Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
KIRJEINE EVREJALAIŽILE | Kirje heprealaisille |
Chapter 6 | Luku 6 |
| 1Sikš jätkam Hristosan opendusen ezmäižid haškusid da kazgam täuz'igäižikš. Em voigoi möst tehta alandust i opeta mugoižid azjoid, kut käraudamine tühjiš azjoišpäi da uskond Jumalaha, | 1Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, |
| 2openduz valatusiden i puhtastusiden veroiš, käziden panemižes kenen-se pän päle, kollijoišpäi eläbzumižes i igähižes sudas. | 2oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. |
| 3Mö em seižutagoiš nenihe azjoihe, a mänem edehepäi, ku andab Jumal. | 3Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii. |
| 4Ved' ei voi abutada nenile, ked kerdan jo oma päzunuded päivänvauktaha, mujanuded taivhan lahjad i sanuded ühtes toižidenke Pühän Hengen, | 4Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet |
| 5kodvnuded, mi om Jumalan hüvä sana i tundištanuded tulijan mirun vägid, | 5ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, |
| 6no erigandenuded uskondaspäi. Heid ei voi tošt kerdad kärauta grähkišpäi — heid, ked nügüd' iče jo nagloičeba ristha Jumalan Poigad i nagraba händast! | 6ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. |
| 7Ma, kudamb imeb vihmoid, miččed paksus kastaba sidä, da kazvatab villäd man ižandoile, se ma sab blahoslovindan Jumalaspäi. | 7Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; |
| 8No ku se kazvatab rujoheinid da ogahid, ka mugoine ma ei maksa nimidä, sen päle tuleb Jumalan viha, i lopuks se polttas. | 8mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan. |
| 9I hot' pagižem muga, armhad, üks'kaik mö lujas uskom, miše tö olet kuti se hüvä ma, i teid varastab päzutand. | 9Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi - vaikka puhummekin näin. |
| 10Ved' Jumal om oigedmeline, hän ei unohta teiden azjoid, ei unohta armastust, kudambad tö olet ozutanuded hänen nimele, ku olet abutanuded hänen uskojile da völ-ki abutat heile. | 10Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette. |
| 11Vaiše lujas tahtoižim, miše jogahine teišpäi ozutaiži mugošt naprindad lophusai, kuni kaik teiden nadejad todenzuba. | 11Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, |
| 12Algat olgoi laškad, a kackat nenihe, ked oma usknuded i tirpten varastanuded i sikš saba jäl'gestuseks sen, min Jumal om toivotanu. | 12ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on. |
| 13Anttes Avraamale toivotusen, Jumal vahvištoiti sidä ičeze nimel, ku ei olend nikeda surembad, kenen nimel voiži sidä vahvištoitta. | 13Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa, |
| 14Hän sanui: «Todeks sanun, minä blahosloviden blahoslovin sindai da ližadan sinun sugud.» | 14ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän"; |
| 15I pit'kha tirpten Avraam sai sen, mi hänele oli toivotadud. | 15ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli. |
| 16Mehed vahvištoitaba ičeze sanan kenen-ni suremban mehen kal't i sil lopiba miččen taht ridazjan. | 16Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä. |
| 17Sikš Jumal-ki, miše vahvištoitta ičeze toivotusen, andoi vahvan sanan. Muga hän tahtoi völ vahvemba ozutada toivotusen jäl'gestajile, miše hän ei vajehta ičeze mel't. | 17Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, |
| 18Jumal ei voi kelastada. Sikš kaks' nene azjad — Jumalan toivotuz da vahv sana — oma vajehtamatomad. Nenil azjoil hän tahtoib antta enamba rohktust meile, ked tulim ecmaha abud hänen suugiden al i zavodim nadeidas sihe, mi om meiden edes. | 18että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. |
| 19Nece nadei om meiden elos kuti jakkar', luja i vahv. Se mäneb läbi keskuudimes pühäkodin Kaikišpühembaižhe. | 19Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, |
| 20Sinna mäni edel meid Iisus, kudamb oli igäks tehnus ülembaižeks papikš, mugoižeks kut Melhisedek. | 20jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti. |
Chapter 6
