šano heilä:30«Mänkyä tuoh kyläh, mi on kohakkah. Kun tuletta šinne, niättä kiini šivotun oslanvaršan, kumpasen šeläššä vielä kenkänä ei ole istun. Kerittäkkyä še ta tuokua tänne.31Kun ken kyšynöy teiltä: ‘Mintäh työ keritättä šitä?’ niin vaššakkua näin: ‘Hospoti tarviččou šitä’.»

32Opaššettavat mäntih ta nähtih, jotta kaikki oli niin kuin Iisussa heilä šano.33Konša hyö keritettih varšua, šen omistajat kyšyttih heiltä: «Mintäh työ keritättä varšua?»34Hyö vaššattih: «Hospoti tarviččou šitä».35Hyö tuotih varša Iisussalla, pantih šen šelkäh omie vuatteitah ta autettih Iisussua noušomah šen šelkäh.36Šiitä Hiän račašti varšalla, a ihmiset levitettih vuatteitah Hänen eteh tiellä.

37Iisussa lähešty šitä paikkua, missä tie laškeutu Voipuuvuaran rinnettä alaš. Koko opaššettavien šuuri joukko rupesi kiittämäh Jumalua kaikista šuurista ruatoloista, kumpasie hyö oli nähty. Hyö karjuttih:38

«Plahoslovittu olkah Čuari, kumpani tulou Hospotin nimeššä!
Olkah rauha taivahissa ta kunnivo Jumalalla korkevukšissa!»
39Eryähät farisseit rahvašjoukošta šanottih Iisussalla: «Opaštaja, kiellä noita šiun opaššettavie!»40Vain Iisussa vaštasi heilä: «Mie šanon teilä: kun hyö oltais iänettäh, niin kivet karjuttais».

Iisussa itköy Jerusalimin ošua

41Kun Iisussa tuli lähemmäkši Jerusalimie ta näki linnan, Hiän rupesi itkömäh šitä42ta šano:

«Kunpa šie tänäpiänä malttasit, mi tuou šiula rauhan! Nyt še kuitenki on šiun šilmistä peitetty.43Vielä tulou šemmoni aika, konša šiun viholliset kaivetah muašeinä šiun ympäri, piiritetäh šiut ta ahissetah joka puolešta.44Hyö hajotetah šiut muan tašalla ta hävitetäh šiun eläjät. Šiuh ei jiä kivie kiven piällä, šentäh kun šie et hokšannun aikua, konša Jumala tuli šilma pelaštamah.»

Iisussa puhistau jumalankojin

(Matv. 21:12-17; Mark. 11:15-19; Iiv. 2:13-22)

45Iisussa mäni jumalankotih ta rupesi ajamah šieltä pois myöjie ta oštajie.46Hiän šano heilä: «Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Miun talon pitäy olla molintatalona’. A työ luatija šiitä rosvojen pešän.»

47Hiän opašti joka päivä jumalankojissa. Ylipapit, sakonanopaštajat ta rahvahan piämiehet ečittih keinuo, mitein tappua Hänet.48Vain hyö ei kekšitty, mitä ruatua, šentäh kun kaikki rahvaš oli Iisussan ympärillä kuuntelomašša Häntä.


*a 19:13 Mainittu kultaraha, mina oli arvoltah 100 dinarie.

предыдущая глава Глава 19 следующая глава