Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
KIRJEINE GALATALAIŽILE | Paavalin kirje galatalaisille |
Chapter 2 | Luku 2 |
| 1Nellästoštkümnes vodes päliči minä mänin udheze Jerusalimha Varnavanke da otin kerdale völ Titan. | 1Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani. |
| 2Mänin sinna sikš, ku Jumal käski minei muga nägudeses. Sel'genzoitin sigä, mitte om se hüvä vest', kudambad sanelen Jumalad tundmatomile rahvahile. No sel'genzoitin vaiše uskondkundan pämehile. Tegin muga, miše minun nügüdläine da edeline-ki rad ei oliži tehtud tühjaks. | 2Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan. |
| 3No Titale-ki, kudamb oli minunke, hö ei käsknugoi väges tehta ümbrileiktust, hot' hän om grekalaine. | 3Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä. |
| 4A siš pakičiba nened, kudambad oliba heitnus vaiše uskondvellikš. Hö ličihe meiden keskhe tedištamha, mitte om se vald, kudamban mö olem sanuded Hristosas Iisusaspäi. Hö tahtoiba tehta meid käskišton orjikš. | 4Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, |
| 5No mö em andnugoiš heile vaiše pordoižeks-ki, miše hüvän vestin tozi kaičižihe puhthan teile. | 5me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne. |
| 6No nene pämehed — i olgha ned minun täht hot' ked, ved' Jumal ei erigoita mehid — ka nene pämehed ei ližadanugoi minun paginaha nimidä. | 6Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään, |
| 7A oli ani toižin! Hö nägištiba, miše minei oli anttud töks sanelda hüväd vestid Jumalad tundmatomiden rahvahiden keskes, kut Petrale-ki — evrejalaižiden keskes. | 7vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille - |
| 8Hän, ken om andnu Petrale väged tehta apostolan radoid evrejalaižiden keskes, hän om andnu minei-ki väged rata sanelijan toižiden rahvahiden keskes. | 8sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa - |
| 9Konz Jakov, Kifa da Joan, kudambid lugetihe uskondkundiš tugipachikš, el'genziba, miččid armoid om ozutanu minei Jumal, hö andoiba minei dai Varnavale kät ühthižen radon znamaks: meile märitihe mända verhiden rahvahiden keskhe, a heile — evrejalaižiden keskhe. | 9ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen. |
| 10Hö vaiše tahtoiba, miše mö muštaižim gollid, ka ved' minä olen tehnu-ki muga. | 10Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä. |
| 11Konz Petr tuli Antiohiaha, minä sid'-žo sanuin hänele hänen värhudes, sikš ku se nägui kaikile. | 11Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. |
| 12Ende hän söskeli päilongid ühtes Jumalad tundmatomiden mehidenke, no konz sinna tuliba Jakovan erased mehed, hän tageni neniš vellišpäi i oli eriži, sikš ku varaiži nenid, ked käskiba ümbrileikatas. | 12Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, |
| 13Petran vuitte zavodiba tehta toižed-ki evrejalaižed, i Varnava-ki ühtni heiden koiverdelusehe. | 13ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. |
| 14No konz minä nägištin, miše hö ei astnugoi hüvän vestin oiktad tedme, ka sanuin Petrale kaikiden aigan: «Ku sinä, evrejalaine, void eläda Jumalad tundmatomiden rahvahiden kartte, a ed evrejalaižiden kartte, ka mikš käsked Jumalad tundmatomile rahvahile väges eläda evrejalaižiden kartte?» | 14Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" |
| 15Mö olem evrejalaižed maman vacaspäi, a em olgoi, kut sanutas, «Jumalad tundmatomad grähkhižed». | 15Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä; |
| 16No ku mö tedam, miše mez' ei tehte tozioiktaks eläden käskišton mödhe, a vaiše Iisusaha Hristosaha uskten, ka mö-ki zavodim uskta Hristosaha Iisusaha, miše tehtas tozioiktoikš hänehe uskten, a ei käskišton mödhe tehten. Nimitte mez' ei tehte tozioiktaks eläden käskišton mödhe. | 16mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista. |
| 17No ku meid-ki, ked tahtoim tehtas tozioiktoikš Hristosan kal't, sanutas grähkhižikš, ka ei-ik ole Hristos grähkän abunik? Ka ei! | 17Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se! |
| 18Vasthapäi, ku zavodin udes libutada sidä, midä iče olen murendanu, minä ozutan ičtain käskišton murendajaks. | 18Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja. |
| 19Käskišton kal't minä kolin käskišton täht, miše eläda Jumalan mödhe. Mindai nagloitihe ristha ühtes Hristosanke. | 19Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, |
| 20Sid' jo en elä minä, a Hristos eläb minus. Necen elon, kudamban elän völ neciš hibjas, minä elän uskten Jumalan Poigha, kudamb armasti mindai i andoi ičeze hengen minun täht. | 20ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. |
| 21Minä en tege tühjaks Jumalan armoid; ved' ku tozioiktust voib sada käskišton mödhe eläden, ka siloi Hristos om kolnu tühjan. | 21En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. |
Chapter 2
