Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE | Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille |
Chapter 13 | Luku 13 |
| 1Hot' minä pagižižin mehiden da angeloiden kelil, no ku minai ei oliži armastust, ka oližin kuti heläidai vask vai judaidai vändim. | 1Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. |
| 2I hot' minai oliži sanankandajan lahj, i hot' tedaižin kaik peitazjad i kaiken tedon, i hot' minai oliži kaik uskond i voižin sirtta mägid, no ku minai ei oliži armastust, ka minai ei oliži nimittušt arvod. | 2Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. |
| 3I hot' jagaižin kaiken kodielon gollile i andaižin poltta ičtain lämoiš, no ku minai ei oliži armastust, ka siš-ki ei oliži minei nimittušt ližad. | 3Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. |
| 4Armastuz om tirpai, armastuz om sula. Armastuz ei kadehti, ei kitte, ei ülendelde, | 4Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, |
| 5ei vedä ičtaze pahoin, ei eci ičeleze hüväd, ei abittu, ei mušta ičeleze tehtud pahad, | 5ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, |
| 6ei ihastu värhudehe, a om hüviš meliš, konz vägestab tozi. | 6ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; |
| 7Se kaiken katab, kaikes uskob, kaiken nadeiše, kaiken tirpab. | 7kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. |
| 8Armastuz nikonz ei kado. No Jumalan vestiden sanelend lopiše, tundmatomil kelil pagižend hilleneb, i tedo lopiše. | 8Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. |
| 9Ved' kaik meiden tedod oma vajagad dai Jumalan vestid-ki sanelem vajagas, | 9Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. |
| 10no konz tuleb se, mi om täuz', siloi vajaguz' kadob. | 10Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. |
| 11Konz olin lapsen, ka pagižin-ki kut laps', minai oli lapsen mel' i lapsen el'genduz. No nügüd' ku olen mužikvoziš, olen tacnu kaiken, mi om lapsespäi. | 11Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. |
| 12Nügüd' nägem, kuti pimedas st'oklas läbi, vaiše ozaiten, no edeleze nägeškandem sil'm sil'mha. Nügüd' minun tedo om völ vajag, no siloi tedaškanden kaiken, muga kut minun-ki polhe tetas kaiken. | 12Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. |
| 13A nügüd' oma ned koume: uskond, nadei, armastuz. No suremb kaikid om armastuz. | 13Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. |
Chapter 13
