Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 24

Puavilua viäritetäh Feliksan ies

1Viijen päivän mendüü Kesarieh tuli ülimäine pappi Ananii ühtes erähien rahvahan vahnimienke da zakonantiedäjän Tertullanke. Hüö sanottih muaherru Feliksale, gu tahtotah viärittiä Puavilua.2Sit kučuttih Puavilua, i Tertullu rubei viärittämäh händü. Häi sanoi: «Sinun vuoh, korgiesti počitoittu Feliks, müö jo kodvan elimmö rauhas, i sinun huolil tämän rahvahan elaigu koheni äijäl.3Tämän müö sanommo kiittäjen sinuu kaikes, ainos i kaikkiel.4No gu ei hätkie vaivata sinuu, tahton vai, gu olizit moine hüvä da kuundelizit meidü kodvazen.5Müö näimmö: tämä mies on ku jumalanrubi. Häi kaikkiel, joga puolel muailmua, nostattau hälüü jevreilöin keskes. Häi on nazariettalazien joukon vahnin,6i opii kai paganoittua jumalankoin, no müö otimmo händü kiini. [Tahtoimmo suudie händü meijän Zakonua müö,7no piällikkö Lisii tuli sih da vägeh otti händü meijän käzis, vedi händü iäres8da hänen viärittäjile käski tulla sinun edeh.] Küzeltüü voit iče tiijustua hänel, mis müö händü viäritämmö.»9Jevreitgi ühtüttih viärittämäh Puavilua da sanottih, kai oli juuri muga.

Puavil puolistau iččie

10Muaherru Feliks andoi Puavilale paginvuoron, i se rubei pagizemah: «Tiijän, sinä jo äijän vuottu olet tämän rahvahan sud'd'annu, sikse suremattah puolistan iččie sinun ies.11Ei mennüh enämbiä kahtutostu päiviä sit aijas, ku tulin Jerusalimah molimahes – tämän voit iče tiijustua.12Nämä miehet ei nähtü minuu nikenenke kiistämäs, eigo nostattamas hälüü ni jumalankois, ni sinagougis, ni linnas.13Hüö ei voija tovendua ni sidä, mis nügöi minuu viäritetäh.14No sen sanon sinule: minä novvan sidä Dorogua*a, kudamua hüö sanotah sektakse, i nenga sluužin tuattoloin Jumalale da uskon kaikkeh sih, midä on kirjutettu Zakonas da Jumalan iänenkandajien kniigois.15Juuri muga kui nämä täs, minägi nad'eičemmos Jumalah, gu Häi nostattau kuollielois kui oigiet, mugai viärät.16Sikse minä panen kai väit, gu minun hengi olis ainos puhtas Jumalan da rahvahan ies.

17Vuozien peräs tulin nügöi Jerusalimah tuomah omale rahvahale d'enguabuu da vedämäh Jumalale žertvoi.18Juuri nämis dielolois minuu nähtih jumalankois, olin puhtastunnuh, sie ei olluh rahvastu, eigo hälüü.19No sie oldih erähät jevreit Aaziespäi; heil pidäs ičelleh olla täs sinun ies minuu viärittämäs, gu heil ollou midä minuu vastah.20Libo sanottahes nämä täs, midä viärüttü hüö nähtih minus, konzu seizoin N'evvokunnan ies.21Vai pannahgo minule viärüökse tämä üksi virkeh, kudaman minä kirgain heijän ies seizojes: 'Kuolluzien nouzendan täh minä tänäpäi olen teijän suudittavannu'?»

22Feliks, kudai hüvin tiezi tämän Dorogan, jätti tämän dielon kačondan müöhembäh aigah. Häi sanoi: «Konzu piällikkö Lisii tulou, sit piätän teijän dielon.»23Häi käski suanpiälliköle pidiä Puavilua türmäs, no andua hänele enämbi valdua da ei kieldiä uskovellii pidämäs hänes huoldu.

Puavil türmäs

24Erähän päivän mendüü Feliks tuli sinne oman akan Drusillanke, kudai oli jevreilöin roduu. Häi käski tuvva Puavilua da kuundeli, midä se saneli uskoh näh Iisussah Hristossah.25No konzu Puavil rubei pagizemah tozioigies elaijas, oman ičen käzispidämizes da tulies suvvos, Feliks pöllästüi da sanoi: «Mene nügöi. Tüönnän sinuu kuččumah, konzu minul roih aigua.»26A iče vie nad'eiččih, eigo Puavil andas hänele d'engua, sikse puaksuh kučui Puavilua iččeh luo da pagizi hänenke.

27Kahten vuvven peräs Feliksan sijale tuli Portsii Festu, i ku Feliks tahtoi ugodie jevreilöile, häi jätti Puavilan türmäh.


*a 24:14 Dorogu oli hristianskoin kirikön enzimäine nimi.

предыдущая глава Глава 24 следующая глава