Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE | Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille |
Chapter 4 | Luku 4 |
| 1Sid' kaikuččele tarbiž pidäda meid Hristosan käskabunikoin, kudambiden holihe om anttud Jumalan peitazjad. | 1Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. |
| 2Sišpäi, kenele om midä-se anttud, varastadas, miše hän linneb sen verdan arvokaz. | 2Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi. |
| 3No minei om üks'kaik, tö sudiškandet mindai vai mitte-ni mehiden sud. Minä iče-ki en sudi ičtain. | 3Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, |
| 4Hot' minä en teda ičein taga nimittušt värhut, no se ei znamoiče, miše minä olen oiged. Minun sudjan om Ižand. | 4sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra. |
| 5Sikš algat sudigoi edel aigad, edel Ižandan tulendad. Hän avaidab kaik pimedad peitazjad i pal'l'astab südäimen tahtod, i sid' kaikutte sab kitändan Jumalaspäi. | 5Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. |
| 6Velled, rindataden meid kesketi minä olen pagižnu ičesain i Apollosas teiden täht, miše tö meil opendaižitoiš el'gendamha sanad: «Nimidä sen päle, mi om kirjutadud.» Algat sid' surendelgoiš toine toižen edes. | 6Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan. |
| 7Ken paneb sindai korktemba toižid? Midä mugošt sinai om, midä ed ole sanu lahjaks? Ku oled sanu sen lahjaks, ka midä sid' surendeldas, kuti se om sinun satuz? | 7Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua? |
| 8Ka, tö olet jo külläižed, olet bohattunuded, tehnus kunigahikš — ei kut mö. Voi, ku tö tozi-ki oližit kunigahin, sid' mö-ki tegižimoiš kunigahikš teidenke ühtes! | 8Te olette jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, ilman meitä teistä on tullut kuninkaita! Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkaiksi teidän kanssanne! |
| 9Minei nägub, miše Jumal pani meid, apostoloid, kaikiš jäl'gmäižikš, kuti surmha suditud. Olem kaiken mirun sil'mnägubal, angeloil da mehil. | 9Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten, |
| 10Mö olem meletomad Hristosan täht, tö melevad Hristosas. Mö olem välläd, tö vägevad; teid korgenzoittas, meid alenzoittas. | 10me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. |
| 11Mö kut ende-ki tirpam näl'gäd da jomannäl'gäd, kävelem alasti, meid nagrdas, mö šläbäidam sijaspäi toižhe | 11Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, |
| 12i jügedas radam ičemoi käzil. Meid hondostadas, mö blahoslovim. Meid kükstas, a mö tirpam. | 12me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; |
| 13Meiš sanutas kaiked pahad, a mö vastust andam hüvüdel. Tähä päivhäsai mö olem neciš mirus kuti rujod, kuti kaiken mirun paha jänduz. | 13meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti. |
| 14Kirjutan necen ei sikš, miše huigenzoitta teid, a tahtoin nevoda teile, kut ičein armhile lapsile. | 14En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan niinkuin rakkaita lapsiani neuvoen. |
| 15I hot' teil oližiba tuhad Hristosan uskondan opendajad, teil om vaiše üks' tat. Ved' minä olen sanu teid Hristosan Iisusan uskojikš, ku sanelin teile hüväd vestid. | 15Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa. |
| 16Sikš pakičen teid lujas: otkat mindai ozuteseks, kut minä olen otnu ozuteseks Hristosan. | 16Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani. |
| 17Olen sen täht oigendanu teidennoks Timofejan, kudamb Ižandan täht om minei kuti armaz poig. Hänele minä voin uskta. Hän johtutab teile, kut minä astun Hristosan tedme i opendan sihe kaikjal, kaikuččes uskondkundas. | 17Juuri sentähden minä lähetin teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen poikani Herrassa; hän on muistuttava teitä minun vaelluksestani Kristuksessa Jeesuksessa, sen mukaan kuin minä kaikkialla, joka seurakunnassa, opetan. |
| 18Erased teišpäi zavodiba surendeldas, meletaba, miše minä en tule-ki teidennoks. | 18Muutamat teistä ovat paisuneet pöyhkeiksi, aivan niinkuin minä en tulisikaan teidän tykönne. |
| 19No minä teravas tulen, ku Jumal andab, i kacun, om-ik neniden surendelijoiden vägi sanoiš vai azjoiš, | 19Mutta minä tulen pian teidän tykönne, jos Herra tahtoo, ja silloin minä otan selon, en noiden pöyhkeiden sanoista, vaan voimasta. |
| 20sikš ku Jumalan valdkund ei tule sanoiš, a väges. | 20Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. |
| 21Midä tö tahtoit: tulen-ik teidennoks batog kädes, vai tulen armhas i laskvas meles? | 21Kummanko tahdotte? Tulenko luoksenne vitsa kädessä vaiko rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä? |
Chapter 4
