Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI MATVEIN KIRJUTTAMANA

Iisussa pakajau viimesistä ajoista 24–25

Глава 24

Iisussa einuštau jumalankojin hajottamisen

(Mark. 13:1-2; Luk. 21:5-6)

1Konša Iisussa tuli jumalankojista ta oli lähöššä pois, opaššettavat tultih Hänen luo jotta näyttyä jumalankojin rakennukšie.2Iisussa šano heilä: «Niättäkö kaiken tämän? Šanon teilä toven: täh ei jiä kivie kiven piällä, kaikki hajotetah muan tašalla.»

Enšimmäiset lopun merkit

(Mark. 13:3-13; Luk. 21:7-19)

3Konša Iisussa istu Voipuuvuaralla yksinäh, opaššettavat tultih Hänen luo ta kyšyttih: «Šano meilä, konša tämä kaikki tapahtuu? Mi on merkkinä Šiun tulošta ta tämän muailmanajan lopušta?»

4Iisussa vaštasi: «Varokkua, jotta kenkänä ei muanittais teitä viäräh.5Monet tullah Miun nimisinä ta šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta ekšytetäh monie.6Tiän korvih kantautuu šovan iänie ta työ kuuletta viestijä šovista, ka elkyä pöläštykkyä. Tämän kaiken pitäy tapahtuo, vain še vielä ei ole loppu.7Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah, ta joka puolella on nälkyä, tappajie tautija ta muanjärissykšie.8No kaikki ne ollah vašta šynnytyštuškien alkuo.

9Šiitä tiät annetah muokattavakši ta monie teistä tapetah, ta kaikki rahvahat vihatah teitä Miun nimen tähen.10Šilloin monet kieltäyvytäh ušošta, petetäh toisieh ta vihatah toini toista.11Monet luatiuvutah Jumalan viessintuojiksi ta ekšytetäh monie.12Ta kun pahuš lisäytyy, monet ei enämpi tykätä toini toista.13Vain ken keštäy loppuh šuate, še pelaštuu.14Tämä hyvä viesti Jumalan Valtakunnašta šanellah joka puolella muailmua, tovissukšekši kaikilla rahvahilla, ta šiitä vašta tulou loppu.»

Hätäpäivät

(Mark. 13:14-23; Luk. 21:20-24; 17:23-24, 37)

15«Konša työ niättä pyhäššä paikašša pakanan ta ilkien olijan, kumpasešta pakasi Jumalan viessintuoja Tanila – lukija malttakkah tämän! –16šiitä kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla.17Še, ken on taloh katolla, elkäh šolahtakkah käymäh mitänä tavaroja pirtistä.18Ta ken on pellolla, še elkäh myöštykkäh kotih vuatteita käymäh.19Voi niitä, kumpaset niinä päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh!20Moliutukkua, jotta tiän pakoreissu ei šattuis talvisaikah eikä šuovattana.21Niät kun šiih aikah tulou šemmoni šuuri ahissuš, mimmoista ei ole ollun muailman alušta täh päiväh šuate eikä konšana enämpi tule.22Kun šitä aikua ei lyhennettäis, niin yksikänä ihmini ei jäis henkih. Kuitenki valittujen vuokši še aika lyhennetäh.

23Kun ken šilloin šanonou teilä: ‘Niättäkö, tiälä on Hristossa’, tahi: ‘Hiän on tuola’, niin elkyä uškokkua.24Niät kun tulou niitä, ket luatiuvutah Hristossakši ta Jumalan viessintuojakši. Hyö luajitah šuurie merkkiruatoja ta kummie, jotta šuatais ekšyttyä valitut niise, kun šuinki vain voitais.25Tämän Mie olen teilä nyt ieltäpäin šanon.

26Niin jotta kun teilä šanottaneh: ‘Hristossa on tyhjäššä muašša’, elkyä lähtekkyä šinne, tahi kun šanottaneh: ‘Hiän peittäyty tuoh taloh’, elkyä uškokkua.27Ihmisen Poika tulou niin kuin tulenisku, kumpani leimahtau päivännoušušta ta valottau taivahan päivänlaškuh šuate.28Missä on ruato, šinne korpit keräyvytäh.»

Ihmisen Pojan tulo

(Mark. 13:24-37; Luk. 21:25-33; 17:26-30, 34-36; 12:39-40)

29«Ta ruttoh noijen hätäpäivien jälkeh päiväni pimenöy ta kuu ei anna valuo. Tähet kirvotah taivahašta ta taivahien voimat tärähetäh.30Šilloin taivahalla ilmeštyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki muan heimot ruvetah tušissah voikertamah, kun nähäh Ihmisen Poika tulomašša taivahan pilvien piällä šuurešša voimaššah ta jumalallisešša valoššah.31Šuuren torven toitottuas's'a Hiän työntäy omie anhelija keryämäh Jumalan valitut muan nelläštä puolešta, taivahanlaijašta toiseh laitah šuate.

32Opaštukkua šiitä, mitein smokvapuulla käyt: konša šen okšat virotah ta puhetah lehteh, työ tiijättä, jotta kešä on läššä.33Šamoin, konša niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Ihmisen Poika on läššä, aivan ovilla.34Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu.35Taivaš ta mua kavotah, a Miun šanat ei kavota.

36No šitä päivyä ta tuntie ei tiijä kenkänä, ei ni taivahan anhelit, šen tietäy vain Miun Tuatto.37Niin kuin oli Noijan päivinä, šamoin käyt šilloinki, konša Ihmisen Poika tulou.38Vejennoušun iellä ihmiset šyötih ta juotih, akotuttih ta mäntih miehellä ihan šiih päiväh šuate, konša Noija mäni laivah.39Hyö ei arvattu vuottua mitänä, kuni vejet ei nouštu ta hävitetty heitä kaikkie. Šamoin käyt niinä päivinä, konša Ihmisen Poika tulou.40Šilloin kakši mieštä on pellolla: yksi otetah, toini jätetäh.41Kakši naista on käsikivellä jyvie jauhomašša: yksi otetah, toini jätetäh.

42Šentäh valvokkua, työ kun että tiijä, konša tiän Hospoti tulou.43Työhän tiijättä, jotta kun talon isäntä tietäis, mih yönaikah rosvo tulou, hiän valvois eikä antais šen purkautuo talohoh.44Šentäh työki olkua valveilla: Ihmisen Poika tulou šemmoseh aikah, konša työ että tiijä vuottua Häntä.»

Hyvä ta paha paššari

(Luk. 12:41-48)

45«Ken on še varma ta viisaš paššari, kumpasen isäntä panou toisien paššarien vanhimmakši antamah heilä ruokua oikieh aikah?46Ošakaš on še paššari, kumpasen hänen isäntä kotih tultuo näköy näin ruatamašša!47Šanon teilä toven: isäntä panou hänet koko talon kaččojakši.

48No kun še paššari ollou kelvotoin, hiän smiettiy ičekšeh: ‘Isäntä ei rutto tule’,49ta hiän rupieu lyömäh toisie paššarija ta iče šyöy ta juou humalniekkojen kera.50Šen paššarin isäntä tulou šinä päivänä, kumpasena hiän ei vuota, ta šillä tunnilla, kumpaista hiän ei arvua.51Isäntä piekšäy paššarin kuolijakši ta luou hänet šamah paikkah, missä ollah pyhiksi luatiutujat. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.»


предыдущая глава Глава 24 следующая глава