Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII LUKAN MUGAH

Глава 15

Üöksünüh lammas da kavonnuh hobjud'engu

(Matf. 5:12-13)

1Maksuloinkeriäjät da muut riähkähizet tuldih Iisusan luo Händü kuundelemah.2Fariseit da zakonanopastajat kurketettih: «Tämä mies vastuau riähkähizii da süöü heijänke.»3Sih Iisus pidi heile nengozen arbaituspaginan:4«Ku keltahto teis ollou sada lammastu da ku üksi niilöis kavonnou, eigo häi jätä niilöi üheksiäkümmendü üheksiä paimenduskohtah da mene eččimäh kavonnuttu, kuni ei lövvä sidä.5A konzu häi löüdäü sen kavonnuon lambahan, häi nostau sen hüväs mieles selgäh i kandau kodih.6Sit häi kuččuu dovarišat da susiedat da sanou heile: 'Piekkiä hüviä mieldü minunke! Minä lövvin kavonnuon lambahan.'7Minä sanon teile: nenga on taivahasgi. Ühten riähkähizen täh, kudai hülgiäü riähkät da kiändüü Jumalan puoleh, sie on enämbi hüviä mieldü miku üheksänkümmenen üheksän oigien ristikanzan täh, kudamil ei ole kiändümizen hädiä.

8A libo ku naizel ollou kümmene hobjastu d'engua da häi kaimannou ühten, eigo häi viritä lampua, pühki pertii da eči tarkazeh, kuni ei lövvä.9A d'engan löüttüü häi kuččuu podruugat da susiedunaizet da sanou: 'Piekkiä hüviä mieldü minunke! Minä lövvin kavonnuon d'engan.'10Sanon teile: juuri muga ihastutah Jumalan anhelit ühtengi riähkähizen täh, kudai hülgiäü riähkät da kiändüü Jumalan puoleh.»

Tuatto hüvin vastuau koinhävittäipoijan

11Iisus jatkoi paginua: «Ühtel miehel oli kaksi poigua.12Nuorembi poigu sanoi tuatalleh: 'Tuatto, jua meidü, anna minule minun kodivuitti.' Tuatto jagoi elot poigien keskel.13Jo päivän-toizen mendüü nuorembi poigu keräi kai omat elot da lähti loitos vierahah muah. Sie häi vietti vällillistü elaigua i pidi kai elot.14Konzu häi oli menetännüh kai, sih muah tuli suuri n'älgü, i hänelgi puutui nähtä hädiä.15Sit häi meni palkalazekse ühten sigäläzen ižändän luo. Se tüöndi händü omale pellole poččiloi paimendamah.16N'älläs häi süönnüs poččiloingi süömizii, vai ni niilöi hänele ei annettu.17Sit briha tostihes. Häi duumaičči: 'Minun tuatan palkalazil on kaikil kübimän külläl süömistü, a minä tiä olen n'älgäh kuolemas.18Ei, nügöi minä lähten tuatan luo da sanon hänele: Tuatto, minä luajiin riähkiä taivastu dai sinuu vastah.19Minuu enämbiä ei maksa sanuo sinun poijakse. Ota minuu sinun palkalazien joukkoh.'20I häi lähti tuattah luo.

Konzu poigu oli vie loitton, tuattah dogadii händü. Tuatale rodih žiäli poigua. Häi juoksi poijale vastah, sebäi händü da andoi suudu.21Poigu sanoi tuatalleh: 'Tuatto, minä luajiin riähkiä taivastu dai sinuu vastah. Minuu enämbiä ei maksa sanuo sinun poijakse.'22No tuattah sanoi käsküläzile: 'Tuogua huolittuat parahat sovat da šuoritakkua poigua niilöih, pangua hänele kol'čaine sormeh da kengät jalgah.23Tuogua süötinvaza da iškekkiä se. Sit süömmö da piemmö hüviä mieldü!24Minun poigu oli kuolluh, no häi elavui, häi oli kavoksis, no nügöi häi löüdüi.' Muga algoi vessel pruazniekku.

25Vahnembi poigu oli pellol. Siepäi tulles, konzu häi oli lähäl kodii, häi kuuli pajon, soiton da kižan iänet.26Häi kučui ühten käsküläzis da küzüi: 'Midä sie on?'27Käsküläine sanoi: 'Velles tuli kodih. Tuattas käski iškie süötinvazan, ku sai poijan tervehennü järilleh.'28Sit vahnembi poigu suutui, ei tahtonuh ni pertih tulla. Tuattah tuli pihale, pagizutti händü da kučui pertih,29no häi sanoi tuatalleh: 'Kai nämä vuvvet minä ruavoin sinule, ni ühtü kerdua en jättänüh sinun käsküü täüttämättäh. No sinä nikonzu et andanuh minule ni kozakuluu, ku minä pidäzin iluo dovarišoinke.30A konzu tuli tämä sinun poigas, tämä, kudai pidi kai elot karguaju-naizienke, hänele sinä išket süötinvazan!'31Tuattah sanoi hänele: 'Poigazeni, sinä olet ainos minun rinnal. Kai, mi on minun, se on sinun.32A pidihäi nügöi ihastuo da pidiä hüviä mieldü. Tämä sinun velli oli kuolluh, no elavui, häi oli kavoksis, a nügöi löüdüi.'»


предыдущая глава Глава 15 следующая глава