Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE | Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille |
Chapter 15 | Luku 15 |
| 1Johtutan teile, velled, sen hüvän vestin, kudamban teile olen sanelnu. Tö olet otnuded sen südäimehe da püžut siš, | 1Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte |
| 2i sen abul tö sat päzutandan, ku eläškandet sen mödhe, kut minä olen teile sanelnu; a muite olet tühjan tehnus uskojikš. | 2ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. |
| 3Ezmäi kaiked minä andoin teile teta necen, min iče olen sanu: Hristos koli meiden grähkiden tagut, muga kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš, | 3Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, |
| 4händast pandihe maha, händast eläbzoittihe koumandel päiväl, kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš, | 4ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, |
| 5i hän ozutihe Kifale, i sid' nenile kahteletoštkümnele. | 5ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. |
| 6Jäl'ghe sidä hän ozutihe kerdalaz enambale mi videlesadale vellele. Enambad heišpäi oma hengiš, no erased oma jo pästnuded hengen. | 6Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. |
| 7Necen jäl'ghe hän ozutihe Jakovale, i sid' kaikile apostoloile. | 7Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. |
| 8Kaikiden jäl'ghe hän ozutihe minei-ki, kuti miččele-se kesken sündnudele. | 8Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt. |
| 9Ved' minä olen apostoloišpäi kaikid penemb, ka en maksaiži-ki apostolan nimed, sikš ku minä olen lujas kükselnu Jumalan uskondkundad. | 9Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. |
| 10No Jumalan armoiš minä olen se, ken olen, i ei olgoi hänen armod männuded tühjan. Minä olen radnu enamba, mi kaik toižed, todeks sanuda en minä iče, a Jumalan armod, kudambad oma minunke. | 10Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani. |
| 11Ei ole erod, olin-ik minä sanelemas vai toižed, no mö muga sanelem hüväd vestid, i tö muga zavodit uskta. | 11Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet. |
| 12No ku Hristosan polhe sanutas, miše hän om eläbzunu kollijoišpäi, kutak erased teišpäi voiba sanuda, miše ei ole eläbzoitust? | 12Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole? |
| 13A ku ei ole eläbzoitust, ka Hristos-ki ei oliži eläbzoittud. | 13Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. |
| 14No ku Hristos ei oliži eläbzoittud, siloi kaik meiden paginad oližiba tühjad, i teiden uskond oliži tühj. | 14Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; |
| 15Sid' avaidaižihe, miše mö olem värad todištajad Jumalan polhe, sikš ku olem todištanuded, miše hän eläbzoiti Hristosan — kudambad hän ei eläbzoitand, ku kollijoiden eläbzoitust ei ole-ki. | 15ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. |
| 16A ku kollijoiden eläbzoitust ei ole, ka Hristos-ki ei ole eläbzoittud. | 16Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty. |
| 17A ku Hristos ei ole eläbzoittud, ka kaik teiden uskond om tühj, i tö olet völ grähkiš. | 17Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. |
| 18I siloi, kaik, ked oma kolnuded Hristosaha uskten, oma igäks kadonuded. | 18Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. |
| 19Ku olem pannuded nadejad Hristosaha vaiše necen elon aigaks, ka mö olem völ ozatomambad mi kaik toižed mehed. | 19Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. |
| 20Vaiše Hristos om eläbzoittud kollijoišpäi, ezmäine kolnuzišpäi! | 20Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. |
| 21I ku surm om tulnu mehen kal't, ka eläbzoituz-ki om tulnu mugažo mehen kal't. | 21Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. |
| 22Kut Adamas kaik mehed koleba, muga Hristosas kaik tegesoiš eläbikš, | 22Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, |
| 23kaikutte ičeze aigan: ezmäi Hristos, a sid' Hristosan uskojad, konz hän tuleb. | 23mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; |
| 24I sid' tuleb lop: hän kükseb kaikenvuiččen valdan da vägen da andab kunigahan valdan Jumalale, Tatale. | 24sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. |
| 25Hristosale pidab olda valdas, kuni hän paneb kaikid vihanikoid ičeze jaugoiden alle. | 25Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle". |
| 26Vihanikoiden keskes jäl'gmäižen kükstas surman. | 26Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. |
| 27Ved' om kirjutadud: «Hän om pannu kaiken ičeze jaugoiden alle.» No konz sanutas, miše kaik om pandud hänen jaugoiden alle, ka nece ei koske Jumalad, kudamb iče kaiken om pannu Hristosan valdha. | 27Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. |
| 28A sid', konz kaik linneb hänen valdas, siloi hän iče, Poig, andase Jumalan valdha, kudamb om kaiken pannu hänen valdha, i muga Jumal linneb kaik i kaikes. | 28Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa. |
| 29Ka min täht siloi erased andaižiba valatada ičtaze kollijoiden tagut? Ku kollijad tozi-ki ei eläbzugoi, ka mikš otta valatusen heiden tagut? | 29Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan? |
| 30I mikš mö olem kaiken aigan surman hambhiš? | 30Ja miksi mekään antaudumme joka hetki vaaraan? |
| 31Minä kaikuččen päivän kacun surman sil'mihe; se om mugoine-žo tozi, velled, kut se, miše minä ülendelemoi teil Hristosan Iisusan, meiden Ižandan, edes. | 31Joka päivä minä olen kuoleman kidassa, niin totta kuin te, veljet, olette minun kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. |
| 32Ku meletada mehiden kartte: konz minä torazin Efesas mecživatoidenke, ka mittušt ližad sid' oliži minei, ku kollijad ei eläbzugoi? «Sögam i jogam, ved' homen kolem!» | 32Jos minä ihmisten tavoin olen taistellut petojen kanssa Efesossa, mitä hyötyä minulle siitä on? Jos kuolleet eivät heräjä, niin: "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme". |
| 33Algat manitagoiš! «Pahad sebranikad hüvid-ki tegeba pahoikš.» | 33Älkää eksykö. "Huono seura hyvät tavat turmelee." |
| 34Tulgat oiktaha mel'he i algat tehkoi grähkid! Teiden keskes om mugoižid, ked ei tekoi Jumalas nimidä — i sen sanun, miše teid huigenzoitta. | 34Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon. |
| 35Erašti küzeltas: «Kut kollijad eläbzuba? Miččes hibjas ned linneba?» | 35Mutta joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?" |
| 36Meletoi küzund! Midä semendad, ka se ei tehte eläbaks, ku ezmäi ei kole. | 36Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole! |
| 37I konz semendad, ka ed semenda tulijad kazvmust, a semendad vaiše pal'han semnen, nižujüvän vai miččen-ni toižen semnen. | 37Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa. |
| 38No Jumal andab sille mugoižen korzuižen, kudamban hän lugeb hüväks, kaikuččele semnele ičeze. | 38Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren. |
| 39Ei kaikil eläbil olijoil hibj ole ühtejitte: mehil ei ole mugoine kut živatoil, a živatoil ei ole mugoine, kut linduil, a linduil ei ole mugoine, kut kaloil. | 39Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen. |
| 40A völ oma maižed i taivhaližed hibjad, no taivhaližil hibjoil om ičeze čomuz', toine kut maižil. | 40Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten. |
| 41Päiväižel-ki om ičeze čomuz', kudmaižel ičeze, tähthil ičeze, i toine tähtaz loštab lujemba, mi toine. | 41Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa. |
| 42Mugažo tegese kollijoiden eläbzoitusen aigan: hibj pandas maha, i se hapneb i kadob, a hibj, kudamban mez' sab eläbzoitusen jäl'ghe, se nikonz ei hapne i ei kado. | 42Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; |
| 43Midä pandas maha arvotoman, se eläbzub korktas arvos; midä pandas vägetoman, eläbzub vägekahan. | 43kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; |
| 44Maha pandas maine hibj, a nouzeb sigäpäi hengeline hibj. A ku om maine hibj, ka om taivhaline-ki hibj. | 44kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen. |
| 45Ved' om kirjutadud: «Ezmäine man eläi, Adam, tegihe eläbaks meheks», a jäl'gmäine Adam, Hristos, tegihe hengeks, kudamb andab elon. | 45Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. |
| 46Ezmäine ei ole hengeline elo, a se om maine elo, a jäl'ges om hengeline elo. | 46Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. |
| 47Ezmäine mez' om maine, maspäi lähtnu, toine mez' om Ižand taivhaspäi. | 47Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. |
| 48Mitte nece maine mez' oli, mugoižed oma kaik maižed mehed, i mitte se taivhaline mez' om, mugoižed oma kaik taivhaližed mehed. | 48Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. |
| 49I muga kut mö olem maižiden mehiden pojavad, ka mö tegemoiš taivhaližen-ki mehen pojavikš. | 49Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. |
| 50Sen sanun, velled, miše lihaspäi i verespäi tulnu mehen hibj hapneb i kadob, sikš ei voi sada jäl'gestust Jumalan kadomatomas valdkundas. | 50Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. |
| 51Nügüd' avaidan teile peitazjan: mö em kolgoi kaik, no kaik vajehtamoiš, | 51Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, |
| 52ühtnägoi, ühtes sil'män pičkundas, konz kajahtab jäl'gmäine torven tordand. Torv tordahtab, i kollijad eläbzuba kadomatomas hibjas, i mö, toižed, vajehtamoiš. | 52yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. |
| 53Necile kadojale hibjale pidab sätas kadomatomaha, a hibjale, kudamb hapneb i koleb, pidab sätas kolematomaha. | 53Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. |
| 54Konz kadoi tegese kadomatomaks, a kolii kolematomaks, sid' täutase Pühiden Kirjutusiden sana: — Surm om södud, vägestuz om sadud. | 54Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu". |
| 55Surm, kus om sinun n'ok? Surman valdkund, kus om sinun vägestuz? | 55"Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?" |
| 56Surman n'ok om grähk, kut grähkän vägi om käskišt. | 56Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. |
| 57Olgha kittud Jumal, kudamb andab vägestusen meiden Ižandan Iisusan Hristosan kal't! | 57Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! |
| 58Olgat vahvad, minun armhad velled, da lujad uskondas. Tehkat kaiken Ižandan azjad tahtonke. Tekat, teiden rad Ižandan täht ei mäne tühjaks. | 58Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa. |
Chapter 15
