Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
JOANNAN NÄGUDEZ | Johanneksen ilmestys |
Chapter 7 | Luku 7 |
| 1Sid' minä nägištin nel'l' angelad. Hö seižuiba man nelläs čuras i pidiba man nel'l' tulleid, miše ned ei puhuiži ei maha, ei merhe, ei ühthe-ki puhu. | 1Senjälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun. |
| 2Minä nägištin, kut völ üks' angel libui päivnouzmpolespäi i kandoi eläban Jumalan pečatin. Hän kidastaškanzi komedal änel nenile nelläle angelale, kudambile oli anttud vald tehta ozatomusid male da merele: | 2Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, |
| 3«Algat tehkoi ozatomusid male da merele, puile, sihesai kuni mö panem pečatin kaikiden meiden Jumalan käskabunikoiden ocha.» | 3ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan". |
| 4Minä kulištin pečatil znamoitud rahvahan lugumäran. Pečatin voiba sada nel'l'kümne nel'l' tuhad mest, i hö oliba kaikiš Izrail'an heimoišpäi: | 4Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista: |
| 5Judan heimospäi saiba pečatin kaks'toštkümne tuhad, Ruviman heimospäi — mugažo kaks'toštkümne tuhad, Gadan heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, | 5Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, |
| 6Asiran heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, Neffaliman heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, Manassian heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, | 6Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta, |
| 7Simeonan heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, Levian heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, Issaharan heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, | 7Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, |
| 8Zavulonan heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, Josifan heimospäi — kaks'toštkümne tuhad, Veniaminan heimospäi — kaks'toštkümne tuhad. | 8Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä. |
| 9Jäl'ghe sidä minä nägištin suren kogon rahvast, kudambad niken ei voind lugeda, kaikiš maišpäi, kaikiš rahvahišpäi, heimoišpäi da kelišpäi. Hö seižuiba valdištmen da Vodnhan edes, heil päl oliba vauktad sobad, i kädes pal'man oksad, | 9Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, |
| 10i hö kirguiba korktal änel: — Päzutand tuleb meiden Jumalaspäi, hänespäi, kudamb ištub valdištmel, hänespäi da Vodnhaspäi! | 10ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta". |
| 11Kaik angelad seižuiba valdištmes ümbri, vanhembiš ümbri da nelläs olijas ümbri, i hö lanksiba maha ičeze modoihe valdištmen edehe i kumarzihe Jumalale | 11Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, |
| 12sanudes: — Amin'! Kituz da ülenzoituz, melevuz' da kitänd, korged arv, vägi da vahvuz' meiden Jumalale kaiken i igäks! Amin'. | 12sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!" |
| 13Üks' vanhembišpäi küzui minai: «Ked oma nene vauktoiš sobiš? Kuspäi oma tulnuded?» | 13Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" |
| 14Minä sanuin vastha: «Hüvä ižand, sinä tedad sen.» Hän sanui minei: — Nene oma ned, ked päzuiba sures ahtištusespäi. Hö oma peznuded ičeze sobad i vaugištoitnuded ned Vodnhan veres. | 14Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. |
| 15Sen täht ned oma Jumalan valdištmen edes i služiba hänele öd da päiväd hänen pühäkodiš, a hän, kudamb ištub valdištmel, levitab heiden päle ičeze kangazpertižen. | 15Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. |
| 16Näl'g ei mokiče heid enambad, ei jomannäl'g, enambad heid ei polta päiväine, ei mokiče räk. | 16Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, |
| 17Vodnaz, kudamb om valdištmen edes, kaičeb heid i veb heid elon veden purtkidennoks, i Jumal pühkib heiden sil'mišpäi kaik kündled. | 17sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä." |
Chapter 7
