Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANHELI MARKIN KIRJUTTAMANA

Глава 10

Šuako mieš erota naiseštah?

(Matv. 19:1-12; Luk. 16:18)

1Iisussa läksi šieltä ta mäni Juutijah, Jortanojoven tuakši. Hänen luo keräyty tuaš äijän rahvašta, ta niin kuin Hänellä oli tapana, Hiän opašti heitä.

2Iisussan luo tuli farisseita, ta kiušatakšeh Häntä hyö kyšyttih: «Šuauko mieš erota naiseštah?»3Hiän vaštasi: «Mitä Moissei on šanon šiih nähen?»4Hyö šanottih: «Moissei anto meilä luvan kirjuttua erokirjan ta jättyä naisen».5Iisussa šano heilä: «Tämän käšyn hiän kirjutti teilä šentäh, kun työ oletta niin kovašytämiset.6Kumminki muailman alušša Jumala luati ihmisen miehekši ta naisekši.7Šentäh mieš jättäy tuaton ta muamon8ta yhtyy omah naiseh, ta niin näistä kahešta tulou yksi liha. Hyö ei olla enämpi kakši, hyö ollah yksi.9Ta min Jumala yhisti, šitä ihmini elkäh erottakkah.»

10Šiitä, konša hyö oltih šeinien šiämeššä, opaššettavat uuvveštah kyšyttih Häneltä šitä šamua as's'ua.11Iisussa šelitti heilä: «Ken eruou omašta naiseštah ta akottuu toisen kera, še makuau vierahan naisen kera.12Ta kun naini eronnou ukoštah ta männöy uuvveštah miehellä, hiänki makuau vierahan miehen kera.»

Iisussa plahosloviu lapšie

(Matv. 19:13-15; Luk. 18:15-17)

13Iisussan luo tuotih lapšie, jotta Hiän koškis heih. Opaššettavat moitittih tuojie.14Kun Iisussa huomasi šen, Hiän šiänty ta šano heilä: «Antakkua lapšien tulla Miun luo. Elkyä pietelkyä heitä, šentäh kun heijän moisilla kuuluu Jumalan Valtakunta.15Šanon teilä toven: ken ei ota Jumalan Valtakuntua omah šytämeh niin kuin lapši, še ei piäše šinne.»16Iisussa šepäsi lapšie, pani käteh heijän piällä ta plahoslovi hiät.

Voipiko pohatta pelaštuo?

(Matv. 19:16-26; Luk. 18:18-27)

17Iisussa oli lähöššä matkah, kun eryäš mieš tuli juokšujalkua, heittäyty polvillah Hänen eteh ta kyšy: «Hyvä Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?»18Šiih Iisussa vaštasi hänellä: «Mintäh šie šanot Milma hyväkši? Kenkänä muu ei ole hyvä kuin yksistäh Jumala.19Šie tiijät käšyt: elä tapa; elä makua vierahan naisen kera; elä varašša; tovistuas's'a elä valehtele; elä anašša toisen omua; kunnivoita tuattuoš ta muamuoš.»

20Mieš šano: «Kaikkien näijen käškyjen mukah mie olen elän nuorešta šuate».21Iisussa kačahti häneh, mieš miellytti Häntä. Šiitä Hiän šano miehellä: «Yhtä as's'ua šie et ole ruatan. Mäne ta myö kaikki, mitä šiula on, ta jua rahat köyhillä, niin šilma vuottau uarreh taivahissa. Šen jälkeh tule, ota oma ristis ta aššu Miun kera.»22Näistä šanoista mieš apeutu ta läksi pois pahalla mielin, šentäh kun hänellä oli äijän hyvysie.

23Iisussa kačahti ympärilläh ta šano opaššettavillah: «Vaikie še on pohattojen piäššä Jumalan Valtakuntah».24Opaššettavat ällissyttih Hänen šanoista. A Iisussa vielä lisäsi: «Lapšeni, mitein vaikie on niijen, ket ollah kiini pohasvuošša, piäššä Jumalan Valtakuntah!25Helpompi on verbl'udan männä nieklan šilmäštä läpi kuin pohatan piäššä Jumalan Valtakuntah.»26Opaššettavat vielä enämmän hämmäššyttih ta paistih keškenäh: «Ken še šilloin voit pelaštuo?»27Iisussa kaččo heih ta šano: «Ihmisillä še on mahotointa, vain ei Jumalalla, šentäh kun Jumala voit kaiken».

Mimmosen palkan opaššettavat šuahah?

(Matv. 19:27-30; Luk. 18:28-30)

28Šiitä Petri rupesi pakajamah Iisussalla: «A miteinpäš myö? Myö jättimä kaiken ta läksimä Šiun kera.»29Iisussa vaštasi: «Šanon teilä toven: ken šuinki Miun ta Hyvän Viessin takie jätti oman talon, vellet tahi čikot, tuaton, muamon tahi lapšet, tahi pellot,30še šuau jo nyt, täššä ajašša, šatua kertua enämmän taloja, vellijä, čikkoja, tuattoja, muamoja, lapšie ta peltoja – lisäkši häntä ajellah – a tulijašša ajašša hiän šuau ilmasenikusen elämän.31No a monet enšimmäiset tullah viimesiksi ta viimeset enšimmäisiksi.»

Iisussa uuvveštah pakajau omašta kuolomašta

(Matv. 20:17-19; Luk. 18:31-34)

32Konša hyö nouštih Jerusalimih mänijyä tietä, niin Iisussa kulki ieššä. Opaššettavat oltih kummissah, a jäleššä tulijat varattih. Iisussa kučču tuaš ne kakšitoista opaššettavua luokšeh ta rupesi pakajamah heilä šiitä, mitein Hänellä käyt. Hiän šano:33«Myö mänemmä nyt Jerusalimih. Šielä Ihmisen Poika annetah ylipappien ta sakonanopaštajien käsih. Hyö suutitah Hänet kuolomah ta annetah toisenvierosilla.34Ne nakretah Häntä, šyletäh Hänen piällä, ruoškitah Häntä ta tapetah Hänet. No kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»

Iisussa ta Savvatein pojat

(Matv. 20:20-28)

35Šiitä Savvatein Juakko ta Iivana tultih Iisussan luo ta šanottih: «Opaštaja, voisitko Šie ruatua šen, mitä myö Šiulta kyšymmä?»36Iisussa kyšy: «Mitä työ tahotta, jotta Mie teilä ruatasin?»37Hyö vaššattih: «Kun Šie tulet jumalallisešša valošša, niin šaisimako myö šilloin istuo Šiun vierellä, yksi oikiella, toini vašemella puolella?»38Iisussa šano heilä: «Työ että tiijä mitä kyšyttä. Voittako työ juuvva šen muokkamal'l'an, min Mie juon? Voittako keštyä šen kaššannan, millä Miut kaššetah?»39Hyö šanottih: «Voimma». Šilloin Iisussa šano heilä: «Šen mal'l'an, min Mie juon, työ vielä juottaki, ta šillä kaššannalla, millä Miut kaššetah, kaššetah tiätki.40Ka Miun vallašša ei ole šanuo, ken istuu Miun oikiella tahi vašemella puolella. Ne paikat ollah niijen, kellä ne on tarkotettu.»41Kun toiset kymmenen opaššettavua kuultih täštä, hyö šiännyttih Juakon ta Iivanan piällä.42Šilloin Iisussa kučču hiät luokšeh ta šano: «Työ tiijättä, jotta ket ollah halliččijan istumella, ne ollah rahvahien herroja, ta muan mahtavat pietäh kanšoja oman vallan alla.43Näin ei šua olla tiän kešeššä. Ken tahtou tiän joukošša olla šuurena, še olkah toisien käškyläisenä.44Ta ken tahtou tiän joukošša olla enšimmäisenä, še olkah kaikkien orjana.45Ei ni Ihmisen Poika tullun šitä varoin, jotta Häntä paššattais, vain tuli paššuamah ta antamah oman henken, jotta piäštyä monie riähän vallašta.»

Iisussa parentau šokien Vartimein

(Matv. 20:29-34; Luk. 18:35-43)

46Hyö tultih Jerihonin linnah. Konša Iisussa matkeutu Jerihonista opaššettavieh kera ta šuuren rahvašjoukon šuattamana, tien viereššä istu šokie Vartimei, Timein poika. Hiän kyšy miilostinua.47Kun hiän kuuli, jotta šivučči matkuaja on Iisussa Nasarettilaini, hiän karjeutu: «Iisussa, Tuavitan Poika, armaha milma!»48Monet käšettih hänen olla iänettäh. Ka hiän vain karju entistä lujempah: «Tuavitan Poika, armaha milma!»49Iisussa pietty ta šano: «Kuččukkua hänet tänne». Hyö kučuttih šokie, šanottih hänellä: «Elä varaja. Nouše, Hiän kuččuu šilma.»50Mieš lykkäsi sviitkan, nousi kiirehešti ta tuli Iisussan luo.51Iisussa kyšy häneltä: «Mitä šie tahot, jotta Mie šiula ruatasin?» Šokie šano Hänellä: «Opaštaja, anna miun šilmih näkö».52Šiih Iisussa šano: «Mäne, šiun uško parenti šiut». Šamašša mieš rupesi tuaš näkömäh, ta hiän läksi Iisussan matkah.


предыдущая глава Глава 10 следующая глава