Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
KIRJEINE EVREJALAIŽILE | Kirje heprealaisille |
Chapter 10 | Luku 10 |
| 1Käskišt om vaiše kuti tulijan paremban elon kuvahaine, a ei ole iče azjoiden jüvä. Sikš käskišt nikut ei voi jogavoččil ühtejiččil žertvoil tehta kaikiš polišpäi hüvikš nenid, kudambad astuba Jumalan edehe. | 1Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. |
| 2A muite nece žertvan tomine altarile oliži loptud, sikš ku kaik žertvoiden tojad oližiba jo kerdan i igäks puhtastanus, i hö ei rižaiži nimiččid grähkid henges. | 2Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? |
| 3No žertvad vastkarin johtutaba grähkiš joga voden, | 3Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. |
| 4sikš ku kozliden da härgiden verel ei voi pästta mehen grähkid. | 4Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. |
| 5Sikš Hristos sanub mirhu tuldes: — Žertvoid da lahjoid sinä ed tahtoind, no sinä tegid minei hibjan. | 5Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; |
| 6Poltandžertvad da grähkiš todud žertvad sinei ei olnugoi mel'he. | 6polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. |
| 7Siloi minä sanuin: kacu, minä tulen täutmaha sinun tahtod, Jumal, muga kut om kirjutadud turuškkirjaha minun polhe. | 7Silloin minä sanoin: `Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala`." |
| 8Ezmäi Hristos sanui: «Žertvoid da lahjoid, poltandžertvoid da grähkiš todud žertvoid sinä ed tahtoind, ned ei olnugoi sinei mel'he», hot' käskišt märičeb-ki nenid žertvoid toda. | 8Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, |
| 9No sid' hän sanub: «Kacu, minä tulen täutmaha sinun tahtod, Jumal.» Ka hän heitäb nene käsköd i paneb niiden sijale Jumalan tahton. | 9sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. |
| 10Necen tahton mödhe meid om puhtastadud grähkišpäi kerdaližel žertval, konz Iisus Hristos andoi žertvaks ičeze hibjan. | 10Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. |
| 11Jogahine pap seižub kaikuččen päivän vedämas službad da tob kaikuččen kerdan ned-žo žertvad, kudambad nikonz ei voigoi pästta grähkid. | 11Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; |
| 12Hristos vastkarin om tonu ühten üksjaižen žertvan, ičeze hengen, i ištnus igäks Jumalan oiktale kädele. | 12mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, |
| 13I sid' hän varastab, kuni hänen vihanikad pandas hänen jaugoiden alle. | 13ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. |
| 14Hän ühtel žertval igäks tegi kaikiš polišpäi hüvikš nenid, keda puhtastadas grähkišpäi. | 14Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. |
| 15Necen polhe meile todištab Pühä Heng-ki. Ezmäi muga: | 15Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: |
| 16 — Necen kožmusen minä tegen heidenke neniden päividen jäl'ghe, sanub Ižand: minä panen ičein käsköd heiden südäimihe, kirjutan ned heiden melihe. | 16"Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; |
| 17Sid' völ sanub: — Heiden grähkid da pahoid azjoid en muštaškande enambad. | 17ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista". |
| 18A kus grähkäd om pästtud, sigä niiš ei pida enamb toda žertvoid. | 18Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. |
| 19Velled, mö voim rohktas mända Kaikišpühembaižhe, sikš ku Iisus Hristos om tonu žertvaks ičeze veren | 19Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, |
| 20i avaidanu sil meile uden, eloho vedäjan ten, kudamb mäneb keskuudimen kal't — hänen hibjan kal't. | 20jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, |
| 21Meil om sur' ülembaine pap, kudambale om anttud käzihe kaik Jumalan pühäkodi. | 21ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", |
| 22Ka astkam Jumalan edehe mugomin, miše oliži südäin puhtaz da uskond — täuz'. Ved' meiden südäimed om čorsktud puhthikš kaikes mugoižes, mi väritab meid Jumalan edes, i meiden hibjad om pestud puhthal vedel. | 22niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; |
| 23Mö sanum: Mö nadeimoiš Jumalaha. Ka püžugam likahtamata neciš nadejas, sikš ku toivotusen andajale voib uskta. | 23pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; |
| 24Pidägam hol't toine toižes, rohkenzoitkam toine tošt armastushe da hüvihe töihe. | 24ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; |
| 25Meile ei pida tacta uskondkundan ühthižid suimid, mihe erased oma hargnenuded, a pidaiži tomotada toine tošt sidä enamba, midä lähemba nägub Ižandan päivän tulend. | 25älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. |
| 26Hot' olem opendanus tundmaha tot i üks'kaik ičemoi tahtol tegem grähkid, ka enamb ei ole nimittušt žertvad, kudamb pästaiži meiden grähkäd. | 26Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, |
| 27Ei ole nimidä, vaiše sudan opak varastuz da ažlak lämoi, kudamb om vaumiž sömha Jumalan vastustajid. | 27vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. |
| 28Ku ken-ni tacib Moisejan käskišton, händast žalleičemata suditas surmale, sihe pidab vaiše kahten—koumen todištajan sana. | 28Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: |
| 29Ka meletagat iče, mitte kova openduz pidab antta sille, ken polgeb Jumalan Poigad, ei luge pühäks kožmusen vert, kudambal om iče puhtastadud, da huigenzoitab armoiden Henged! | 29kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! |
| 30A mö-se tundem händast, ken sanub: — Minun om namestuz, minä maksan, sanub Ižand, vai möst: — Ižand sudiškandeb ičeze rahvast. | 30Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa". |
| 31Om opak putta eläban Jumalan käzihe! | 31Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. |
| 32Muštelkat teiden männuzid päivid, konz tö olit vaiše päivänvauktale päzunuded. Tö tirpoit siloi äi mokid da gor'ad, | 32Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, |
| 33konz teid se nagretihe, se ahtištadihe, vai olit neniden rindal, kudambad oliba mugoižiš-žo mokiš. | 33kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. |
| 34Tö žalleičit čapiš olijoid, tö hüväl melel vastsit sidä-ki, konz tuldihe da ottihe teiden kodielo; tö tezit, miše taivhas teil om parahim bohatuz', kudamb ei kado. | 34Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy. |
| 35Ka algat tackoi rohktust, siš rohktuses tö sat suren paukan. | 35Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. |
| 36Teile pidab tirpta, miše täutta Jumalan taht da sada se, mi om toivotadud. | 36Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. |
| 37Ved' Pühiš Kirjutusiš om sanutud: — Pidab völ kodvaine varastada, vaiše kodvaine, i tuleb se, kenele om märitud tulda, hän ei vitkota. | 37Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; |
| 38Tozioiged eläb uskondal, a ku hän käraudase, minei se ei ole mel'he. | 38mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen". |
| 39Mö em olgoi ned, ked käraudasoiš sel'gin i kadoba, a mö olem ned, ked uskoba i sil päzutaba ičeze hengen. | 39Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. |
Chapter 10
