Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 22

1«Vellet da tuatat! Kuunnelkua, midä nügöi sanon, ku puolistua iččie.»

2Rahvas hillettih vie enämbäl, ku kuultih händü pagizemas jevrein kielel. Puavil sanoi:

3«Minä olen jevrei, rodinuhes Kilikien Tarsas, kazvanuh täs linnas Gamaliilan opastujannu. Minuu kazvatettih tarkah noudamah meijän tuattoloin zakonua. Minä olin kaikel väil Jumalan puoleh, juuri muga, kui kaikin tüö nügöi oletto.4Minä painoin da muokkain surmah suate tälle dorogale lähtenüzii miehii dai naizii, otin heidü kiini da panin türmäh.5Tämä voijah tovestua ülimäine pappi dai kogo rahvahan vahnimien N'evvokundu. Heis minä sain kirjazet heimovellile Damaskah, ku voizin sie ottua kiini Hristosan uskojii da tuvva heidü sivotunnu Jerusalimah nakažittavakse.

6No matkas olles, konzu minä lähenin Damaskua, nenga puolenpäivän aigua taivahaspäi läimähtih ülen suuri valgei minus ümbäri.7Minä langein muah da kuulin iänen, kudai sanoi minule: 'Saulu, Saulu, mikse vihuat minuu?'8Minä küzüin: 'Ižändü, kenbo Sinä olet?' Häi vastai: 'Minä olen Iisus Nazariettalaine, kudamua sinä vihuat.'9Minunke olluot nähtih valgei, vai ei kuultu sen iändü, kudai pagizi minunke.10Minä küzüin: 'Midä minul ruadua, Ižändü?' Ižändü sanoi: 'Nouze da mene Damaskah. Sie sinule sanotah kai, midä sinule on kačottu ruattavakse.'11Minä en nähnüh nimidä, ku se taivahalline valgei sogai minuu, sikse minun matkuvellil pidi viettiä minuu käis. Muga minä tulin Damaskah.

12Sie oli üksi Ananii, jumalanvaruaju da Zakonua müö eläjü mies, kudamas paistih hüviä kai linnan jevreit.13Häi tuli, seizatui minun rinnale da sanoi: 'Saulu, minun velli, avavuttahes sinun silmät!' Sil sanal minun silmät avavuttih, i minä näin händü.14Häi sanoi: 'Meijän tuattoloin Jumal valličči sinuu, ku sinä tiijustazit Hänen tahton, i ku nägizit sen, kudai on Oigei, da kuulizit Händü iččiedäh pagizemas.15Sinä roittos Hänen tovendai, sanelet kaikile rahvahile, midä näit da kuulit.16Ga sit midäbo vitkittelet? Nouze, kirru abuh Hänen nimie da anna ristie iččiedäs da pestä iäre riähkät.'

17Sit, ku minä tulin järilleh Jerusalimah da moliimmos jumalankois, minä unohtimmos18i näin Ižändän. Häi sanoi minule: 'Huolita, lähte kerras Jerusalimaspäi. Tiä ei uskota, ku sanelet toven minuh näh.'19Minä sanoin: 'Ižändü, hüöhäi tietäh, minä kävelin sinagougii müöte, panin türmäh da löin niilöi, kudamat uskotah Sinuh.20Silloigi, konzu tapettih Sinun tovendajua Stefanua, minä olin sie, kačoin sen ruavon hüväkse da vardoičin tappajien sobii.'21A Ižändü sanoi minule: 'Mene, minä tüönnän sinuu loitos, Jumalua tundemattomien rahvahien keskeh!'»

22Täh suate jevreit kuunneltih Puavilua, no sit ruvettih iändämäh: «Iäre moine mies mualpäi! Hänel ei pie eliä!»23Hüö iännettih, huškutettih sobii da lükittih pölüü ilmah.24Sit piällikkö käski vediä Puavilua kazarmah. Häi käski rozgittua händü da küzellä, ku tiijustua, mikse jevreit nenga čiihottih hänen piäle.25No konzu saldatat sivottih Puavilua rozgitettavakse, häi sanoi rinnal seizojale suanpiälliköle: «Ongo teil valdu rozgittua Riiman ristikanzua, da vie suudimattah?»26Tämän kuultuu suanpiällikkö meni oman piällikön luo da sanoi: «Midä sinä ruat! Se mieshäi on Riiman ristikanzu.»27Piällikkö tuli da küzüi Puavilal: «Tottugo olet Riiman ristikanzu?» «Tottu», vastai Puavil.28Sit piällikkö sanoi: «Minä maksoin suuret d'engat, ku roijakseh Riiman ristikanzakse.» «A minä olen se roindua müö», vastai Puavil.29Net, kel pidi küzellä Puavilua, kerras jätettih händü rauhah, a piällikkö pöllästüi, ku sai tiediä, häi sivotutti Riiman ristikanzan.

Puavil N'evvokunnan ies

30Piällikkö tahtoi tarkah tiijustua, mis jevreit viäritetäh Puavilua. Sendäh häi tossupiännü piästi Puavilua čieppilöis, käski kerävüö ülimäzile pappiloile da kogo N'evvokunnale, toi kazarmaspäi Puavilan da seizatti heijän edeh.


предыдущая глава Глава 22 следующая глава