Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 25

Puavil tahtou keisarin suuduo

1Konzu Festu oli olluh kolme päiviä muaherran sijal, häi lähti Kesariespäi Jerusalimah.2Sie ülimäzet papit da jevreilöin enzimäzet miehet sanottih hänele, gu tahtotah viärittiä Puavilua,3i küzüttih, ku häi luadis heile moizen hüvüön, da käskis tuvva Puavilua Jerusalimah. Hüö, näit, paistih viivittiä, tavata da tappua Puavilua matkas.4No Festu vastai heile: «Puavilua pietäh Kesaries, i minä ičegi tahton terväh lähtie sinne.5Lähtiettähes teijän piämiehet minunke da viäritettähes sie tädä miestü, ku ollou häi mis viärü.»

6Festu oli Jerusalimas ei enämbiä gu kaheksa libo kümmene päiviä da tuli sit järilleh Kesarieh. Tossupiännü häi istuihes sud'd'ansijale da käski tuvva Puavilua.7Puavil tuli, i kai Jerusalimaspäi tulluot jevreit kerävüttih hänes ümbäri da saneltih händü vastah äijii jügielöi viäritüksii, no ei voidu niilöi tovendua.8Puavil puolisti iččie da sanoi: «Nimidä pahua en luadinuh ni jevreilöin Zakonua vastah, ni jumalankodii, ni keisarii vastah.»

9Festu tahtoi ugodie jevreilöile, sikse küzüi Puavilal: «Tahtotgo lähtie Jerusalimah, gu minä sie sinuu suudizin?»10Puavil vastai: «Keisarin suvvon ies minä seizon, i sen ies minuu pidäü suudie. En ole luadinuh nimidä pahua jevreilöi vastah, sen ičegi hüvin tiijät.11A gu ollen viärü mistahto pahas ruavos, kudamas voibi suudie surmah, en eči piäzendiä surmas. No ku nämien miehien viäritändät oldaneh perättömät, niken ei voi andua minuu heijän käzih. Minä tahton keisarin suuduo.»12Festu pagizi omien n'evvonandajienke da andoi nengoman vastavuksen: «Ku tahtot keisarin suuduo, ga keisarin edeh menet.»

Festu sanelou Agripale Puavilas

13Erähän päivän mendüü suari Agrippa da Verenika tuldih Kesarieh toivottamah tervehüttü Festale.14Konzu hüö oldih sie äijän päiviä, Festu sellitti Puavilan dielon suarile. Festu sanoi: «Tiä on üksi mies, kudaman Feliks jätti türmäh.15Konzu minä olin Jerusalimas, jevreilöin ülimäzet papit da rahvahan vahnimat sanottih, gu tahtotah viärittiä Puavilua, da prižmittih suudie händü.16Minä vastain heile nenga: riimalazil ei ole moudua andua ristikanzua viärittäjien käzih, kuni viäritettävü ei näi viärittäjii silmü silmäh da kuni ei sua valdua puolistua iččie.17Konzu hüö tuldih tänne, minä tossupiännü vitkittelemättäh istuimmos sud'd'ansijale da käskin tuvva sen miehen.18Viärittäjät nostih pagizemah, ga ei viäritettü händü ni ühtes moizes pahuos, midä minä duumaičin.19A heil oli hänenke kiistua erähis heijän uskuo koskijois küzümüksis, paistih mittumaslienne Iisusas, kudai jo kuoli. A Puavil kiistäü, gu se mies on hengis.20Ku kačoin vaigiekse sellitellä nengostu kiistua, ga küzüin hänel, tahtosgo mennä Jerusalimah suvvon edeh nämien dieloloin täh.21No ku Puavil tahtoi, gu händü vardoittas keisarin suudoh suate, käskin pidiä händü türmäs, kuni en tüönnä keisarin edeh.»

22Agrippa sanoi Festale: «Minulgi olis himo kuulta sidä miestü.» «Huomei kuulet», vastai Festu.

Puavil suari Agripan ies

(Ap.r. 9:1-19; 22:6-16)

23Tossupiännü Agrippa da Verenika tuldih kaikes omas ülähüös, da astuttih ühtes torapiällikkölöin da linnan herrumiehienke suureh zualah. Festu käski tuvva Puavilua24i sanoi: «Suari Agrippa da kaikin muut, ket oletto tiä meijänke! Täs näittö miehen, kudaman täh jevreit Jerusalimas dai tiä joukol tartuttih minuh da ühteh iäneh kirruttih: händü ei sua jättiä hengih.25No minä näin, häi ei luadinuh nimidä mostu, mis pidäs händü suudie surmah. No gu häi iče tahtou piästä keisarin suvvon edeh, otin mielen tüöndiä händü sinne.26Minul vai ei ole nimittumua tarkua tieduo hänes, ku kirjuttua herrale. Sikse toin händü teijän edeh, enne kaikkii sinun edeh, suari Agrippa, gu jälles küzelendiä minul olis midä kirjuttua.27Minuu müö ei ole tolkuu tüöndiä kiiniotettuu dorogah sanomattah, mis händü viäritetäh.»


предыдущая глава Глава 25 следующая глава