Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE | Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille |
Chapter 14 | Luku 14 |
| 1Olgha armastuz ezmäižel sijal teiden elos, no eckat mugažo Pühän Hengen lahjoid, a ezmäi kaiked Jumalan sanankandajan lahjad. | 1Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa. |
| 2Ken pagižeb tundmatomal kelel, hän pagižeb ei mehile, a vaiše Jumalale; niken ei el'genda händast, Hengen valdas hän pagižeb peitazjoid. | 2Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä. |
| 3A ken saneleb Jumalan vestid, ka saneleb rahvahale: hän vahvištab, tomotab, tüništoitab. | 3Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi. |
| 4Ken pagižeb tundmatomal kelel, hän vahvištab ičtaze, a ken saneleb Jumalan vestid, hän vahvištab uskondkundad. | 4Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. |
| 5Minä tahtoižin, miše tö kaik pagižižit tundmatomil kelil, no oliži völ paremb, miše saneližit Jumalan vestid. Jumalan sanankandai om arvokahamb, mi tundmatomil kelil pagižii. No om toine azj, ku tundmatomil kelil pagižii sel'genzoitab ičeze paginad, ka nece vahvištab uskondkundad. | 5Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu. |
| 6Mittušt ližad saižit, velled, minun sanoišpäi, ku minä tuližin i pagižeškanzin tundmatomil kelil, no en sanuiži teile, midä Jumal minei om avaidanu, en andaiži tedoid, en saneliži Jumalan vestid, en opendaiži teid? | 6Jos minä nyt, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, mitä minä teitä sillä hyödyttäisin, ellen puhuisi teille ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja? |
| 7Tundmatomil kelil pagižii om kuti hengetoi vändim, mugoine kuti fleit libo arf. Kut tedištada, midä fleital libo arfal vätas, ku pajoiden äned ei erigakoi toine toižespäi? | 7Niinhän on elottomain soittimienkin laita, huilujen tai kitarain: kuinka tiedetään, mitä huilulla tai kitaralla soitetaan, elleivät ne soi toisistaan erottuvin sävelin? |
| 8Ku torv ei anda sel'ktad toraznamad, ka ken sid' zavodib vaumištadas toraha? | 8Niinikään, jos pasuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun? |
| 9Se-žo üks', konz tö et pagiškoi sel'ktoil sanoil, ka kut el'geta teiden paginad? Tö pagižet kuti tulleile. | 9Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen. |
| 10Mirus om lujas äi kelid, no ei ole ni üht, kudambad ei voiži el'geta. | 10Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä. |
| 11No ku minä en el'genda paginan znamoičendad, ka olen pagižijale verazmaine, dai pagižii-ki minei om verazmaine. | 11Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen minä puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen. |
| 12Muga teil-ki. Tahtoit-ik tö, miše teil oliži Hengen lahjoid? Ka pangat kaik väged, miše sada niid enamba uskondkundan hüväks. | 12Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti. |
| 13Sikš ken pagižeb tundmatomil kelil, loičkaha hän sel'genzoitamižen lahjas. | 13Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää. |
| 14Ved' konz minä loičen tundmatomal kelel, ka minun heng loičeb, a minun mel' ei el'genda sanoid. | 14Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. |
| 15Ka midä tehta? Minä tahtoin loita Hengen anttud kelel, no sen-žo aigan mugažo el'geta sanoiden znamoičendoid; minä tahtoin pajatada Hengen anttud kelel, no mugažo el'geta-ki. | 15Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni. |
| 16Ku kitäd Jumalad vaiše Hengen anttud kelel, ka kutak ken-se azjan tedmatomiš olijoišpäi voib sanuda sigä «amin'», ved' hän ei el'gendand, midä sinä sanuid? | 16Sillä jos ylistät Jumalaa hengessä, kuinka oppimattoman paikalla istuva saattaa sanoa "amen" sinun kiitokseesi? Eihän hän ymmärrä, mitä sanot. |
| 17Sinä kitäd hüvin-ki, vaiše toižele ei ole nimittušt ližad. | 17Sinä kyllä kiität hyvin, mutta toinen ei siitä rakennu. |
| 18Minä pagižen tundmatomil kelil enamba, mi ken-se teišpäi, i kitän siš Jumalad. | 18Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan; |
| 19No uskondkundan suimas minä paremba tahtoižin sanuda viž sanad, kudambid voib el'geta, mi tuhid sanoid tundmatomal kelel. I mikš? Sikš miše voižin opeta toižid-ki. | 19mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä. |
| 20Velled, algat olgoi el'gendusel kuti lapsed. Olgat kuti lapsed pahaze kacten, a el'gendusel — täuz'igäižed. | 20Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä. |
| 21Käskištos om sanutud: — Verhil kelil i verhil hulil pagižeškanden necile rahvahale, no siloi-ki hö ei kulištagoi mindai, sanub Ižand. | 21Laissa on kirjoitettuna: "Vieraskielisten kautta ja muukalaisten huulilla minä olen puhuva tälle kansalle, eivätkä he sittenkään minua kuule, sanoo Herra". |
| 22Tundmatomil kelil pagižend ei ole mitte-se znam uskojile, a vaiše uskmatomile; a Jumalan vestiden sanelend vastkarin ei ole znam uskmatomile, a uskojile. | 22Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko; mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville. |
| 23Ku uskondkundan ühthižes suimas kaik pagižižiba tundmatomil kelil, ka tuldes sinna irdpoližed i uskmatomad sanuižiba, miše tö läksit melespäi. | 23Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? |
| 24No ku kaik vastkarin saneližiba Jumalan vestid, i ken-ni uskmatomišpäi vai irdpoližišpäi tuliži sinna, hän kaikuččespäi kuliži sanoid, kudambad väritaižiba da sudižiba händast, | 24Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, |
| 25i hänen südäimen peitmeled avaidaižihe. Sid' hän langeniži modol maha, kumardaižihe Jumalale i sanuiži: «Tozi om, Jumal om teiden keskes.» | 25hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä. |
| 26Ka midä sid' tehta, velled? Konz tö keradatoiš ühthe, kaikuččel midä-ni om: om pajo, om opendusen vai nägudesen sana, om pagižend tundmatomal kelel da om sen sel'genzoitand. Ka olgha se kaik ühthižeks hüväks. | 26Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. |
| 27Ku pagištas kelil, ka pagiškaha kaks' vai koume, a ei enamba, i pagiškaha jäl'geti, a ken-se sel'genzoitkaha. | 27Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; |
| 28Ku sel'genzoitajad ei ole, ka olgha hän vaikti uskondkundan keskes i pagiškaha hän ičeksaze da Jumalale. | 28mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. |
| 29Mugažo sanankandajad-ki pagiškaha kahten vai koumen, a toižed arvostelgaha heiden paginoid. | 29Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; |
| 30Ku kenele-ni olijoišpäi tuleb nägudez, ka vaikastugha se, ken pagiži necen aigan. | 30mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. |
| 31Tö kaik voit sanelda Jumalan vestid jäl'geti, miše kaik saižiba opendust da tegižihe rohktembikš. | 31Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. |
| 32Jumalan sanankandajad voiba pidäda käziš ičeze hengelišt lahjad, | 32Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset; |
| 33ved' Jumal ei tahtoi segoidust, a mirud.Muga kut om kaikiš Jumalan rahvahan uskondkundiš, | 33sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, |
| 34naižile pidab olda vaikti uskondkundan suimiš. Heile ei sa pagišta, pidab vaiše kundelta, muga kut käskišt-ki sanub. | 34olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. |
| 35Ku hö tahtoiba miš-ni tedištada, ka küzugaha kodiš ičeze mužikal, sikš ku naižele om huiged pagišta uskondkundan suimas. | 35Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa. |
| 36Jose teišpäi om lähtnu mirhu Jumalan sana? Vai se tuli vaiše teidennoks? | 36Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut? |
| 37Ku ken-se lugeb ičtaze Jumalan sanankandajaks vai Pühäl Hengel anttud lahjan sajaks, ka hän tekaha: midä minä teile kirjutan, ned oma Ižandan käsköd. | 37Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky. |
| 38Ku ken-ni ei teda necidä, ka jägha tedmata. | 38Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä. |
| 39Sikš, velled, pangat kaik vägi, miše sada Jumalan sanankandajan lahj, no algat kel'tkoi tundmatomil kelil pagižendad. | 39Sentähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta. |
| 40Olgha kaik vaiše ičeze aigan i ičeze sijal! | 40Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä. |
Chapter 14
