Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII MARKAN MÖDHE

Глава 5

Iisus gadaralaižiden mas

(Matv. 8:28-34; Luk. 8:26-39)

1Hö tuliba toižele järvenrandale gadaralaižiden maha.2Konz Iisus läksi venehespäi, sid'-žo hänele vastha tuli kal'l'kaumoišpäi mez', kudambas oli pagan heng.3Mez' eli neniš kaumoiš, i niken ei voind händast sidoda, eskai čapil-ki.4Äi kerdoid händast sidotihe jaugoiš i käziš, no hän rebiti čapid käzišpäi i murenzi raudad jaugoišpäi, i niken ei voind tüništoitta händast.5Kaik päiväd i öd hän oli mägil i kaumoiš i kidasti i löi ičtaze kivil.6Konz hän nägišti edahanpäi Iisusan, hän joksi vastha, kumarzihe hänele7i kidastaškanzi komedal änel: «Midä sinä tahtoid minuspäi, Iisus, Ülembaižen Jumalan Poig? Jumalan täht pakičen, ala mokiče mindai!»8Ved' Iisus oli käsknu sille: «Lähte, pagan heng, neciš mehespäi!»9«Kut sindai kuctas?» — Iisus küzui. Hän sanui: «Legion om minun nimi, sikš ku meid om äi.»10Henged pakiten pakičiba, miše Iisus ei küksiži niid siš tahospäi.

11Mägenno paimenzihe äi sigoid.12Kaik paganad henged pakičeškanziba Iisusad: «Oigenda meid sigoihe, anda meile mända niihe.»13Hän hökkähtui. Siloi paganad henged pageniba mehespäi i loihe sigoihe, i kaik sigoiden kogo tacihe mürkas randaspäi järvhe. Sigoid oli läz kahttuhad, i ned upsiba kaik.

14Sigoiden paimned pästiba pagod i starinoičiba necen polhe lidnas i küliš. Äi rahvast läksi kacmaha, midä oli tehnus.15Hö tuliba Iisusannoks i nägištiba sen mehen, kudambas oli olnu legion pahoid hengid, i sädod oliba hänen päl, i hänen mel' oli terveh. Hö pöl'gästuiba.16Ked oliba nähnuded kaiken, starinoičiba toižile, midä oli tehnus pahoil hengil mokitud mehele da midä sigoile.17Siloi kaik pakičeškanziba, miše Iisus läksiži heiden elotahospäi.

18Konz Iisus mäni veneheze, nece mez', kudambaspäi läksiba pahad henged, pakiči, miše voiži olda hänenke.19No Iisus kel'di händast i sanui hänele: «Mäne kodihe ičhižidennoks i sanu heile, midä Ižand tegi sinun täht, kuverdan armoid hän andoi sinei.»20Mez' läksi sigäpäi i Kümnen lidnan tahol saneleškanzi, midä Iisus oli tehnu hänele. Kaik čududelihe.

Iisus eläbzoitab Jairan kolnuden tütren i azotab naižel veren

(Matv. 9:18-26; Luk. 8:40-56)

21Konz Iisus pördihe venehel järven toižele randale, hänennoks kerazihe äi rahvast. Konz hän oli völ järvenrandal,22sinna tuli eraz suimpertin pämez', kudamban nimi oli Jair. Nägištades Iisusan, mez' lanksi hänen jaugoihe i23lujas pakičeškanzi: «Tule, minun tütär om jo surmankündusel. Pane käded hänen päle, ka hän tegese tervheks, ei kole.»24Iisus läksi mehenke, i heiden jäl'ghe astui äi rahvast, hö kaik tungihe hänennoks.

25Sigä oli völ naine; händast mokiči verenvodand jo kaks'toštkümne vot.26Hän äjan tirpoi äjiš lekarišpäi i pidi jo kaiken ičeze kodielon. No hänele ei tehnus paremba, vaiše hondomba.27Hän oli kulnu Iisusan polhe, i nügüd' hän tungihe neciš sures rahvazkogos Iisusan taga i kosketi hänen sobad.28Naine meleti: «Ku voin kosketada vaiše hänen sobad, ka siloi minä tervehtun.»29I sid'-žo hänel veri azotihe, i hän riži hibjas, miše tegihe tervheks neciš kibuspäi.

30Sen-žo aigan Iisus-ki riži ičesaze, miše hänespäi oli lähtnu väged. Hän kärauzihe neciš rahvazkogos i küzui: «Ken kosketi minun sobid?»31Openikad sanuiba hänele: «Sinä näged, miččes rahvazkogos oled, i küzud: ken kosketi mindai?»32No Iisus kacui ümbriže, miše nägištada sen, ken necen oli tehnu.33Naine säreganzi pöl'gästusiš, hän tezi, midä om hänele tehnus. Hän tuli Iisusannoks, lanksi hänen edehe i sanui kaiken toden.34Iisus sanui hänele: «Tütrudem, sinun uskond tegi sindai tervheks. Mäne tünäs, sinä linned terveh sinun kibuspäi.»

35Konz Iisus völ pagiži, todihe suimpertin pämehele kodišpäi vest': «Sinun tütär koli. Mikš völ mokičed opendajad?»36Necen kulištades Iisus sid'-žo sanui pämehele: «Ala varaida, vaiše usko.»37Hän ei käskend nikenele toižile mända hänenke, vaiše Petrale, Jakovale i Joannale, Jakovan vellele.38Hö tuliba suimpertin pämehen kodinnoks. Iisus nägišti äi kidastajad rahvast i kulišti itkun da suren voikun.39Hän mäni kodihe i sanui: «Mikš tö muga lujas kidastat i voikat? Laps' ei ole kolnu, hän magadab.»40Erased nagraškanziba Iisusad. No hän küksi kaikid irdale, oti ičezenke lapsen tatan i maman i hänenke tulnuzid i mäni honusehe, kus laps' venui.41Hän oti last kädes i sanui hänele: «Talifa kumi!», mi znamoičeb «Neičukaine, sanun sinei: libu!»42Kerdalaz neičukaine libui i käveleškanzi; hän oli kaks'toštkümnevozne. Kaik, ked nägiba necen, lujas čududelihe.43Iisus käski kaikile, miše niken toine ei saiži tedoid necen polhe. Neičukaižele hän käski antta söda.


предыдущая глава Глава 5 следующая глава