Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE | Paavalin toinen kirje korinttolaisille |
Chapter 12 | Luku 12 |
| 1Ka minei ei ole nimittušt ližad baffalindas, sikš ku minä sirdämoi nägudesihe i toižihe azjoihe, kudambid om ozutanu Ižand. | 1Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta minä siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. |
| 2Tedan ühten Hristosas eläjan mehen, kudamban tembaitihe koumandehe taivhaze nel'l'toštkümne vot tagaz. Oli-k hän siloi hibjas, vai ei olend, sidä en teda. Sen tedab Jumal. | 2Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää. |
| 3 | 3Ja minä tiedän, että tämä mies - oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää - |
| 4Tedan, necen mehen tembaitihe raihu, i siš oldes hän kulišti sanad, miččid ei voi sanuda, ka niid ei sa-ki sanuda. Oli-k hän siloi hibjas, vai ei olend, sidä en teda. Sen tedab Jumal. | 4temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. |
| 5Mugoižel mehel minä voin baffalidas, a ičelain — en, baffalimoi vaiše ičein vägetomudel. | 5Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani. |
| 6Ved' ku minä tahtoižin-ki baffalidas, ka en oliži meletoi, sikš ku pagižen tot. No minä pidän sun saubas, miše niken ei meletaiži minus enambad, midä minuspäi hän nägeb vai kuleb. | 6Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee. |
| 7I miše minä en lendaiži nenad mugoižiden suriden nägudesiden tagut, Jumal om andnu minei čokkaižen hibjaha — sotonan angelan mokičemha mindai, miše en lendaiži nenad. | 7Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. |
| 8Koume kerdad olen pakičenu Ižandad, miše nece mok jätaiži mindai. | 8Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. |
| 9No hän sanui minei: «Sinei täudub minun armoid. Vägi nägub kaiked paremba vägetomudes.» Sikš minä navedin enamba baffalidas ičein vägetomudel, miše Hristosan vägi näguiži paremba minus. | 9Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. |
| 10Sen täht olen-ki hüväs meles, konz olen vägetoi, konz mindai abidoittas, konz minei om jüged, konz mindai kükstas da ahtištadas Hristosan tagut. Konz olen vägetoi, vaiše siloi olen-ki vägev. | 10Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä. |
| 11Nügüd' minä olen meletoi, ku kitimoi, no tö olet tehnuded mindai mugoižeks. Ved' teile pidaiži mindai kitta. Minä nikut en ole hondomb nenid surid apostoloid, hot' en maksa nimidä. | 11Olen joutunut mielettömyyksiin; te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään. |
| 12Ved' minä olen teiden keskes ozutanu ičtain oiktaks apostolaks, ku olen väzumata tehnu tundmuztegoid, čudoid i surid tegoid. | 12Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla. |
| 13Ka midä teile völ ei täudu toižihe uskondkundihe kacten? Ka vaiše sidä, miše minä en tond teile rahaholid. Ka prostigat mindai neciš abidos! | 13Sillä missä muussa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle kuin siinä, etten minä puolestani ole rasittanut teitä? Antakaa minulle anteeksi tämä vääryys. |
| 14Minä olen vaumiž koumanden kerdan tulda teidennoks. En to teile holid, minei ei tarbiž nimidä teišpäi, vaiše tö iče. Ka pidab-ik lapsile kerata bohatust kazvatajiden täht? Ei, vastkarin pidab kazvatajile — lapsiden täht. | 14Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen. |
| 15Minä hüviš meliš kulutaižin ičein bohatust da ičtain-ki teiden täht. I ku minä kaikes südäimes armastan teid, ka mikš mindai pidab armastada vähemba? | 15Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta? |
| 16Nu olgha, minä en tond teile jügedusid. No voib olda, miš-se olen manitanu teid. | 16Olkoonpa niin, etten minä ole teitä rasittanut; mutta entä jos olen viekas ja olen kavaluudella kietonut teidät pauloihini! |
| 17Vai voib olda, minä olen sanu ičelein ližad neniden kal't, keda olen oigendanu teidennoks? | 17Olenkohan minä kenenkään kautta, joita olen luoksenne lähettänyt, pyrkinyt teistä hyötymään? |
| 18Minä pakičin Titad lähtta teidennoks i oigenzin hänenke völ ühten uskondvellen. Voib olda, Tit om sanu mittušt-ni ližad ičeleze teišpäi? Em-ik mö olgoi radnuded hänenke ühtes meles? Em-ik mö olgoi kävunuded üksid teidme? | 18Kehoitin Tiitusta menemään ja lähetin veljen hänen kanssaan; ei kai Tiitus ole pyrkinyt teistä hyötymään? Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä? Emmekö samoja jälkiä? |
| 19Et-ik tö völ-ki olgoi mugošt mel't, miše mö polestam ičtamoi teiden edes? Mö pagižem Jumalan edes kut Hristosan lapsed. Armhad velled, kaikel necil mö tahtoižim vahvištada teid. | 19Olette kai jo kauan sitten luulleet, että me puolustaudumme teidän edessänne. Jumalan edessä, Kristuksessa me puhumme; mutta kaikki teille rakennukseksi, rakkaani. |
| 20Ved' minä varaidan, miše tuldes sinna en nägišta teid mugoižin, miččin tahtoin, i sid' tö-ki et nägištagoi mindai mugoižen, miččen tö tahtoit. Varaidan, miše nägištan sigä ridoid, kadehut, käregandust, ridlendad korktembas sijas, pahoid paginoid toižiš, kelenkandišust, ülendelust, segoidust. | 20Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa teitä semmoisina, kuin tahdon, ja että te tapaatte minut semmoisena, kuin te ette tahdo. Minä pelkään, että teidän keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä; |
| 21Vaiše ei alenzoitaiži mindai Jumal, konz minä möst tulen teidennoks. Vaiše ei käskiži hän minei voikta äjiden tagut, kudambad oma tehnuded grähkid da völ nügüd'-ki ei olgoi käraudanus jumalatomudespäi, vedeluzelospäi i kebnas elospäi, midä hö oma elänuded. | 21ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua teidän tykönänne, ja että joudun suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet. |
Chapter 12
