Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI MARKIN KIRJUTTAMANA

Iisussa pakajau viimesistä ajoista 13

Глава 13

Iisussa einuštau jumalankojin hävittämisen

(Matv. 24:1-2; Luk. 21:5-6)

1Iisussa oli lähöššä jumalankojista, kun yksi Hänen opaššettavista šano: «Opaštaja, kačo Šie! Mittyöt kivet ta mittyöt rakennukšet!»2Iisussa vaštasi hänellä: «Niätkö nämä mahtavat rakennukšet? Täh ei jiä kivie kiven piällä, kaikki hajotetah muan tašalla.»

Enšimmäiset lopun merkit

(Matv. 24:3-14; Luk. 21:7-19)

3Kun Iisussa istu yksinäh Voipuuvuaralla jumalankojin vaštapiätä, Petri, Juakko, Iivana ta Ontrei kyšyttih Häneltä:4«Šano meilä, konša tämä kaikki tulou? Mi on merkkinä šiitä, jotta jumalankoti hajotetah ta kaikki tämä tapahtuu?»

5Iisussa rupesi pakajamah heilä: «Varokkua, jotta kenkänä ei muanittais teitä viäräh.6Monet tullah Miun nimisinä. Hyö šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta ekšytetäh monie.7Kun tiän korvih kantautuu šovan iänie ta työ kuuletta viestijä šovista, elkyä pöläštykkyä. Näin pitäy käyvä, ka še vielä ei ole loppu.8Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah. Joka puolella on muanjärissykšie, ta tulou šuuri nälkä ta mellakkoja. Tämä on vašta šynnytyštuškien alkuo.

9Olkua varoillana! Tiät viijäh suutuh ta teitä piekšetäh sinagogoissa. Miun nimen vuokši työ jouvutta muaherrojen ta čuarien eteh, jotta šanosija heilä Miušta.10Kumminki ennein kuin loppu tulou, Hyvä Viesti pitäy šanella kaikilla kanšoilla.11Ta kun tiät otetah kiini ta viijäh suutuh, elkyä huolehtikkua ieltäpäin šiitä, mitä paissa. Elkyä šitä ajatelkua. Šanokkua vain ne šanat, mit teilä šilloin annetah. Šilloin että pakaja työ, vain Pyhä Henki.

12Velli antau oman vellen kuolomah, tuatto lapšen, ta lapšet nouššah omie vanhempieh vaštah ta tapetah hiät.13Kaikin ruvetah vihuamah teitä Miun nimen tähen. No še, ken keštäy loppuh šuate, pelaštuu.»

Hätäpäivät

(Matv. 24:15-28; Luk. 21:20-24)

14«Kun työ niättä pakanan ta ilkien olijan, kumpasešta pakasi Jumalan viessintuoja Tanila, šeisomašša šielä, missä šen ei šais šeisuo – lukija malttakkah tämän! – šiitä kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla.15Ta še, ken on taloh katolla, elkäh mänkäh pirtistä mitänä käymäh.16A še, ken on pellolla, elkäh myöštykkäh jälelläh vuatteita ottamah.17Voi niitä, kumpaset niinä päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh!18Moliutukkua, jotta tiän pakoreissu ei šattuis talvisaikana.19Niinä päivinä niätšen tulou šemmoni ahissuš, mimmoista ei ole ollun muailman luatimisešta alkuan täh päiväh šuate, ta enämpi konšana ei tule.20Kun Hospoti ei ois lyhentän šitä aikua, niin yksikänä ihmini ei jäis henkih. Kumminki niijen vuokši, kumpaset Hiän on valinnun, Hiän lyhenti šen ajan.

21Kun ken šilloin šanonou teilä: ‘Tiälä on Hristossa’, tahi: ‘Kačo Hristossa on tuola’, elkyä uškokkua.22Niät kun tulou niitä, ket luatiuvutah Hristossakši ta Jumalan viessintuojiksi. Hyö luajitah merkkiruatoja ta kummie, jotta šuatais ekšyttyä valitut niise, kun šuinki vain voitais.23Niin jotta olkua varoillana. Mie jo ieltäpäin šanoin teilä kaiken.»

Ihmisen Pojan tulo

(Matv. 24:29-36; Luk. 21:25-33)

24«Ka noijen hätäpäivien jälkeh päiväni pimenöy ta kuu ei anna valuo,25tähet kirvotah taivahašta, ta taivahien voimat tärähetäh.26Šilloin nähäh, jotta Ihmisen Poika tulou pilvien piällä šuurešša voimaššah ta jumalallisešša valoššah.27Hiän työntäy omie anhelija keryämäh Jumalan valitut muan nelläštä puolešta, taivahanlaijašta toiseh laitah šuate.

28Opaštukkua šiitä, mitein smokvapuulla käyt: konša šen okšat virotah ta niih alkau tulla lehtie, työ tiijättä, jotta kešä on läššä.29Šamoin, kun niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Ihmisen Poika on läššä, ihan ovilla.30Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu.31Taivaš ta mua kavotah, vain Miun šanat ei kavota.32No šitä päivyä ta tuntie ei tiijä kenkänä, ei taivahan anhelit, ei ni Poika, šen tietäy vain Tuatto yksin.»

Valvokkua!

(Matv. 24:42-44)

33«Olkua varoillana, valvokkua ta moliutukkua, šentäh kun työ että tiijä, konša še aika tulou.

34Ykši mieš läksi vierahih maih. Koista lähtiessä hiän anto omilla paššariloilla jokahisella oman ruavon ruattavakši, a ovenvahin hiän käški valvuo.35Šentäh valvokkua, työ kun että tiijä, mih aikah talon isäntä myöštyy: illallako vain keškiyöllä, kukon kiekunta-aikahko vain päivän jo nouštuo.36Valvokkua, jotta että šattuis makuamah, kun hiän tullou äkkie.37Min Mie šanon teilä, šen šanon kaikilla: valvokkua!»


предыдущая глава Глава 13 следующая глава