Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI MATVEIN KIRJUTTAMANA

Глава 20

Peittopakina viinasatun ruatajista

1«Taivahien Valtakunta on kuin talon isäntä, kumpani huomenekšella aikaseh läksi palkkuamah ruatajie viinasatuh.2Hiän šopi ruatajien kera, jotta päiväpalkka on yksi dinari, ta työnsi hiät viinasatuh.3Yhekšien aikana huomenekšella hiän läksi pasarilla ta näki, jotta šielä šeiso joutavie miehie.4Hiän šano heilä: ‘Työ niise mänkyä miun viinasatuh. Mie makšan teilä oikien palkan.’ Miehet lähettih.5Kakšientoista ta šiitä vielä kolmien aikah isäntä tuaš mäni ta ruato šamoin.6Šiitä kun hiän läksi viisien aikah, hiän näki vieläki joutavina šeisojie ta kyšy heiltä: ‘Mintäh työ šeisotta tiälä koko päivän ruavotta?’7Hyö šanottih: ‘Kenkänä ei palkannun meitä’. Hiän šano heilä: ‘Työ niise mänkyä miun viinasatuh. Mie makšan teilä oikien palkan.’

8Konša tuli ilta, viinasatun isäntä šano ruatajien piäliköllä: ‘Kuču ruatajat ta makša heilä palkka. Ket tultih viimesekši, niillä makša enšin, ta enšimmäisillä viimesekši.’9Ne, ket tultih viisien aikana, šuatih dinari mieheh.10Enšiksi tullehet smietittih, jotta hyö šuahah enämmän. Eipähän šuatu kun vain dinari mieheh.11Šuatih ta šiännyttih ta šanottih isännällä:12‘Nämä viimesekši tullehet ruattih yksi tunti, ta kuitenki šie annoit heilä šaman verran kuin meiläki, kumpaset kantoma päivän kuorman ta keštimä äkien’.13Täh isäntä šano yhellä heistä: ‘Hyvä mieš, en mie šilma valehellun. Emmäkö myö šopin dinarin palkašta?14Ota omaš ta mäne. Mie tahon makšua tällä viimesekši tullehella šaman verran kuin šiulaki.15Tottaš mie voin omilla rahoillani ruatua mitä tahon? Vain kačotko šie viärällä šilmällä šitä, jotta mie olen hyvä?’

16Näin viimeset tullah enšimmäisiksi ta enšimmäiset viimesiksi. Kučuttuja on äijän, a valittuja vähän.»

Iisussa pakajau vielä kerran omašta kuolomašta

(Mark. 10:32-34; Luk. 18:31-34)

17Konša hyö nouštih Jerusalimih mänijyä tietä, Iisussa kučču kakšitoista opaššettavuah erikseh ta pakasi heilä näin:18«Myö mänemmä nyt Jerusalimih. Šielä Ihmisen Poika annetah ylipappien ta sakonanopaštajien käsih. Hyö suutitah Hänet kuolomah19ta annetah Hänet toisenvierosilla nakrettavakši, ruoškittavakši ta ristih nuaklittavakši. No a kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»

Iisussa ta Savvatein pojat

(Mark. 10:35-45)

20Šiitä Iisussan luo tuli Savvatein poikien muamo yheššä poikieh kera, polvistu Hänen eteh ta tahto kyšyö mitä lienöy.21Iisussa šano hänellä: «Mitä šie tahot?» Naini vaštasi: «Lupua miula, jotta Šiun Valtakunnašša nämä miun kakši poikuani piäššäh istumah Šiun vierellä, yksi oikiella ta toini vašemella puolella».22Iisussa šano: «Työ että tiijä, mitä kyšyttä. Voittako juuvva šen muokkamal'l'an, kumpani tulou Miula juotavakši, ta voittako keštyä šen kaššannan, millä Miut kaššetah?» Hyö šanottih: «Voimma».23Šiitä Hiän šano heilä: «Miun mal'l'an työ vielä juottaki, ta šillä kaššannalla, millä Miut kaššetah, tiät niise kaššetah. No ka ei še ole Miun vallašša, ken istuu Miun oikiella tahi vašemella puolella. Ne paikat ollah niijen, kellä Tuattoni on ne tarkottan.»

24Konša toiset kymmenen opaššettavua kuultih täštä, hyö šiännyttih vellekšien piällä.25Šilloin Iisussa kučču hiät luokšeh ta šano: «Työ tiijättä, jotta halliččijat ollah rahvahien herroina ta mieron šuuret pietäh kanšoja oman vallan alla.26Ka näin ei šua olla tiän kešeššä. Ken tahtou tiän joukošša olla šuurena, še olkah toisien käškyläisenä,27ta ken tahtou tiän joukošša olla enšimmäisenä, še olkah toisien orjana.28Ihmisen Poika niise ei tullun šitä varoin, jotta Häntä paššattais, vain tuli paššuamah ta antamah oman henken, jotta piäštyä monie riähän vallašta.»

Iisussa parentau kakši šokieta

(Mark. 10:46-52; Luk. 18:35-43)

29Konša hyö lähettih Jerihonista, Iisussan jäleššä aštu šuuri rahvašjoukko.30Tien viereššä istu kakši šokieta. Hyö kuultih, jotta Iisussa matkuau šiitä kyličči, ta karjeuvuttih: «Hospoti, Tuavitan Poika! Armaha meitä!»31Rahvaš vuati, jotta hyö oltais iänettäh, vain hyö ruvettih karjumah vielä lujempah: «Armaha meitä, Hospoti, Tuavitan Poika!»32Šilloin Iisussa pietty, kučču hiät luokšeh ta kyšy: «Mitä työ tahotta, jotta Mie teilä ruatasin?»33Hyö šanottih: «Hospoti, anna miän šilmih näkö».34Iisussalla tuli heitä suali. Hiän košetti heijän šilmie, ta šamašša hyö ruvettih näkömäh. Šiitä miehet lähettih aštumah Hänen kera.


предыдущая глава Глава 20 следующая глава