Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
KIRJEINE EVREJALAIŽILE | Kirje heprealaisille |
Chapter 4 | Luku 4 |
| 1Jumalan toivotuz päzuda hänen lebutahoze om völ väges. Sikš pidab kaitas, miše niken teišpäi ei jäiži kesk ted. | 1Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. |
| 2Ved' mö-ki olem kulnuded hüvän vestin lebun polhe, kut meiden amuine rahvaz. No nece kuldud sana ei tond heile nimittušt ližad: ved' se ei suland kulijoiden uskondaha. | 2Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. |
| 3A mö, ked uskoškanzim, päzum lebutahoze. Ved' Jumal om sanunu: — Sikš minä vihas andoin vahvan sanan: «Hö nikonz ei päzugoi minun lebutahoze», hot' kaik hänen radod oli tehtud lophusai jo mirun augotišen aigan. | 3Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: `He eivät pääse minun lepooni`", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. |
| 4Pühiden Kirjutusiden miččes-se sijas om muga sanutud seičemenden päivän polhe: «Seičemendel päiväl Jumal lebaižihe kaikiš ičeze radoišpäi.» | 4Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa"; |
| 5A siš ülembaižes sijas om sanutud: «Hö nikonz ei päzugoi minun lebutahoze.» | 5ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni". |
| 6Ka nece om tozi, miše erased päzuba sinna, a toižed, kenele hüvä vest' sanutihe ezmäižile, ei päzugoi sinna heiden kundlematomuden tagut. | 6Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, |
| 7Sikš Jumal om pannu uden päzutandpäivän, «tämbeižen päivän». Ved' om hän äjad möhemba Davidan sul sanunu edel johtutatud sanad: — Tämbei, ku tö kulet hänen änen, algat kovitagoi ičetoi südäimid. | 7niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne". |
| 8I ku Jošua oliži venu rahvahan lebun maha, ka Jumal ei pagižiži toižes, möhemba tulijas päiväs. | 8Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. |
| 9Sikš Jumalan rahvahal lebupäivän praznik om völ edes. | 9Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. |
| 10Se, ken päzub lebun maha, voib lebaitas ičeze radoišpäi, kut lebaižihe Jumal, konz oli lopnu ičeze töd. | 10Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. |
| 11Ka pangat kaik vägi, miše päzuda sihe lebuhu. Algha niken langekoi tehtes muga, kut tegiba nene kundlematomad. | 11Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. |
| 12Jumalan sana om eläb i vägekaz. Se om teravamb mi mitte taht kaks'teraine sur' veič: se puskeb süväs, erigoitab melen i hengen, nivelehed i luiden aivod, se sudib südäimen tahtod i meled. | 12Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; |
| 13I Jumalaspäi, mirun tegijaspäi, ei ole nimidä peitos. Hänele kaik om pal'l'az i avoin, i meile nügüd' pidab antta vastuz hänen edes. | 13eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. |
| 14Ku meil om sur' ülembaine pap, kudamb om männu taivhiš läbi, Iisus, Jumalan Poig, ka sid' pidägamoiš siš uskondas, kudamb meil om. | 14Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. |
| 15Ka meil om mugoine ülembaine pap, kudamb lujas hüvin el'gendab meiden välläd poled, ved' händast kodvdihe erazvuiččil maneroil, kut meid kodvdas; no hän ei lanktend grähkähä. | 15Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. |
| 16Ka astkam rohktemba armoiden valdištmen edehe, miše saižim armahtust i löudaižim armoid, konz meile tarbiž abud. | 16Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. |
Chapter 4
