Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI MATVEIN KIRJUTTAMANA

Глава 12

Šuovatan Isäntä

Mark. 2:23-28; Luk. 6:1-5)

1Niih aikoih Iisussa käveli šuovattana vil'l'apellon poikki. Hänen opaššettavilla tuli nälkä, ta hyö alettih katkuo tähkie ta šyyvvä jyvie.2Farisseit nähtih še ta šanottih Iisussalla: «Kačo nyt! Šiun opaššettavat ruatah šemmoista, mitä šuovattana ei šua ruatua.»3A Iisussa vaštasi heilä: «Ettäkö ole luken, mitä Tuavitta ruato, konša hiän ta hänen miehet oltih näläššä?4Hiän mäni jumalankotih ta šöi uhrileivät, kumpasie hiän ei šuanun šyyvvä eikä hänen miehet, vain papit.5Tahi ettäkö ole Moissein Sakonašta luken, jotta papit ruatah jumalankojissa šuovattanaki? Näin hyö rikotah šuovattakäškyö, ta kuitenki ei olla viäräpäitä.6Mie šanon teilä: täššä on Še, ken on jumalankotie šuurempi.7Työ että suutis šyyttömie, kun malttasija, mitä merkitäh nämä šanat: ‘En Mie uhrilahjoja taho, kun tahon, jotta työ armahtaisija toini toista’.8Ihmisen Poika on šuovatanki Isäntä.»

Šuauko šuovattana parentua?

(Mark. 3:1-6; Luk. 6:6-11)

9Iisussa läksi šieltä ta mäni šen šeuvun sinagogah.10Šielä oli mieš, kumpasen käsi oli kuivan. Farisseit ečittih mitänih, mistä viärittyä Iisussua, ta kyšyttih Häneltä: «Šuauko šuovattana parentua?»11Iisussa vaštasi heilä: «Kun kellä teistä ollou lammaš ta še kirvonnou hautah šuovattana, niin eikö hiän tartu šiih lampahah ta vejä šitä ylöš?12Onhan ihmini äijyä kallehempi kuin lammaš. Niin jotta šuovattana on valta luatie hyvyä.»13Šiitä Hiän šano miehellä: «Ojenna käteš». Mieš ojenti kiän ta še tuli entisekšeh, yhtä tervehekši kuin toiniki käsi.14No farisseit lähettih pihalla ta ruvettih aprikoimah, mitein šuatais Iisussa tappua. Konša Iisussa šai tietyä täštä, Hiän läksi šieltä pois.

Taivahaisen Hospotin Käškyläini

15Iisussan peräššä matkasi hyvin äijän rahvašta, ta Hiän parenti hiät kaikki.16Iisussa kielti, jotta hyö ei paistais Häneštä kaikkien kuullen.17Näin tuli tovekši tämä, mitä Jumala šano oman viessintuojan Isaijan kautti:18

– Täššä on Miun Käškyläini, kumpasen Mie valičin,
Miun Armaš, kumpaseh olen mieltyn.
Mie lašen Henkeni Hänen piällä,
ta Hiän pitäy muailman kanšoilla oikien suutun.
19Hiän ei riitele eikä karju,
ei kuulla Hänen iäntä pihalla.
20Murtunutta ruokoheinyä Hiän ei katkua,
šavuojua lampunšyväintä Hiän ei šammuta,
kuni ei šuata oikieta suutuo voittoh.
21Hänen nimeh kaikki rahvahat pannah omat toivot.

Iisussa ta velsevuli

(Mark. 3:20-30; Luk. 11:14-23; 12:10)

22Šiitä Iisussan luo tuotih piessan muokkuama mieš, kumpani oli šokie ta mykkä. Iisussa parenti hänet, niin jotta mieš rupesi pakajamah ta näkömäh.23Kaikki ihmiset kummekšittih ta kyšeltih: «Oisko še tämä Hristossa, Tuavitan Poika?»24Kun farisseit kuultih še, hyö šanottih: «Velsevulin, piäpiessan, voimalla Hiän ajau pois piessoja».

25Iisussa tiesi hiän mielet ta šano heilä:

«Kun valtakunta jakautunou keškenäh toruajih joukkoloih, niin še häviey. Eikä yksikänä linna tahi pereh keššä, kun niijen eläjät riijeltäneh keškenäh.26Kun šaatana ajanou pois šaatanan, šilloin še on riitautun iččeh kera. Miteinpä hänen valtakunta vois šilloin pisyö tukušša?27Työ šanotta, jotta Mie ajan pois piessoja velsevulin voimalla. Ka kenenpäš voimalla teikäläiset niitä ajetah? Eiköš Jumalan voimalla? Heistä työ niättä, mitein viäräššä oletta.28A kun Mie Jumalan Henken voimalla ajanen piessoja ihmisistä, šilloinhan Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän luo.

29Mitein kenkänä vois purkautuo voimakkahan miehen taloh ryöštämäh hänen hyvysie, kuni ei šitone enšin šitä mieštä? Šiitä vašta hiän voit ryöštyä talon.30Ken ei ole Miun puolella, še on Milma vaštah; ta ken ei keryä Miun kera, še hajottau.

31Šentäh šanon teilä: joka riähkä ta pahat šanat prostitah ihmisillä, vain Pyhäštä Henkeštä šanottuja pahoja šanoja ei prostita.32Ken pakajau Ihmisen Poikua vaštah, häntä prostitah. A ken pakajau Pyhyä Henkie vaštah, häntä ei prostita, ei täššä muailmašša eikä tulijašša.»

Mimmoni puu, šemmoset antimet

(Luk. 6:43-44)

33«Kun puu ollou hyvä, šen antimet niise ollah hyvät. Vain kun puu ollou paha, šen antimet niise ollah pahat. Antimista puu tunnetah.34Työ kiärmehen šikiet, mitein voisija paissa hyvyä, kun iče oletta pahoja! Ihmisen šuu pakajau šitä, mi täyttäy hänen šytämen.35Hyvä ihmini tuou šytämen aitašta hyvyä, paha ihmini tuou pahua.36Mie šanon teilä: jokahisešta tyhjäh šanotušta šanašta ihmiset jouvutah vaštuamah suutupäivänä.37Niätšen šiun šanojen mukah šiut luvetah šyyttömäkši ta šiun šanojen mukah šiut suutitah viäräpiäkši.»

Joonan merkki

(Mark. 8:11-12; Luk. 11:29-32)

38Šiitä eryähät sakonanopaštajat ta farisseit šanottih Iisussalla: «Opaštaja, myö tahtosima, jotta Šie näyttäsit meilä minnih merkin!»

39No Iisussa vaštasi heilä: «Tämä paha ta jumalatoin ihmispolvi vuatiu merkkie, vain šillä ei anneta muuta merkkie kuin Jumalan viessintuoja Joonan merkki.40Niin kuin Joona oli meričuuton vačašša kolme päivyä ta kolme yötä, šamoin Ihmisen Poika on muan šiämeššä kolme päivyä ta kolme yötä.41Suutupäivänä Ninevin eläjät nouššah kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutitah še viäräpiäkši. Hyö niätšen jätettih riähäššä elämini ta kiännyttih Jumalan puoleh, kun Joona šaneli heilä Jumalan šanua. A täššä teilä on Joonua šuurempi!42Suutupäivänä šuven čarovna noušou kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutiu šen viäräpiäkši. Hiän niätšen tuli muailman rannoilta šuate kuuntelomah Solomonin viisahutta, a täššä teilä on šuurempi kuin Solomoni!»

Piessa myöštyy ihmiseh

(Luk. 11:24-26)

43«Konša piessa lähtöy pois ihmiseštä, niin še kävelöy vejettömissä paikoissa ta eččiy levähyššijua, vain ei löyvä.44Šilloin še šanou: ‘Miepä myöššyn omah kotih, mistä läksin’. Kun še tulou jälelläh, niin näköy, jotta koti on tyhjä, pyyhitty ta šiivottu.45Šiitä še mänöy ta ottau matkahah šeiččemen muuta piessua, vielä pahempua kuin še iče. Ne männäh šiih ihmiseh ta eletäh häneššä. Näin šen ihmisen elämä tulou pahemmakši, mitä še ennein oli. Šamoin käyt tällä pahalla ihmispolvella.»

Iisussan oikiet omahiset

(Mark. 3:31-35; Luk. 8:19-21)

46Konša Iisussa vielä pakasi rahvahalla, Hänen muamo ta vellet tultih šinne. Hyö šeisottih pihalla ta tahottih paissa Hänen kera.47Eryäš mieš šano Iisussalla: «Muamoš ta velleš šeisotah pihašša ta tahotah paissa Šiun kera».48Iisussa šano hänellä: «Ken on Miun muamo? Ket ollah Miun vellet?»49Šiitä Hiän juohatti kiälläh opaššettavih ta šano: «Kačo, täššä ollah Miun muamo ta vellet.50Jokahini, ken eläy Miun Taivahaisen Tuaton tahtuo myöte, on Miun velleni ta čikkoni ta muamoni.»


предыдущая глава Глава 12 следующая глава