Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI MATVEIN KIRJUTTAMANA

Глава 27

Iisussa annetah Pilatilla käsih

(Mark. 15:1; Luk. 23:1-2; Iiv. 18:28-32)

1Aikaseh huomenekšella kaikki ylipapit ta rahvahan vanhimmat keräyvyttih ta šovittih keškenäh, jotta tapetah Iisussa.2Hänet šivottih nuorih, vietih šieltä ta annettih muaherra Ponttei Pilatilla.

Juutan loppu

(Ap.k. 1:18-19)

3Juuta, Iisussan pettäjä, näki, jotta Iisussa oli suutittu kuolomah. Šiitä hiän maltto, jotta oli ruatan viärin. Hiän vei kolmekymmentä hopierahua jälelläh ylipappiloilla ta vanhimmilla4ta šano: «Mie ruavoin riähän, kun möin vijattoman veren». Ka hyö šanottih: «Mitä še meilä kuuluu. Še on šiun as's'a.»5Šiitä Juuta loi rahat jumalankojin lattiella, mäni šieltä ta hirttäyty.

6Ylipapit otettih rahat ta šanottih: «Näitä ei šua panna jumalankojin rahaštoh, šentäh kun ne ollah verirahoja».7Hyö paistih keškenäh ta piätettih oštua niillä patojenluatijan pelto vierašmualaisien hautuumuakši.8Šentäh täh päiväh šuate šitä peltuo on šanottu Veripellokši.9Näin kävi toteh Jumalan viessintuojan Jeremijan tämä šana:

– Hyö otettih ne kolmekymmentä hopierahua,
hinta, min Israelin rahvaš pani Häneštä,
10ta oššettih niillä patojenluatijan pelto,
niin kuin Taivahaini Hospoti oli miula šanon.

Iisussa muaherra Pilatin ieššä

(Mark. 15:2-15; Luk. 23:3-5, 13-25; Iiv. 18:33-19:16)

11Iisussa tuotih muaherran eteh. Muaherra kyšy Häneltä: «Oletko Šie jevreijen Čuari?» Iisussa šano: «Šie šen šanoit».12Ta konša ylipapit ta rahvahan vanhimmat viäritettih Häntä, Hiän ei vaššannun mitänä.13Šilloin Pilatti šano Hänellä: «Etkö kuule, kuin äijän tovissukšie heilä on Šilma vaštah?»14Ka Iisussa ei vaššannun yhtehkänä hänen kyšymykšeh. Šitä muaherra äijälti kummekšu.

15Äijänpäivän pruasniekkana muaherralla oli tapana piäštyä tyrmäštä yksi vanki, še, kumpasen rahvaš tahto.16Tyrmäššä oli šilloin kuulusa Varavva-nimini vanki.17Konša rahvaš keräyty, Pilatti kyšy heiltä: «Kumpasen tahotta, jotta mie teilä piäštäsin: Varavvan vain Iisussan, kumpaista šanotah Hristossakši?»18Hiän kun niät tiesi, jotta hyö kajehukšešta oli annettu Iisussa hänellä käsih.

19Konša Pilatti istu sut'janistumella, hänen naini työnsi hänellä šanan: «Mitänä elä rua šillä Pyhällä Miehellä. Viime yönä milma muokkasi uni Häneštä.»20Ylipapit ta rahvahan vanhimmat yllytettih rahvašta vuatimah, jotta Varavva armahettais, a Iisussa tapettais.21Muaherra kyšy heiltä: «Kumpasen näistä kahešta tahotta, jotta mie piäštäsin?» Hyö šanottih: «Varavvan».22Pilatti kyšy: «Mitäpä mie šilloin ruan Iisussalla, kumpaista šanotah Hristossakši?» Kaikin vaššattih: «Hänet pitäy nuaklita ristih!»23«Mitä pahua Hiän on ruatan?» kyšy Pilatti. No hyö vielä entistä lujempah karjeuvuttih: «Hänet pitäy nuaklita ristih!»

24Pilatti näki, jotta hiän ei voi mitänä, ta rahvaš rupieu kohta elämöimäh. Hiän otti vettä, pesi kiät heijän ieššä ta šano: «Mie en ole viäräpiä tämän oikien Miehen vereh. Iče jouvutta vaštuamah täštä.»25Koko rahvašjoukko karju: «Tulkah Hänen Veri miän ta miän lapšien piällä!»26Šiitä Pilatti piäšti heilä Varavvan, a Iisussua käški ruoškie ta antua ristih nuaklittavakši.

Saltatat ivual'l'ah Iisussua

(Mark. 15:16-20; Iiv. 19:2-3)

27Šiitä muaherran saltatat vietih Iisussa horomien pihah ta kerättih koko saltattajoukko Hänen ympärillä.28Hyö jakšettih Iisussa ta šuoritettih Hänet ruškieh sviitkah,29viännettih piikkiokšista korona Hänen piäh ta pantih keppi Hänen oikieh käteh. Šiitä hyö polvissuttih Hänen eteh ta ivual'tih Häntä: «Terveh Šiula, jevreijen Čuari!»30Hyö šylettih Häneh, otettih keppi ta lyötih šillä Häntä piäh.31Kun hyö oli näin ivual'tu Iisussua, hyö otettih Hänen piältä ruškie sviitka, šuoritettih Hänet Hänen omih vuatteih ta lähettih viemäh ristih nuaklittavakši.

Iisussa nuaklitah ristih

(Mark. 15:21-32; Luk. 23:26-43; Iiv. 19:17-27)

32Matalla saltatat nähtih kirinejalaini mieš, Simoni nimeltäh, ta pakotettih hänet kantamah Iisussan ristie.33Konša hyö tultih paikkah, mitä kučutah Golgofakši, Piäkopanpaikakši,34hyö tarittih Iisussalla uksussua, mih oli ševotettu šappie*a. Hiän maisto šitä, vain ei tahton juuvva.35Konša saltatat nuaklittih Iisussa ristih, hyö juattih keškenäh Hänen vuattiet, pantih arvalla, jotta ken mitä šais.36Šiitä hyö issuttih šielä ta varteitih Häntä.37Hänen piän yläpuolella hyö pantih kirjutuš, mistä näki, mintäh Hänet oli suutittu kuolomah. Šiinä luki: «Tämä on Iisussa, jevreijen Čuari».38Yheššä Iisussan kera nuaklittih ristih kakši rosvuo, yksi Hänen oikiella, toini Hänen vašemella puolella.

39Šivučči matkuajat ivual'tih Häntä, puisseltih piätäh40ta šanottih: «Šiekö voit hajottua jumalankojin ta rakentua šen uuvveštah kolmešša päiväššä? Pelašša nyt Iččeš, kun ollet Jumalan Poika. Šolaha rissiltä!»41Ylipapit niise ivual'tih Häntä yheššä sakonanopaštajien, rahvahan vanhimpien ta farisseijen kera. Hyö šanottih:42«Muita Hiän on auttan, vain Iččieh ei voi auttua. Kun Hiän ollou Israelin Čuari, šolahtakkah nyt rissiltä, šilloin myö ušomma Häneh.43Hiän on pannun toivon Jumalah, pelaštakkah nyt Jumala Hänet, kun ollou Häneh mieltyn! Onhan Hiän šanon Iččieh Jumalan Pojakši.»44Šamoin Häntä ivual'tih rosvot, kumpaset oli nuaklittu ristih yheššä Hänen kera.

Iisussan kuoloma

(Mark. 15:33-41; Luk. 23:44-49; Iiv. 19:28-30)

45Keškipäivällä, kuuvvennen tunnin aikah, tuli pimie koko muan piällä. Šitä kešti yhekšänteh tuntih šuate.46Yhekšännen tunnin aikoih Iisussa karju lujašti: «Eli, Eli, lama šavahfani?» Še merkiččöy: Jumalani, Jumalani, mintäh Šie Miut jätit?47Tämän kuultuo eryähät šiinä šeisojista šanottih: «Hiän kuččuu Il'l'ua».48Šamašša yksi heistä juoksi, otti gupkan, kašto šen muikieh viinah, pani kepin piäh ta anto Hänen imie.49Toiset šanottih: «Vuota kačomma, tulouko Il'l'a Häntä piäštämäh».50Šilloin Iisussa tuaš karjahti lujašti ta anto henkeh.

51Šiinä šamašša jumalankojin saviessa repisi kahekši, ylähyätä alaš šuate. Mua tärähteli, kallivot halkieltih,52hauvat avauvuttih, ta monet jumalanuškojat ihmiset nouštih kuollehista.53Hyö lähettih hauvoista, ta Iisussan kuollehista noušomisen jälkeh hyö tultih pyhäh linnah ta näyttäyvyttih šielä monilla.

54Kun šuan saltatan piälikkö ta miehet, ket hänen kera varteitih Iisussua, nähtih muanjärissyš ta mitä muuta oli, hyö pöläššyttih šiämettömiksi ta šanottih: «Tämä Mieš tosiehki oli Jumalan Poika!»

55Šielä oli monie naisie loitompana tätä kaččomašša. Hyö oli matattu Iisussan kera Galileijašta ta pietty Häneštä huolta.56Heijän joukošša oli Magdalan Muarie, oli Juakon ta Josijan muamo Muarie ta Savvatein poikien muamo.

Iisussan hautuamini

(Mark. 15:42-47; Luk. 23:50-56; Iiv. 19:38-42)

57Illalla šinne tuli Joosefi, pohatta mieš Arimafijašta, kumpani niise oli Iisussan opaššettava.58Hiän mäni Pilatin luo ta kyšy Iisussan Ruumista. Pilatti käški antua Šen hänellä.59Joosefi otti Ruumehen, kiäri Šen puhtahah palttinah60ta pani uuteh kalmakotiseh, min hiän oli vašta lohkauttan kallivoh iččieh varoin. Kalmakotisen šuuh hiän vieretti šuuren kiven ta läksi pois.61Magdalan Muarie ta še toini Muarie niise oltih šielä, hyö issuttih kalman vaštapiätä.

62Toisena päivänä, šuovattana, ylipapit ta farisseit keräyvyttih Pilatin luo63ta šanottih: «Hyvä muaherra, meilä juohtu mieleh, jotta elyässäh tuo valehtelija šano: ‘Kolmen päivän piäštä Mie noušen kuollehista’.64Šentäh käše varteija kalmua kolmanteh päiväh šuate, jotta Hänen opaššettavat ei mäntäis yöllä varaštamah Häntä ta ruvettais šanomah rahvahalla, jotta Hiän nousi kuollehista. Viimeni valehuš ois šilloin vielä pahempi enšimmäistä.»65Pilatti šano heilä: «Ottakkua vahit. Mänkyä ta varteikua kalmakotista, niin hyvin kuin šuatatta.»66Hyö lähettih ta pantih kalmanšuušša olijah kiveh pečatti ta jätettih šinne vahit.


*a 27:34 Konša kuolomah suutittu oli rissillä, niin hänellä annettih liijakši hapannutta viinua, mi oli jo melkein uksussua, jotta lieventyä tuškie. Šappi luati šiitä šemmosen, jotta šitä ei šuattan juuvva.

предыдущая глава Глава 27 следующая глава