Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 26

1Agrippa sanoi Puavilale: «Nügöi voit paista omas puoles.» Sit Puavil nosti käin da puolisti iččie nämil sanoil:

2«Suari Agrippa! Pien iččie ozakkahannu, ku voin tänäpäi sinun ies puolistua iččie kaikis niilöis dielolois, kudamis jevreit viäritetäh minuu!3Sinähäi perinpohjin tiijät jevreilöin kai eländütavat da heijän kiistat. Sendäh ole moine hüvä, tirpa da kuundele minuu.

4Kai jevreit tietäh, kui minä nuores ijäs algajen elin omal roindurannal dai Jerusalimas.5Hüö jo ammui tietäh minuu, i vai tahtotanneh, voijah tovendua: minä olin fariseinnu da sidä periä elin meijän uskon kaikis jürkembän sektan mugah.6A nügöi seizon suvvon ies sendäh, ku nad'eičemmos sih uskalmoh, kudaman Jumal andoi meijän tuattoloile.7Tämän uskalmon täütündiä nad'eijahes nähtä meijän rahvahan kaksitostu rodukundua, konzu heittelemättäh, üöt dai päivät, sluužitah Jumalale. Sen nad'oužan periä, suari Agrippa, jevreit minuu viäritetäh.8Miksebo teile se on uskomatoi, ku Jumal nostattau kuolluzii?

9Minägi enne smietiin, minul pidäü täüttü vägie torata Iisus Nazariettalazen nimie vastah.10Muga ruavoingi Jerusalimas. Suaduu ülimäzis pappiloispäi vallan, panin türmäh äijii jumalanuskojii, i nostin käin sen puoles, ku tappua heidü.11Äijän kerdua minä muokkain heidü kaikis sinagougis, ku tahtoin pakoittua heidü kiruomah Iisussua, i agjattoman tavan vallas ahtistin heidü en vai omal mual, a vierahisgi mualois.

12Nämis dielolois minä lähtin Damaskah, suaduu ülimäzis pappilois vallan da käskün.13No sit matkas olles, hüvä suari, puolenpäivän aigah näin, kui taivahaspäi läimähtih päivästü valgiembi valgei, kudai valgai minuu da minunke matkuajii.14Müö kaikin langeimmo muah, i minä kuulin, kui iäni sanoi jevrein kielel: 'Saulu, Saulu, mikse vihuat minuu? Vaigei sinul on mennä veičen teriä vastah.'15Minä küzüin: 'Ižändü, ken Sinä olet?' Ižändü sanoi: 'Minä olen Iisus, kudamua sinä vihuat.16Nouze jalloilleh. Minä jiäviimmös sinule, ku luadie sinuu minun käsküläzekse da sen tovendajakse, midä näit nügöi da midä minä vie jiävin sinule.17Minä piästän sinuu sinun oman rahvahan da Jumalua tundemattomien rahvahien käzis, kudamien luo sinuu tüönnän18avuamah heijän silmii, anna hüö kiännüttäs pimies valgieh da sattanan vallas Jumalan puoleh. Konzu hüö ruvetah uskomah minuh, heijän riähkät prostitah heile da hüö suajah sija Jumalan pühitettülöin joukos.'

19Juuri tämän täh, suari Agrippa, en voinnuh olla noudamattah tädä taivahallistu nägüü.20A enzimäi Damaskas da sit Jerusalimas, sit joga puolel Juudiedu dai Jumalua tundemattomien rahvahien keskes sanelin, gu pidäü hüllätä riähkät, kiändüö Jumalan puoleh da ruadua moizii ruadoloi, kudamis nägüü se kiännündü.21Tämän täh jevreit tavattih minuu jumalankois da tahtottih tappua.22No Jumalan avul piäzin nämih päivih suate, i kačo, nügöi seizon täs sanelemas sego pienile, sego suurile. Nimidä muudu en sanele, vaiku sidä, midä ennustettih Jumalan iänenkandajat da Moisei:23se on – Messiel pidi tirpua kuolendugor'at, enzimäzennü nosta kuollielois da sanella valgien tulendua, kui meijän rahvahale, mugai Jumalua tundemattomile rahvahile.»

24Konzu häi nenga puolisti iččie, Festu sanoi korgiel iänel: «Puavil, sinä et ole tolkus! Kniigat on sevoitettu sinun piä.»25No Puavil vastai hänele: «Tolkus olen, arvožu Festu. Midä pagizen, se on tozi da tervehel piäl sanottu.26Tiedäühäi suari nämä dielot, sendäh hänele voin paista kohti. Nikui en usko, ku mitahto nämis dielolois olis hänes peitettü – eihäi se olluh kustahto čökinčupus.27Uskotgo Jumalan iänenkandajii, suari Agrippa? Tiijän, uskot.»28Agrippa vastai Puavilale: «Smietitgo, nenga kebjieh luajit minus hristossalazen?»29«Kebjieh libo jügieh», sanoi Puavil. «Annakkah Jumal, ku ei vai sinus, a kaikis muisgi, ket minuu tänäpäi kuunnellah, roittas moizet, ku minä, vai ilmai nämii čieppilöi.»30Sit suari nouzi, muaherru da Verenika sežo, dai muut heijänke istujat nostih.

31Lähtijes hüö paistih keskenäh: «Tai mies ei luadinuh nimidä mostu, mis händü vois tappua libo panna türmäh.»32Agrippa sanoi Festale: «Tädä ristikanzua voinnus piästiä, ku häi ei eččinüs keisarin suuduo.»


предыдущая глава Глава 26 следующая глава