Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EZMÄINE KIRJEINE FESSALONIKALAIŽILE | Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille |
Chapter 2 | Luku 2 |
| 1Tö iče-ki tedat, velled, miše meiden tulend teidennoks ei olend ližatoi. | 1Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut turha; |
| 2Hot' meid Filippas oli kükstud da nagrdud, kut tö tedat-ki, no meiden Jumal andoi meile rohktust sanelda teile hänen hüväd vestid mugomas sures vastustuses. | 2vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa. |
| 3Konz mö kucum mehid uskmaha Jumalaha, ka mö em kelastagoi, meiden meletused ei olgoi paganad, mö em tahtoigoi manitada nikeda. | 3Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua; |
| 4Jumal om kacnu meid mugoižikš, ked voiba sanelda hüväd vestid, ka mö sanelem-ki sidä, no em sikš, miše olda mel'he rahvahale, a Jumalale, kudamb tedab, mi meiden südäimiš om. | 4vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme. |
| 5Mö nikonz em olgoi pagižnuded čomil sanoil, sen tö tedat; em olgoi ecnuded peitoiči ičelemoi hüväd, Jumal om sen todištai. | 5Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme, |
| 6Mö em olgoi ecnuded rahvahaspäi ülenzoitust, em teišpäi, em toižišpäi, | 6emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, |
| 7hot' oližim voinuded Hristosan apostolan oldes tehtas surikš. A mö olim teiden keskes lämänsüdäimeližed, mugoižed, kut mam, kudamb imetab da kazvatab ičeze lapsid. | 7vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa; |
| 8Mö armastim teid muga äjan, miše olim vaumhed andmaha teile Jumalan hüvän vestin ližaks ičtamoi-ki: mugoižikš armhikš tö meile tegitoiš. | 8niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet. |
| 9Ved' tö muštat, velled, meiden jügedoid radoid. Konz sanelim teile Jumalan hüväd vestid, radoim öd i päiväd, miše sada paukad da ei jügenzoitta teiden elod. | 9Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia. |
| 10Tö da völ Jumal olet todištajad, miččed puhthad, oiktad da vigatomad olem olnuded mö uskojiden edes. | 10Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte, |
| 11Iče-ki tö tedat, kut mö kaikuttušt teišpäi, kut tat ičeze lapsid, | 11samoinkuin te tiedätte, kuinka me, niinkuin isä lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä, |
| 12pagištoitim, rohkenzoitim i pakičim lujas, miše tö eläižit mugošt elod, mitte om mel'he Jumalale, kudamb om kucnu teid ičeze valdkundaha da korktan arvon hoštoteshe. | 12ja teroitimme teille, että teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa. |
| 13Mö väzumata kitäm Jumalad völ siš, miše tö uskoit sihe sanaha, kudamban kulištit meišpäi. Tö otit sen sanan südäimehe, et kuti mehiden sanan, a kuti Jumalan sanan — mitte se todeks om-ki — i se sana radab teiš, uskojiš. | 13Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte. |
| 14Velled, teile om tehnus mugažo, kut Judejas tegihe Jumalan uskondkundile, ked eläba Hristosas Iisusas. Teiden ičetoi man mehed oma ahtištanuded teid mugažo, kut evrejalaižed — sigälaižid uskojid. | 14Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, |
| 15Evrejalaižed oma surmitanuded Ižandan Iisusan i hänen sanankandajid; hö oma lujas ahtištanuded meid-ki. Heiden azjad ei olgoi Jumalale mel'he i tegeba heid kaiken mirun vihanikoikš. | 15jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, |
| 16Hö telustaba meile, konz mö sanelem hüväd vestid Jumalad tundmatomile rahvahile, ku ei tahtoigoi, miše ned voižiba päzutadas. Muga hö vaiše täutaba ičeze grähkiden märad. No lopuks Jumalan viha sabutab heid. | 16kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti. |
| 17Velled, konz meid erigoittihe teišpäi — ei südäimespäi, a sil'mišpäi — völ enamban mö tusttuim teid i tahtoim nägištada. | 17Mutta kun meidät nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teistä, ulkonaisesti, ei sydämeltä, niin on meille tullut yhä suurempi halu päästä näkemään teidän kasvojanne. |
| 18Sikš olem tahtoinuded tulda teidennoks — minä, Pavel, kerdan dai toižen olen himoičenu tehta muga — vaiše meile telusti soton. | 18Sentähden olemme tahtoneet tulla teidän tykönne, minä, Paavali, puolestani, en vain kerran, vaan kahdestikin, mutta saatana on meidät estänyt. |
| 19Kenak om meiden nadei, ihastuz da ülendeluz meiden Ižandan Iisusan Hristosan edes hänen tulendpäivän, ku et tö? | 19Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan? |
| 20Ved' tö olet meiden ülendeluz da ihastuz. | 20Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme. |
Chapter 2
