Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
JOANNAN NÄGUDEZ | Johanneksen ilmestys |
Chapter 6 | Luku 6 |
| 1Minä nägištin, miše Vodnaz murenzi ezmäižen seičemes pečatišpäi, i kulištin, kut üks' nelläs olijaspäi sanui jurun karččel änel: «Tule!» | 1Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: "Tule!" |
| 2I sid'-žo nägištin vauktan hebon, i sil, ken ištui hebon sel'gäs, oli taug. Hänele anttihe venc, i vägestajan hän läksi uzid vägestusid samha. | 2Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan. |
| 3Konz Vodnaz murenzi toižen pečatin, minä kulištin, kut toine olii sanui: «Tule!» | 3Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: "Tule!" |
| 4Nügüd' tuli ezile toine, lämoinrusked hebo. Sen sel'gäs ištujale anttihe vald mureta mir mal i antta mehile vald rikta toine tošt. Hänele anttihe sur' veič. | 4Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka. |
| 5Konz Vodnaz murenzi koumanden pečatin, minä kulištin, kut koumanz' olii sanui: «Tule i kacu!» Sid'-žo minä nägištin mustan hebon. Hebon sel'gäs ištujan kädes oliba vesad. | 5Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. |
| 6Minä kulištin kuti änen, kudamb kului nellän olijan polespäi: «Märiče dinarijas üks' koiniks-mär nižud da koume koiniks-märad ozrad mugažo dinarijas, no ala koske pühävoid da vinad.» | 6Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä." |
| 7Konz Vodnaz murenzi nelländen pečatin, minä kulištin, kut nellänz' olii sanui: «Tule i kacu!» | 7Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: "Tule!" |
| 8Sid'-žo nägištin tuhkanhahkan hebon. Hebon sel'gäs ištujan nimi oli Surm, i sen jäl'ghe tuli Surman valdkund. Raccastajale anttihe vald ižandoitta man nelländeses: hänel oli vald rikta surel veičel, näl'gäl i rubil, a lopud jätta mecživatoiden künzihe. | 8Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta. |
| 9Konz Vodnaz murenzi videnden pečatin, nägištin altarin al neniden henged, kudambad surmitadihe Jumalan sanan tagut i heiden todištusen tagut. | 9Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. |
| 10Ned kidastiba komedoil änil: «Kaikenmahtai, sinä Pühä i Tozi, kuhusai völ varastada sinun sudad? Konz sinä maksaškanded man eläjile meiden veres?» | 10Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" |
| 11Siloi kaikuččele heišpäi anttihe vauged soba i käsktihe varastada völ kodvaine, sihesai, kuni tegese täuz' Jumalan käskabunikoiden, heiden uskondvelliden lugumär, keda riktas, kut riktihe heid-ki. | 11Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin. |
| 12Minä nägištin, kut Vodnaz murenzi kudenden pečatin. Tegihe sur' manrehkaiduz, päiväine tegihe mustaks kut tusksoba, a kudmaine tegihe rusktaks kut veri. | 12Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, |
| 13Tähthad lanksiba taivhaspäi maha, kut lankteba puspäi küpsmatomad smokvad, konz sur' tullei pudištab puid. | 13ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa, |
| 14Taivaz kadoi, kärihe, kut turuškkirj, i kaik mäged da sared sirdihe sijaspäi. | 14ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa. |
| 15Man kunigahad, vel'možad, saldatoiden pämehed, bohatad da vägevad mehed i kaikutte orj i kaikutte valdakaz peitihe kal'l'ondusihe da mägikaroihe | 15Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin |
| 16i sigäpäi kidastiba mägile da kal'l'oile: «Langekat meiden päle, peitkat meid valdištmel ištujan sil'mišpäi da Vodnhan vihaspäi! | 16ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! |
| 17Hänen vihan sur' päiv om tulnu — ken voib siš aigas püžuda?» | 17Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" |
Chapter 6
