Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII JOANNAN MÖDHE

Глава 1


1Ezmäi oli Sana.
Sana oli Jumalanno,
i Sana oli Jumal.
2Jo ezmässai Sana oli Jumalanno.
3Kaik oli sündnu Sanan kal't.
Nimidä, midä oli sündnu,
ei ole sündnu häneta.
4Hänes oli elo,
i elo oli mehiden lämoi.
5Lämoi hoštab pimedas,
pimed ei voind vägestada sidä.

6Tuli mez', kudamban oli oigendanu Jumal. Hänen nimi oli Joan.7Hän tuli todištamha, sanelemha lämoin polhe, miše kaik zavodižiba uskta hänen sanoiden kal't.8Hän ei olend iče nece lämoi, no hän tuli sanelemha lämoin polhe.9Oli todesine lämoi, kudamb palab kaikuččele mirhu tulijale mehele.10
Mirus hän oli,
i mir oli sündnu hänen kal't,
no se ei tundend händast.
11Hän tuli ičeze rahvahannoks,
no hänen rahvaz ei vasttand händast.
12No kaikile, ked vastsiba händast,
hän andoi valdan tehtas Jumalan lapsikš,
kaikile, kudambad uskoba hänen nimehe.
13Hö ei olgoi sündnuded mehen verespäi,
ei hibjan himon tagut,
ei mužikan tahtospäi,
a Jumalaspäi.
14Sana tegihe meheks
i eli meiden keskes.
Mö nägim hänen hoštotesen,
hoštotesen, kudamban Tat andab
üksjaižele Poigale.
Hän oli täuz' armoid i tot.

15Joan todišti hänes i sanui kirkten: «Hän om se, kenen polhe sanuin: Se, ken astub minun jäl'ghe, om suremb mindai, sikš ku hän om olnu jo edel mindai.»16
Hänen agjatomiš armoišpäi
mö kaik olem sanuded hüvüt udes i udes.
17Käskišt anttihe Moisejan kal't,
armod i tozi tuliba Iisusan Hristosan kal't.
18Jumalad niken nikonz ei ole nähnu.
Üksjaine Poig, kudamb om kaiken Tatanke,
om avaidanu meile sen, mitte Jumal om.

Joan Valatai sanub, ken hän om

(Matv. 3:1-12; Mark. 1:1-8; Luk. 3:1-18)

19Nece om Joannan todištuz: konz evrejalaižiden pämehed oigenziba Jerusalimaspäi papid i levialaižid küzumaha hänel: «Ken sinä oled?»,20ka Joan sanui heile kohtha toden. Hän sanui: «En minä ole Messia.»21«A ken oled?» hö küzuiba. «Oled-ik Ilja?» «En ole», Joan sanui. «Oled-ik sinä se Jumalan sanankandai?» Hän sanui: «En.»22Siloi hö sanuiba: «A ken sinä oled? Meile tarbiž veda vastuz heile, ked meid oma oigendanuded. Midä sanud ičeiž polhe?»23Joan sanui: «Minä olen kirgujan än' rahvahatomas mas: ‘Tazoitagat Ižandale te!’ Muga Jumalan sanankandai Isaija om endustanu.»

24Ned, keda oli oigetud Joannannoks, oliba farisejad.25Hö küzuiba hänel: «Mikš valatad mehid, ku ed ole Messia, ed ole Ilja da ed ole Jumalan sanankandai?»26Joan sanui: «Minä valatan vedel, no teiden keskes om jo toine, keda tö et tuntkoi.27Hän om se, ken tuleb minun jäl'ghe, no hän om suremb mindai, i minä en rohti rušta hänen kengiden pagloid.»28Nece oli Jordanjogen toižel randal, Vifavaras, kus Joan oli valatamas.

Jumalan Vodnaz

29Toižel päiväl Joan nägišti, miše Iisus tuleb hänennoks. Joan sanui: «Naku om Jumalan Vodnaz, kudamb otab ičeze päle mirun grähkän!30Hän om se, kudamban polhe sanuin: ‘Minun jäl'ghe tuleb mez', kudamb om suremb mindai, sikš ku hän om olnu edel mindai.’31Minä en tundend händast, no vaiše necen täht olen tulnu valatamha vedel, miše Izrail' voiži tedištada, ken hän om.»

32Joan todišti i sanui: «Minä nägin, kut Heng laskihe taivhaspäi ku kühkjaine i jäi hänen päle.33Minä-ki en tundend händast. No hän, kudamb oigenzi mindai valatamha vedel, sanui minei: ‘Konz nägištad mehen, kudamban päle Heng laskese i jäb, ka hän om se, kudamb valatab Pühäl Hengel.’34Minä olen sen nähnu i todištanu, miše nece mez' om Jumalan Poig.»

Iisusan ezmäižed openikad

35Toižel päiväl Joan möst seižui sil-žo tahol, i hänenke oli kaks' hänen openikad.36Konz hän nägišti, miše Iisus astub siriči, hän sanui: «Naku om Jumalan Vodnaz!»37Konz nene kaks' openikad kulištiba hänen sanad, hö läksiba Iisusan jäl'ghe.38Iisus kärauzihe, nägišti, miše hö astuba hänen jäl'ghe, i küzui: «Midä tö tahtoit?» Hö sanuiba: «Ravvi,» (nece znamoičeb opendai) «kus sinä eläd?»39«Tulgat, siloi nägištat», Iisus sanui. Hö mäniba i nägištiba, kus hän eläb, i jäiba hänenke sikš päiväks. Oli jo kümnenz' čas.

40Üks' kahtespäi, ken kuli Joannan sanad i läksi Iisusan jäl'ghe, oli Andrei, Simon Petran vel'l'.41Hän ezmäks mäni ičeze vellen Simonannoks i sanui hänele: «Mö olem löudnuded Messian!» (nece znamoičeb Hristos).42Andrei vei händast Iisusannoks. Iisus kacuhti hänehe i sanui: «Sinä oled Simon, Jonan poig. Minä andan sinei uden nimen Kifa», nece znamoičeb: Kal'l', Petr.

43Toižel päiväl Iisus kerazihe lähtmaha Galilejaha. Hän vastsi Filippan i sanui hänele: «Lähtkam minunke.»44Filip oli Vifsaidaspäi, siš-žo lidnaspäi, kuspäi Andrei i Petr.45Filip vastsi Nafanailan i sanui hänele: «Mö löuzim sen, kenen polhe kirjuti Moisei käskištos i kirjutiba Jumalan sanankandajad! Hän om Iisus, Josifan poig Nazaretaspäi.»46Nafanail küzui: «Voib-ik Nazaretaspäi tulda midä-ni hüväd?» «Tule i nägištad», sanui Filip.

47Konz Iisus nägišti, miše Nafanail astub hänennoks, hän sanui: «Naku om todesine izrail'aine! Hän ei ole vällišpä.»48«Kuspäi sinä mindai tunded?» küzui Nafanail. Iisus sanui hänele: «Edel sidä völ, konz Filip kucui sindai, minä nägin sindai smokvanpun al.»49Nafanail sanui: «Ravvi, sinä oled Jumalan Poig, sinä oled Izrail'an kunigaz!»50Iisus sanui hänele: «Sinä uskod sikš, miše minä sanuin sinei: ‘Minä nägin sindai smokvanpun al’. Nägištad völ surembid-ki azjoid.»51I hän virki: «Todest tozi sanun teile: neciš aigaspäi tö nägištat, miše taivaz om avoin, i nägištat, kut Jumalan angelad käveleškandeba ülähän i alahan sigä, kus Mehen Poig om.»


предыдущая глава Глава 1 следующая глава