Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII LUKAN MÖDHE

Глава 24

Iisusan eläbzumine

(Matv. 28:1-8; Mark. 16:1-8; Joan. 20:1-10)

1Nedalin ezmäižel päiväl, ani aigoiš homendesel, naižed otiba kerdale čomahajuižid voiškid, kudambid hö oliba tehnuded, i mäniba kaumale. Heidenke ühtes tuli erasid toižid-ki.2Hö homaičiba, miše kivi oli heittud kal'l'kauman reiguspäi,3i konz hö mäniba kauman südäimehe, ka ei löudnugoi Ižandan Iisusan hibjad.4Konz hö čududelihe sidä, ühtnägoi heiden edes ozutihe kaks' mest hoštabad sobad päl.5Naižed pöl'gästuiba i kacuškanziba maha. No mehed sanuiba heile: «Mikš ecit eläbad kollijoiden keskes?6Händast ei ole tägä, hän om eläbzunu. Muštat-ik tö, midä hän pagiži teile, konz völ oli Galilejas?7Hän sanui: ‘Muga tarbiž tehtas, miše Mehen Poig anttas grähkhižiden käzihe i nagloitas ristha, a koumandel päiväl hän eläbzub’.»8Siloi heile johtuiba mel'he nene Iisusan sanad.

9Pörttes kaumalpäi naižed sanuiba kaiken necen polhe ühteletoštkümnele openikale i kaikile toižile.10Nene naižed oliba Magdalan Maria, Joanna, Jakovan mam Maria. Heiden keskes oli toižid-ki. Hö sanuiba kaiken apostoloile,11no apostolad meletiba, miše nene heiden sanad oma tühjad, i ei usknugoi naižile.12Petr läksi joksten kaumale. Kumartes kal'l'kauman südäimehe hän nägišti vaiše sideged, kudambihe Iisus oli olnu kärdüd. Hän läksi sigäpäi čududelden meles sihe, midä oli tehnus.

Iisus ozutase Emmausan tel

(Mark. 16:12-13)

13Necil-žo päiväl kaks' openikoišpäi astuiba külähä, kudamban nimi oli Emmaus, kunasai oli kuz'kümne stadijad Jerusalimaspäi.14Hö pagižiba kesknezoi kaikes, midä oli tehnus.15Konz hö pagižiba i küzeliba kesknezoi, Iisus iče läheni heihe i läksi heidenke.16No heiden sil'mäd oliba kuti sogenuded, hö ei tundištanugoi händast.17Iisus küzui heil: «Miš tö pagižet? Mikš tö olet pahoiš meliš?»18Toine heišpäi, kudamban nimi oli Kleopa, sanui: «Sinä-k oled Jerusalimas üksjaine kaikiš sinna tulnuzišpäi, ken ei teda, midä sigä om nenil päivil tehnus?»19«A mi om tehnus?» — Iisus küzui. Hö sanuiba: «Ka se, mi om tehnus Iisusale Nazaretaspäi. Nece mez' oli Jumalan sanankandai, vägev sanoiš i tegoiš Jumalan i kaiken rahvahan edes.20Meiden ülembaižed papid i valdanpidäjad andoiba sudida händast surmale i nagloita händast ristha.21No mö panim ičemoi nadejad sihe, miše hän oli se, kudamb andab valdan Izrail'ale. I nece völ ei ole kaik. Tämbei om jo koumanz' päiv, konz kaik nece tegihe,22a nügüd' erased naižed meiden sebraspäi sanuiba meile čudon. Aigoiš homendesel hö kävuiba kaumale,23no ei löudnugoi hänen hibjad. Konz hö pördihe, ka sanuiba: heile ozutihe angelad i sanuiba, miše Iisus om eläb.24Erased meišpäi mäniba kaumale i löuziba sigä kaiken muga, kut naižed oliba sanunuded. Iisusad hö ei nähnugoi.»

25Siloi Iisus sanui heile: «Voi teid meletomid i el'getomid! Kut hilläs tö uskot kaikehe sihe, midä Jumalan sanankandajad oma pagižnuded!26Ei-ik muga Messiale pidi-ki mokitas i tulda ičeze hoštoteshe?»27I zavodides Moisejan i kaikiden Jumalan sanankandajiden kirjutusišpäi, hän sel'genzoiti heile, midä kaikiš Pühiš Kirjutusiš oli sanutud hänen polhe.

28Konz hö oliba jo läz küläd, kuna astuiba, Iisus kuti ozuteli heile, miše tahtoib mända edemba,29no hö seižutiba händast i sanuiba: «Jä meidenke. Zavodib jo ehttuda.» Ninga hän mäni heidenke pert'he i jäi sinna.30Konz hän oli heidenke sömäs, hän oti leibän, kiti Jumalad, lohkaiži leibän i andoi sen heile.31Siloi heiden sil'mäd avaižihe, i hö tundištiba händast. No necen aigan hän jo kadoi heiden sil'mišpäi.32Hö sanuiba toine toižele: «Kut ei hüpähtanugoi meiden südäimed rindhišpäi, konz hän tel pagiži meidenke i openzi meid, kut el'geta Pühid Kirjutusid!»

33Sid'-žo hö libuiba stolan tagapäi, läksiba matkha i pördihe Jerusalimha. Sigä oliba nene üks'toštkümne apostolad i toižed, ked oliba heiden sebraspäi,34i hö sanuiba: «Ižand todeks om eläbzunu! Hän ozutihe Simonale.»35Sid' nene kaks' openikad mugažo starinoičiba, midä tel oli tehnus i kut hö oliba tundištanuded Iisusan, konz hän lohkaiži leibän.

Iisus ozutase apostoloile

(Matv. 28:16-20; Mark. 16:14-18; Joan. 20:19-23; Ap.t. 1:6-8)

36Konz hö völ pagižiba necen polhe, Iisus iče seižutihe heiden keskhe i sanui: «Tervhen elät!»37Hö varaidusiš i pöl'gästusiš meletiba, miše heile ozutihe kollii.38No Iisus sanui heile: «Mikš tö olet muga pöl'gästunuded? Mikš mugoižed meletused tuleba teiden südäimihe?39Kackat minun käzihe i minun jaugoihe; minä nece olen. Kosketagat mindai, kackat iče. Kollijaspäi lähtnudel hengel ei voi olda lihad i luid, a minai, kut tö näget, om.»40Muga sanudes hän ozuti heile ičeze käded i jaugad.41No konz hö ihastusiš ei voinugoi völ uskta, vaiše čududelihe, Iisus küzui: «Om-ik teil tägä mittušt-ni sömäd?»42Hö andoiba hänele palaižen pašttud kalad i met.43Hän oti i söi ned heiden edes.

44Iisus sanui heile: «Necen polhe minä pagižin oldes teiden keskes. Kaikele necile pidi tehtas, min polhe Moisejan käskištos, Jumalan sanankandajiden kirjoiš i psalmoiš om minun polhe kirjutadud.»45Siloi hän avaiži heiden meled, miše hö voiba el'geta Pühid Kirjutusid.46Hän sanui heile: «Muga om kirjutadud: Messiale pidi mokitas i koumandel päiväl eläbzuda kollijoišpäi.47Kaikile rahvahile Jerusalimaspäi zavodides tarbiž hänen nimes sanelda: Käraukatoiš grähkišpäi, i muga hän pästab teiden grähkäd.48Tö olet necen todištajad.49Minä oigendan teile sidä, midä minun Tatain om toivotanu. Olgat Jerusalim-lidnas sihesai, kuni teile anttas väged taivhaspäi.»

Iisus ottas taivhaze

(Mark. 16:19-20; Ap.t. 1:9-11)

50Iisus vei openikoid lidnaspäi lähele Vifaniad, lendi käded i blahoslovi heid.51I blahoslovides hän zavodi erigata heišpäi, i händast ottihe ülähäks taivhaze.52Openikad kumarzihe hänele mahasai i ihastusiš i hüviš meliš pördihe Jerusalimha.53Hö oliba kaiken aigan pühäkodiš, ülenzoitiba i kitiba Jumalad. Amin'.


предыдущая глава Глава 24 следующая глава