Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII MATFEIN MUGAH

Глава 7

Älgiä suudikkua

(Luk. 6:37-38, 41-42)

1«Älgiä suudikkua, gu teidü ei suudittas.2Mittumal suvvol tüö suuditto, moizel teidügi suuditah, i mittumal miäräl tüö miäriättö, moizel teilegi miärätäh.3Kuibo sinä näit toppazen vellen silmäs, a omas silmäs et näi partu?4Kui voit sanuo vellelles: 'Annas otan topan sinun silmäs', ku sinun omas silmäs on parzi?5Midä heittelettös! Ota enzimäi parzi omas silmäs, vaste sit näit ottua topan vellen silmäs.6Älgiä annakkua koirile sidä, mi on pühä, älgiägo lükäkkiä žemčugoi poččiloin edeh, ku počit ei polletettas žemčugoi jalgoih, a koirat ei kiännüttäs teih päi da ei reviteltäs teidü.»

Pakikkua, ečikkiä, avaitakkua

(Luk. 11:9-13; 6:31)

7«Pakikkua, i teile annetah. Ečikkiä, i lövvättö. Avaitakkua, i teile avatah.8Joga pakiččii suau, i joga eččii löüdäü, i joga avaittajale avatah.9Eihäi niken teis anna poijale kivie, konzu se pakiččou leibiä.10Libo maduo, konzu häi pakiččou kalua.11Ku kerran tüö, pahat rahvas, maltatto andua omile lapsile hüvii lahjoi, sidä teriämbi andau teijän taivahalline Tuatto hüviä niilöile, kudamat Hänel pakitah.

12Kai, midä tüö tahtotto, ku rahvas teile luajittas, luajikkua tüögi heile. Täs teile Zakon dai Jumalan iänenkandajien kirjutukset.

13Mengiä südämeh ahtahas veriäs. Äijät mennäh välläs veriäs da leviedü dorogua müöte, no se vedäü häviendäh.14Mittuine ahtas on se veräi da kaidu se dorogu, kudai vedäü elaigah, i vai harvat löütäh se!»

Jumalan iänenkandajakse menijät

(Luk. 13:24; 6:43-44; 13:25-27)

15«Vardoikkuattokseh Jumalan iänenkandajakse menijöi. Hüö tullah teijän luo lambahannahkas, no südämeči hüö ollah ku äriet hukat.16Heijän andimis tüö heidü tunnustatto. Eihäi piidoituhjos kerätä viinumuarjua, eigo kukinpuus smokvua.17Hüvä puu andau hüvii andimii, a paha puu – pahoi.18Ei hüvä puu voi andua pahoi andimii, a paha puu – hüvii.19Joga puu, kudai ei anna hüvii andimii, leikatah da lükätäh tuleh.20Heijän andimis tüö tunnustatto heidü.

21Ei jogahine, ken sanou minule: 'Ižändü, Ižändü', piäze Taivahallizen valdukundah. Sinne piäzöü vai se, kudai täüttäü minun taivahallizen Tuatan tahton.22Äijät sanotah minule sennü päivännü: 'Ižändü, Ižändü! Sinun nimeshäi müö toimmo sanan Jumalaspäi, Sinun nimes ajoimmo iäre karuloi da luajiimmo äijän suurdu ruaduo.'23No sit minä sanon heile: 'En tunne teidü! Mengiä iäre minus, pahanluadijat!'»

Kaksi koin luadijua

(Luk. 6:47-49)

24«Sikse jogahine, ken kuulou nämä minun sanat da luadiu niilöi müöte, on ku mielevü mies, kudai luadii oman koin kallivole.25Tuli vihmu, i jovet lähtiettih rannois, tuuli riehkii taloidu, no se ei kuadunuh, ku oli pandu kallivole.

26Jogahine, ken kuulou nämä minun sanat, no ei rua niilöi müöte, on ku mieletöi mies, kudai luadii oman koin peskule.27Rubei vihmumah, jovet lähtiettih rannois, tuuli pergi taloidu, i se kuadui, levii muan tazale.»

Kui rahvas otettih vastah Iisusan sanat

28Konzu Iisus loppi paginan, rahvasjoukot diivuittihes Hänen opastandua.29Häi opasti kui se, kel on valdu, a ei kui zakonanopastajat.


предыдущая глава Глава 7 следующая глава