Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE | Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille |
Chapter 10 | Luku 10 |
| 1Velled, tahtoižin johtutada teile: kaik meiden tatad oliba pil'ven al, i kaik hö mäniba meres läbi. | 1Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi |
| 2Heid kaikid valatadihe pil'ves da meres Moisejan mehikš. | 2ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä |
| 3Hö kaik söiba sidä-žo üht hengelišt sömäd | 3ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa |
| 4da joiba sidä-žo üht hengelišt jomad. Ved' hö joiba siš hengeližes kal'l'os, kudamb oli heidenke; i nece kal'l' oli Hristos. | 4ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. |
| 5No enambad heišpäi ei olnugoi Jumalale mel'he, sikš saiba surman rahvahatomas mas. | 5Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. |
| 6Nece tegihe meile ozuteseks: meile ei pida navedida pahad, muga kut hö tegiba. | 6Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. |
| 7Algat kumarkatoiš tühjile jumaloile, kut tegiba necen erased meiden ezitatoišpäi. Ved' om kirjutadud: «Hö ištuihe sömha da jomha, a sid' libuiba kargaidamha ümbri ičeze jumaloiš.» | 7Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: "Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään". |
| 8Meile ei pidaiži eläda vedeluzelod, kut eliba erased heišpäi; heid koli ühtel päiväl kaks'kümne koume tuhad henged. | 8Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. |
| 9Meile ei pida mugažo kodvda Hristosan tirpandad, kut tegiba erased heišpäi, a sid' koliba küiden kokaidusihe. | 9Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. |
| 10Algat äjad buraikoi, kut buraižiba erased heišpäi; heid rikoi surman angel. | 10Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. |
| 11Kaik, midä tegihe heile, om kuti ozutez, i om kirjutadud openduseks meile; ved' mö eläm jäl'gmäšt aigad. | 11Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. |
| 12Se, ken uskob, miše seižub vahvas, ka pidägahas, miše ei langeta! | 12Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. |
| 13Konz teid manitadas, ka muštkat, muga manitadas kaikid rahvahid. No Jumalale voib uskta, hän ei anda manitada teid ülimärašti. Ühtes manitusidenke hän ozutab teile päzundan-ki, i muga tö voit tirpta. | 13Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. |
| 14Armhad velled, olgat eriži tühjiš jumaloišpäi. | 14Sentähden, rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta. |
| 15Pagižen teile, kut melekahile mehile. Meletagat iče, miš pagižen. | 15Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon. |
| 16Ei-ik pühän ehtlongin mal'l', kudambas mö kitäm Jumalad, ühtenzoita meid Hristosaha hänen veres? I ei-ik leib, kudambad mö lohkaidam, ühtenzoita meid Hristosan hibjaha? | 16Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? |
| 17Leib om üks', ka mö-ki olem üks' hibj, hot' meid om äi, sikš ku mö kaik lohkaidam necidä üht leibäd. | 17Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. |
| 18Kackat Izrail'an rahvahaze! Ei-ik nene, ked söba altarile pandud žertvlihad, ühtenzoitasoiš Jumalaha? | 18Katsokaa luonnollista Israelia; eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole alttarista osalliset? |
| 19Ka midä tahtoin sanuda? Sidä-k, miše žertvlihan panend altarile vai nene tühjad jumalad midä-se znamoičeba? | 19Mitä siis sanon? Ettäkö epäjumalanuhri on jotakin, tai että epäjumala on jotakin? |
| 20Ei, azj om siš, miše tühjiden jumaloiden kumardelijad toba žertvoid pahoile hengile, a ei Jumalale, a minä en tahtoi, miše tö oližit ühtes pahoiden hengidenke. | 20Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista. |
| 21Tö et voigoi joda Ižandan mal'l'aspäi da pahoiden hengiden mal'l'aspäi: et voigoi olda sen-žo ühten aigan Ižandan sömlaudan taga da pahoiden hengiden sömlaudan taga. | 21Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä. |
| 22Vai tahtoim-ik käregoitta Ižandad? Jose mö olem händast vägevambad? | 22Vai tahdommeko herättää Herran kiivauden? Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät? |
| 23«Kaikehe minai om vald», — no ei kaik ole hüvä. «Kaikehe minai om vald», — no ei kaik vahvišta. | 23"Kaikki on luvallista", mutta ei kaikki ole hyödyksi; "kaikki on luvallista", mutta ei kaikki rakenna. |
| 24Algha niken eckoi ičeleze hüväd, a kaikutte eckaha sidä, mi om hüvä toižile. | 24Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta. |
| 25Sögat kaiked, midä lihalaukoiš mödas, algat küzelkoi sen lihan polhe nimidä, ka et mängoi ičetoi henged vasthapäi. | 25Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden, |
| 26«Ižandan om ma i kaik, midä sil om.» | 26sillä: "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on". |
| 27Ku ken-ni, kudamb ei usko, kucub teid adivoihe, i tö tahtoit sinna mända, ka algat küzelkoi ičtatoi, sögat kaiked, midä teile anttas. | 27Jos joku, joka ei usko, kutsuu teitä ja te tahdotte mennä hänen luokseen, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantunnon tähden. |
| 28No ku ken-ni sanub teile: «Nece om žertvliha tühjile jumaloile», algat sögoi sidä hänen tagut, ken necen sanui, da hengen tagut. Ved' Ižandan om ma i kaik, midä sil om. | 28Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on epäjumalille uhrattua", niin jättäkää se syömättä hänen tähtensä, joka sen ilmaisi, ja omantunnon tähden; |
| 29En pagiže teiden henges, a sen toižen, kudamb muga sanui. Ka mikš toižen mehen hengele pidaiži märita minun valdad? | 29en tarkoita sinun omaatuntoasi, vaan tuon toisen; sillä miksi minun vapauteni joutuisi toisen omantunnon tuomittavaksi? |
| 30Ku minä kitän Jumalad sömäs, mikš mindai lajiškatas siš, miš minä kitän? | 30Jos minä sen kiittäen nautin, miksi minua herjataan siitä, mistä kiitän? |
| 31Ved' tö söt i jot, i teget völ midä-ni, ka tehkat kaik Jumalan ülenzoituseks. | 31Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. |
| 32Elägat muga, miše ei abidoitta evrejalaižid, grekalaižid i Jumalan uskondkundad. | 32Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle, |
| 33Minä-ki opendamoi kožudas kaikidenke kaikiš azjoiš, en eci ičelein hüväd, a ecin toižile, miše hö päzuižiba grähkišpäi. | 33niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat. |
Chapter 10
