Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI LUKAN KIRJUTTAMANA

Глава 12

Iisussa varottau pyhäkši luatiutumisešta

(Matv. 10:26-27)

1Šillä aikua keräyty tuhanšittain rahvašta, niin jotta ihmiset jo tallottih toisieh. Iisussa alko paissa opaššettavillah. Hiän šano: «Varokkua farisseijen hapatušta, Mie tarkotan pyhäkši luatiutumista.2Ei ole mitänä peitettyö, mi ei tulis näkyvih, eikä mitänä peitošša piettyö as's'ua, mi ei tulis tietoh.3Min työ šanotta pimieššä, še kuullah päivän valošša. Mitä työ čuhutatta nellän šeinän šiämeššä, še karjutah katolta kaikkien kuullen.»

Ketä pitäy varata?

(Matv. 10:28-31)

4Šiitä Iisussa šano: «Mie šanon teilä, vellet: elkyä varakkua niitä, ket tapetah ihmisen runko, a mitänä šen enämpyä ei voija ruatua.5Kuulkua, ketä tiän pitäy varata: varakkua Jumalua, kumpasella ihmisen tapettuo on valta luuvva hänet uatuh. Šanon vieläki, jotta Häntä tiän pitäy varata.

6Kahella hienolla rahalla šuau viisi varpuista, niin vet? Kumminki yhtänä niistä Jumala ei unoha.7Tiän joka tukkaki on luvettu. Niin jotta elkyä varakkua. Olettahan työ arvokkahampie kuin kaikki varpuset.»

Ei pie kieltäytyö Iisussašta ihmisien ieššä

(Matv. 10:32-33; 12:32; 10:19-20)

8Iisussa jatko: «Mie šanon teilä: ken šanou ihmisien ieššä, jotta on Miun oma, šitä Ihmisen Poikaki šanou omakšeh Jumalan anhelien ieššä.9Vain ken kieltäytyy Miušta ihmisien ieššä, šiitä Mieki kieltäyvyn Jumalan anhelien ieššä.10Jokahista, ken pakajau pahua Ihmisen Pojašta, prostitah. Vain ken pakajau pahua Pyhäštä Henkeštä, šitä ei prostita.11Ta kun teitä viijäh sinagogoih ta rahvahan piämiehien ta muijen vallašša olijien eteh, niin elkyä huolehtikkua šiitä, mitein puolistautuo ta mitä paissa.12Pyhä Henki neuvou teitä, mitä šilloin pitäy šanuo.»

Peittopakina mielettömäštä pohatašta

13Eryäš mieš rahvašjoukošta šano Iisussalla: «Opaštaja, šano miun vellellä, jotta hiän jakais miun kera tuaton jättämän perinnön».14Iisussa šano miehellä: «Kuulehan šie, onko Miut pantu teitä suutimah tahi tiän perintöriitoja šelittämäh?»15Šiitä Hiän šano kaikilla: «Kaččokkua, jotta varotta kaikennäköistä ahnehutta, šentäh kun ihmisen elämä ei riipu šiitä, kuin äijän hänellä on hyvyttä».

16Iisussa šano heilä peittopakinan: «Oli pohatta mieš, kumpasen pellot kašvettih hyvin.17Mieš mietti ičekšeh: ‘Mitähän mie ruatasin? Ei ole minne korjata vuuvven tulo.’18Ta Hiän piätti: ‘Otan ta puran entiset aitat ta luajin šuuremmat. Niih vejän kaikki vil'l'at pellolta ta panen muut hyvyset.19Šiitä šanon ičelläni: Nyt šiula on äijän eluo monekši vuuvvekši. Voit levähellä, šyyvvä, juuvva ta iloilla.’20Vain Jumala šano hänellä: ‘Hupakko! Tänä yönä šiun henkie tullah käymäh. Kellä jiäy kaikki, mitä šie olet kerännyn?’

21Näin käyt jokahisella, ken keryäy hyvysie ičelläh, a kellä ei ole taivahallista uarrehta Jumalalta.»

Jumala huolehtiu meistä

(Matv. 6:25-34)

22Iisussa šano omilla opaššettavillah: «Šentäh šanon teilä, elkyä huolehtikkua omašta henkeštä, šiitä, mitä šöisijä. Elkyä huolehtikkua omašta runkošta, šiitä, mitä piällä panisija.23Onhan henki enämmän kuin ruoka, ta onhan runko enämmän kuin vuattiet.24Kaččokkua korppija: ei hyö kylvetä eikä leikata, ei heilä ole aittoja eikä varaštoja, ta kuitenki Jumala šyöttäy heitä. Olettahan työ äijyä kallehemmat kuin linnut!25Kenpä teistä vois huolehtimalla pitentyä omua elämyä vaikka hoti kyynärän verran?26Kun kerran näinki pieni as's'a ei ole tiän vallašša, niin mintäh huolehitta muušta?

27Kaččokkua kukkie, mitein ne kašvetah: ei ne ruata eikä kesrätä. Mie šanon teilä, kuitenki iče Solomoni kaikešša omašša loissoššah ei šuoriutun niin kuin tuommoni kukka.28Kun kerran Jumala näin šuorittau nurmen heinän, mi tänäpiänä kašvau, a huomena lykätäh kiukuah, niin tottaš Hiän tiätki šuorittau, työ vähäuškoset!

29Niin jotta elkyä eččikkyä, mitä ois šyyvvä tahi juuvva. Elkyä šemmosista huolehtikkua.30Tätä kaikkie šuahuššetah muailman rahvahat. Ka tiän Tuatto kyllä tietäy, jotta työ tarvičetta tätä kaikkie.31Eččikkyä Hänen Valtakuntua, šiitä kaikki tämäki teilä annetah.

32Elkyä varakkua, vaikka teitä on vähän. Tiän Tuatto kaččo hyväkši antua teilä Valtakunnan.

33Myökyä, mitä teilä on, ta antakkua rahat köyhillä. Hommakkua ičellänä kukkarot, kumpaset ei tyhjetä. Keräkkyä taivahih uarreh, kumpani ei hävie. Šinne rosvo ei piäše šitä koškomah, eikä koi šitä šielä leikkua.34Missä on tiän uarreh, šielä on tiän šytänki.»

Isäntyä vuottaja paššari

(Matv. 24:42-51)

35«Olkua aina valmehina: olkah teilä vuattiet vyöllä šivottuna ta lamput palamašša.36Olkua niin kuin paššarit, kumpaset vuotetah isäntyä häistä. Hyö ollah valmehina avuamah ovi heti, kun hiän tulou ta kopistau.37Ošakkahat ollah ne paššarit, kenet isäntä löytäy valvomašta, konša tulou. Šanon teilä toven: isäntä šitou vuattiet vyöllä, kuččuu hiät stolah ta rupieu paššuamah heitä.38Ošakkahat ollah nuo paššarit, kun isäntä löytänöy hiät valvomašša, tulkah hiän keškiyöllä tahi lähempänä päivän noušuo.

39Tiettäväini, kun isäntä tietäis, mih aikah tulou rosvo, hiän valvois eikä antais šen murtautuo taloh.40Olkua työki valmehina, šentäh kun Ihmisen Poika tulou šemmoseh aikah, konša työ että tiijä vuottua.»

41Šiitä Petri šano: «Hospoti, meitäkö tarkotat tällä peittopakinalla, vain kaikkie?»

42Iisussa vaštasi: «Olkua niin kuin varma ta viisaš konnunhoitaja, kumpasen isäntä panou paššarijoukon piämiehekši, jotta hiän ajallah antais heilä vil'l'a-annokšet.43Ošakaš on še konnunhoitaja, kumpasen isäntä kotih tultuo löytäy näin ruatamašša!44Šanon teilä toven: isäntä panou hänet kaikkien omien hyvysien kaččojakši.

45Konnunhoitaja voit kuitenki miettie ičekšeh: ‘Isäntä ei rutto tule’. Šiitä hiän rupieu lyömäh paššarija ta paššarityttöjä, ta iče šyöy, juou ta juopottelou.46Ka isäntä tulouki šinä päivänä, kumpasena konnunhoitaja ei vuota, ta šillä tunnilla, kumpaista hiän ei tiijä, ta lyöy šen miehen kuolijakši. Ta niin šillä miehellä tulou šama oša kuin niillä, ket ei ušota.

47Paššari, kumpani tietäy, mitä isäntä tahtou, vain ei rua isännän mielen mukah, šitä äijälti lyyvväh.48No še paššari, ken tietämättä ruatau šemmoista, mistä pitäis ruoškie, šitä vähemmän lyyvväh. Kellä on äijän annettu, šiltä äijän kyšytäh, ta kellä on äijän ušottu, šiltä äijän vuajitah.»

Ei rauha, vain riita

(Matv. 10:34-36)

49«Tulta Mie tulin tuomah muan piällä – ta kyllä Miun himottais, jotta še ois jo šyttyn palamah!50Miun pitäy vielä keštyä käršimykšien kaššanta – ta mimmosešša ahissukšešša Mie olen šini, kuni en ole piäššyn šiitä läpi!51Smietittäkö, jotta Mie tulin tuomah rauhua muan piällä? En šuinki rauhua, vain riitua!52Täštä lähtien šaman perehen väki jakautuu: viiještä kolme on kahta vaštah, ta kakši kolmie vaštah.53Tuatto on poikuah vaštah, poika tuattuoh vaštah; muamo on tytärtäh vaštah, tytär muamuoh vaštah; muamakka on min'n'ua vaštah, min'n'a muamakkua vaštah.»

Ajan merkit

(Matv. 16:2-3; 5:25-26)

54Šiitä Iisussa šano rahvašjoukolla: «Konša työ niättä, jotta länneštä noušou pilvi, niin työ šamašša šanotta: ‘Tulou vihma’, ta niin tulouki.55Tahi konša tuulou šuvešta päin, työ šanotta: ‘Tulou kuuma šiä’, ta niin tulouki.56Pyhiksi luatiutujat! Muan ta taivahan merkkijä työ kyllä maltatta lukie, vain miteinpä että tiijä, mityš aika nyt on?

57Mintäh työ että jo iče piätä, mi on oikein?58Kun ken pannou šiut suutuh, ta työ oletta mänöššä šinne, niin jo matatešša kuottele kaikin keinoin luatie šovinto hänen kera. Muitein hiän viey šiut sut'jan luo, sut'ja antau šiut vahilla, a še šalpuau šiut tyrmäh.59Šen šanon, jotta šieltä šie et piäše, kuni et makšane kaikkie viimeistä hienuo rahua myöte.»


предыдущая глава Глава 12 следующая глава