Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE | Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille |
Chapter 11 | Luku 11 |
| 1Otkat mindai ozuteseks, kut minä kaiken otan Hristosad ozuteseks. | 1Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. |
| 2Minä kitän teid, velled, miše tö muštat mindai da teget neniden opendusiden mödhe, kudambid olet sanuded minuspäi. | 2Minä kiitän teitä, että minua kaikessa muistatte ja noudatatte minun opetuksiani, niinkuin minä ne teille olen antanut. |
| 3Minä tahtoin, miše tö tedaižit necen: kaikuččen mužikan pä om Hristos, naižen pä om mužik, i Hristosan pä om Jumal. | 3Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää. |
| 4Ku mužikan pähä om midä-se pandud, konz hän loičeb vai saneleb Jumalan vestid, ka hän huigenzoitab ičeze päd. | 4Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä. |
| 5No vastkarin, ku naine om pal'hal päl konz loičeb vai saneleb Jumalan vestid, ka hän mugažo huigenzoitab ičeze päd. Se om üks'kaik, ku hän keričiži pän. | 5Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu. |
| 6Ku naine ei kata päd, ka hän voib leikata hibused vai kerita pän. No ku hibusiden leiktamine vai pän keričemine huigenzoitab našt, ka katkaha hän pä paikal. | 6Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä. |
| 7Mužikale ei pida katta päd, sikš ku hän om Jumalan kuva i hänes tuleb sil'mnägubale Jumalan korged arv. Sen sijas naižes tuleb sil'mnägubale mužikan korged arv. | 7Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. |
| 8Ved' mužik ei ole tehtud naižespäi, a naine mužikaspäi, | 8Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; |
| 9i ei ved' mužik ole tehtud naižen täht, a naine mužikan täht. | 9eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. |
| 10Sikš ičeze kattud päl naižele pidab ozutada angeloile, miše hän om valdan al. | 10Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden. |
| 11Ižandan edes ei ole našt mužikata da mužikad naižeta, | 11Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa. |
| 12sikš ku naine om tehtud mužikaspäi, a mužik sündub naižespäi. No kaik om lähtnu Jumalaspäi. | 12Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta. |
| 13Kackat iče, om-ik naižele hüvä loita Jumalale pal'hal päl. | 13Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämätönnä? |
| 14Ei-ik iče londuz-ki openda teid: ku mužikal oma pit'käd hibused, ka nece om huiged, | 14Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; |
| 15no ku naižel oma pit'käd hibused, ka se om hüvä? Pit'käd hibused om anttud hänele katandaks. | 15ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi. |
| 16No ku ken-ni tahtoib ridelta neciš, ka sanun hänele, miše meil, kut toižil-ki uskondkundil, ei ole tošt verod. | 16Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla. |
| 17Tahtoižin sirttas toižehe azjaha. Minä en voi kitta teid teiden suimiš, kudambad toba enamban pahad mi hüväd. | 17Mutta tätä käskiessäni en kiitä sitä, että kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi. |
| 18Ezmäi kaiked olen kulnu, miše konz tö keradatoiš ühthe, teiden keskes sündub ridoid. Minä kuti uskon neche. | 18Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia keskenänne, ja osittain sen uskonkin. |
| 19Ka, teiden keskes voib olda erilaižid melid, i nece ei ole hond, sikš ku siloi tö nägištat, ken teišpäi voib püžuda vahvemba uskondas. | 19Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen. |
| 20Nu ka naku, konz tö keradatoiš ühthe, ka sidä ei voi lugeda Ižandan pühäks longikš, | 20Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista, |
| 21sikš ku kaikutte rigehtib söda ičeze sömid: toine om näl'gäs, a toine om humalas. | 21sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa. |
| 22Ei-ik teil ole kodid, kus tö voižit söda i joda? Vai hondostat-ik Jumalan uskondkundad i huigenzoitat nenid, kenel ei ole nimidä? Midä sid' sanuda teile? Kitta-k teid? Ei, neniš azjoiš en kitäškande. | 22Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko häväistä niitä, joilla ei mitään ole? Mitä minun on teille sanominen? Onko minun teitä kiittäminen? Tässä kohden en kiitä. |
| 23Minä olen sanu necen Ižandaspäi, midä olen mugažo teile-ki opendanu: Ižand Iisus sil öl, konz händast mödihe, oti leibän, | 23Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, |
| 24kiti siš Jumalad, lohkaiži i sanui: «Otkat, sögat, nece om minun hibj, lohkaitud teiden täht. Tehkat nece minun muštoks.» | 24kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni". |
| 25Ehtlongin lopus hän oti mugažo mal'l'an i sanui: «Nece mal'l' om uz' kožmuz minun veres. I kaikuččen kerdan, konz tö jot sišpäi, ka tehkat nece minun muštoks.» | 25Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni". |
| 26I kaikuččen kerdan, konz tö söt necidä leibäd da jot neciš mal'l'aspäi, ka tö sanelet Ižandan surman polhe sihesai, konz hän tuleb udes. | 26Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. |
| 27Sikš se, ken el'gendamata söb sidä leibäd da job Ižandan mal'l'aspäi, se huigenzoitab Ižandan hibjad da vert. | 27Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. |
| 28Kaikuččele pidab ezmäi paremba tundištada ičtaze, a vaiše sen jäl'ghe söda necidä leibäd da joda neciš mal'l'aspäi. | 28Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; |
| 29Se, ken söb da job muite, ka hän söb da job ičeleze sudaks, ku ei el'genda, miše nece om Ižandan hibj. | 29sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. |
| 30Sikš-se teiden keskes om-ki äi vähävägižid da läžujid, a äjad oma jo pästnuded hengen. | 30Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. |
| 31Meile pidaiži paremba tundištada ičtamoi, siloi meile ei oliži sudad. | 31Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; |
| 32No konz Ižand sudib meid, se om meile openduseks, ika meid sudiškatas ühtes necen mirunke. | 32mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. |
| 33Ka velled, konz keradatoiš sömlaudan taga, varastagat toine tošt.34A ku ken-se om näl'gäs, ka sögha kodiš, miše et keradaižihe ičeletoi sudaks. Konz iče tulen, ka andan nevondoid toižiš azjoiš. | 33Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne. |
Chapter 11
