Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
KIRJEINE RIMALAIŽILE | Paavalin kirje roomalaisille |
Chapter 8 | Luku 8 |
| 1Ka sid' jo ei ole nimittušt kadondsudad nenile, ked eläba Hristosas Iisusas i ei elägoi grähkhižen taban mödhe, a Hengen mödhe. | 1Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. |
| 2Ved' Hengen zakon, kudamb andab elon Hristosas Iisusas, om päzutanu mindai grähkän da surman zakonaspäi. | 2Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. |
| 3Jumal tegi sen, midä käskišt ei voind tehta, se oli vägetoi meiden grähkhižen taban tagut. Rahvahan grähkiden tagut hän oigenzi tänna ičeze Poigan grähkhižen mehen karččeks. Muga hän sudi mehes rahvahan grähkäd, | 3Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, |
| 4miše mö, ked eläm Hengen mödhe, a ei grähkhižen taban mödhe, eläižim oiktal elol, kudambal käskeb eläda käskišt. | 4että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. |
| 5Ken eläb grähkhižen taban mödhe, sil oma meles ezmäi kaiked hibjaližed azjad, a Hengen mödhe eläjil oma himod-ki Hengen karččed. | 5Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. |
| 6Grähkhižen taban himod toba surman, Hengen tahtod — elon da mirun. | 6Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; |
| 7Grähkhižen taban tahtod libuba Jumalad vasthapäi, sikš ku ned ei tahtoigoi olda Jumalan käskišton al da ei voigoi-ki olda. | 7sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. |
| 8Nene, ked eläba grähkhižen taban mödhe, ei voigoi olda mel'he Jumalale. | 8Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. |
| 9No tö et olgoi grähkhižen taban valdas, a olet Hengen valdas, sikš ku teiš eläb Jumalan Heng. No se, kenel ei ole Hristosan Henged, hän ei ole Hristosan. | 9Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. |
| 10Ku Hristos om teiš, teiden hibj om kolnu grähkän täht, no heng om eläb tozioiktusen täht. | 10Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. |
| 11No ku teiš eläb Jumalan Heng, hänen, ken eläbzoiti Iisusan kollijoišpäi, ka hän, ken eläbzoiti Hristosan kollijoišpäi, tegeb mugažo eläbikš teiden kolijad hibjad Hengen vägel, kudamb eläb teiš. | 11Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. |
| 12Ka muga, velled, mö olem velgas, no ei grähkhižele tabale, miše eläda muga, kut se tahtoib. | 12Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. |
| 13Ku elät grähkhižen taban mödhe, tö kolet, no ku Hengen abul surmitat hibjan grähkhižed radod, ka sid' voit eläda. | 13Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. |
| 14Kaik, keda Jumalan Heng vedäb, oma Jumalan lapsed. | 14Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. |
| 15Tö et sanugoi orjan henged, kudamb vedäiži möst teid grähkän valdha. Olet sanuded Hengen, kudamb tegeb teid Jumalan lapsikš. I muga mö kirgoudam: «Avva! Tatam!» | 15Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" |
| 16Se Heng ühtes meiden hengenke iče todištab, miše mö olem Jumalan lapsed. | 16Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. |
| 17No ku olem lapsed, ka olem mugažo jäl'gestusen sajad, Jumal andab meile jäl'gestusen ühtes Hristosanke. I ku ühtes Hristosanke tirpam mokid, ka korktaha arvoho-ki päzum ühtes hänenke. | 17Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. |
| 18Minä tulin mugomaha mel'he: necen aigan mokad oma tühjad sen tulijan korktan arvon rindal, kudamb avaidase meiš. | 18Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. |
| 19Kaik se, mi om Jumalal tehtud, lujas varastab sidä, konz ozutasoiš Jumalan lapsed. | 19Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. |
| 20Ved' kaikele, mi om tehtud, pidi mända tühjaks ei ičeze tahton mödhe, a hänen tahton mödhe, ken muga om märičenu. No kaikel, midä om tehtud, om nadei, | 20Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, |
| 21miše se-ki päzub kolendan valdaspäi, päzub Jumalan lapsiden karččikš valdale i korktaha arvoho. | 21koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. |
| 22Mö tedam, miše kaik, mi om Jumalal tehtud, tähäsai ohkab da mokičese sündutandkibuiš, | 22Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; |
| 23i ei vaiše se, a mö-ki, ked olem sanuded Hengen, ezmäižen Jumalan toivotadud lahjoišpäi, ohkam varastaden Jumalan lapsikš tegendad — meiden hibjan tulendad valdale. | 23eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. |
| 24Mö olem sanuded päzutandan vaiše nadejas. A ku meiden nadei oliži olnu jo tozi, ka se enamb ei oliži nadei. Ken varastab sidä, midä jo nägeb! | 24Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? |
| 25No konz nadeimoiš sihe, midä em nähkoi, ka varastam tirpandanke. | 25Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä. |
| 26Heng mugažo abutab meile meiden vällüziš. Ved' mö em tekoi, miš da kut pidab loita. No Heng iče pakičeb meiden poles sanatomil hengahtusil. | 26Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. |
| 27I Jumal, kudamb tundeb rahvahan südäimed, tedab, midä Heng tahtoib, sikš ku Heng pakičeb uskojiden poles Jumalan tahton mödhe. | 27Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. |
| 28Mö tedam, miše kaik radab hüväks nenile, ked armastaba Jumalad da keda hän ičeze tahton mödhe om kucnu ičezennoks. | 28Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. |
| 29Keda hän jo ezmässai om valičenu, heile hän jo ezmässai om märičenu, miše hö linneba hänen Poigan karččed, a hänen Poig oliži ezmäižen velliden sures sebras. | 29Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; |
| 30Ned, keda Jumal edelpäi om valičenu, hän om kucnu; nenid, keda hän edelpäi om jo kucnu, hän om tehnu tozioiktoikš; a keda hän om tehnu tozioiktoikš, heiš hän om tonu sil'mnägubale ičeze korktan arvon. | 30mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. |
| 31Ka midä mö sihe sanuižim? Ku Jumal om meiden polel, ka ken voib olda meid vasthapäi? | 31Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? |
| 32Ku hän ei žalleičend ičeze Poigad, a andoi hänele kolda kaikiden meiden tagut, ka kutak hän ühtes Poiganke ei lahjoičiži meile kaiked tošt-ki? | 32Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? |
| 33Ken voib väritada Jumalan valitud mehid? Jumal — no hän om tehnu meid tozioiktoikš. | 33Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. |
| 34Ken voib sudida kadondaha? Vaiše Hristos Iisus! No hän om kolnu meiden tagut; händast om eläbzoittud kollijoišpäi, i hän ištub Jumalan oiktal kädel i loičeb meiš! | 34Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. |
| 35Mi voib erigoitta meid Jumalan armastusespäi? Tusk vai ahtištuz, küksend, näl'g vai gol'l'uz', varukahad azjad vai sured veičed? | 35Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? |
| 36Om sanutud Pühiš Kirjutusiš: — Sinun tagut meid kaiken aigan surmitas, meid pidetas lambhikš pututandan täht. | 36Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina". |
| 37No kaikiš neniš ahtištusiš meile andab täuden päzutandan hän, kudamb meid armastab. | 37Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. |
| 38Lujas uskon, miše ei surm, ei elo, ei angelad, ei toižed hengvaldad da väged, ei nügüdläine da ei tulii, | 38Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, |
| 39ei korktuz' da ei süvüz', ka nimi toine tehtud ei voi erigoitta meid Jumalan armastusespäi, kudamb om tulnu sil'mnägubale Hristosas Iisusas, meiden Ižandas. | 39ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. |
Chapter 8
