Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII LUKAN MUGAH

Глава 16

Viizas taloinkaččoi

1Iisus sanoi opastujile: «Oli üksi bohattu mies, kudamal oli taloinkaččoi. Hänele kielitettih, ku taloinkaččoi menettäü hänen eloloi.2Häi kučui sen da sanoi: 'Ongo tozi, midä sinus paistah? Anna čottu omis ruadolois. Sinä enämbiä et päi minun taloidu kaččomah.'3Mies rubei duumaiččemah: 'Midäbo minä nügöi ruan? Ižändü ottau minul iäre taloinkaččojan ruavon. Muadu kaivua ei ole vägie, pakita on huigei.4A–a, nügöi tiijän, midä ruadua, ku toizet otettas minuu taloih, konzu minuu ajetah iäre täs ruavospäi.'5Häi kučui ižändän velguniekkoi toine toizele jälles. 'Äijügo on sinul velgua ižändäle?' küzüi häi enzimäzel.6'Sada miäriä siemenvoidu', vastai se. Taloinkaččoi sanoi: 'Täs on sinun velgubumuagat, istoi teriämbi da kirjuta suan sijah viizikümmen.'7Sit häi küzüi toizel: 'A sinä, äijügo sinul on velgua?' Se vastai: 'Sada puččii nižuu.' Taloinkaččoi sanoi: 'Täs velgubumuagat, pane sinne suan sijah kaheksakümmen.'8Taloin ižändü kiitti kielastu taloinkaččojua hänen viizahuos. Tämän muailman lapsethäi ollah toine toizenke viizahembat, miku valgien lapset.9Sendäh minä sanon teile: suagua tämän muailman eloloin vuoh dovariššoi, ku hüö otettas teidü ilmanigäzih eländüsijoih, konzu loppietahes nämä elot.

10Ken ku ollou surematoi pienes dielos, se on surematoi suuresgi. A ken kielastannou pienes, se kielastau suuresgi.11Ku tüö etto hüvin kaččone tämän muailman eloloi, kenbo sit teile andau tovellizet elot?12I ku tüö etto hüvin kaččone toizen omua, kenbo sit teile andau sen, mi on teijän oma?13Ni üksi kazakku ei voi kazakoija kahtu ižändiä. Häi ku vihannou ühtü, sit suvaiččou tostu; ku ühtele ruvennou ruadamah, sit toizeh ni kačahtai ei. Teijän ižändännü ei voi olla Jumal dai bohatus.»14Fariseit kuultih nämä Iisusan paginat. Hüö oldih d'engah ahnahat, i nagrettih Iisussua.15No Iisus sanoi heile:

«Rahvahan silmis tüö heittelettökseh oigiekse, no Jumal tiedäü, midä on teil südämes. Mi rahvahale on kallis, se on Jumalan silmis tülgei.16Zakonan da Jumalan iänenkandajien aigu oli Iivanah suate. A sit aijas lähtijen sanellah hüviä viestii Jumalan valdah näh, i kaikin täüttü vägie tungietahes sen vallan alle.17A Zakonas ei hävie ni üksi piirrälmüs, enne hävitäh mua da taivas.18Ku kentahto hüllännöü oman akan da ottanou toizen, se on üksi sama, ku muata vierahan akanke. I se, ken nainnou hüllätüs naizes, sežo maguau vierahan akanke.»

Bohattu mies da Luazari

19«Eli üksi bohattu mies. Sovat hänel oldih muzavanruskiet, hienos paltinas. I hänen elaigu päiväs päiväh oli ku üksi suuri pruazniekku.20A hänen veriän pieles virui köühü Luazari, kudamal kai rungu oli paizielois.21Häi vuotti, eigo hänele paku hos jiändüpalaine bohatan stolas. Koiratgi tuldih sih da nuoltih hänen paizieloi.22Se köühü kuoli, i anhelit viettih händü Avraaman ründähile. Kuoli bohattugi, i händü pandih muah.23Konzu häi tuonilmazis tuskis nosti silmät, häi nägi loitton Avraaman da hänen ründähil Luazarin.24Sit häi rubei kirgumah: 'Avraam-tuatto, žiälöiče minuu! Tüönnä tänne Luazarii, anna häi kastau sormenn'okan vedeh da viluskoittau minun kielen. Täs tules minä tirpan suurdu gor'ua.'25No Avraam sanoi: 'Mustoitas, poigazeni, min äijän hüviä sinä sait elaijas, a Luazari sai vai pahua. Nügöi tiä händü urostetah, a sinä näit gor'ua.26Da ližäkse vie meijän keskes on süvä haudu. Sendäh tiäpäi niken ei voi tulla sinun luo, hos i tahtos, eigo siepäi niken piäze havvas piäliči meijän luo.'27Bohattu sanoi: 'Tuatto, minä pokoroičemmos sinule, tüönnä händü sit minun vahnembien kodih.28Minul on viizi vellie – anna häi sanelis heile minun tuskis, ku hüögi ei puututtas täh muokkien kohtah.'29Avraam sanoi: 'Heil on Moisei da Jumalan iänenkandajat. Kuunneltahes heidü.'30'Ei, Avraam-tuatto, ei nenga,' - sanoi bohattu – 'no ku kentahto kuolluzis menis sinne heijän luo, hüö hüllättäs riähkät da kiännüttäs Jumalan puoleh.'31No Avraam sanoi: 'Ku hüö ei kuunneltanne Moiseidu da Jumalan iänenkandajii, hos ken kuolluzis elavus, ni sit hüö ei uskota.'»


предыдущая глава Глава 16 следующая глава