Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
KIRJEINE RIMALAIŽILE | Paavalin kirje roomalaisille |
Chapter 9 | Luku 9 |
| 1Hristosan nimes sanun, miše minä pagižen tot; i minun heng todištab ühtes Pühän Hengenke, miše minä en kelasta, konz sanun teile: | 1Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - |
| 2minun südäin om sures tuskas da lopmatomas kibus. | 2että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. |
| 3Paremba tahtoižin, miše iče oližin erigoittud Hristosaspäi, ku se abutaiži minun vellile, minun rahvahale. | 3Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, |
| 4Ved' hö oma izrail'aižed, heid Jumal om otnu ičeze lapsikš, heile om andnu ičeze korktan arvon. Heidenke hän om tehnu kožmusid, heile om andnu käskišton, služindradon da toivotused. | 4ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; |
| 5Heiden oma ezitatad, heišpäi Messia om tulnu mehen, hän, kudamb om kaikid korktemb Jumal, olgha hän igän kittud. Amin'! | 5heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! |
| 6No nece ei znamoiče, miše Jumalan sana om männu tühjaks. Ved' ei kaik olgoi izrail'aižed todesižes Izrail'aspäi, | 6Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, |
| 7i ei kaik Avraaman jäl'gnikad olgoi Avraaman lapsed. Ved' om sanutud: «Isakan kal't tuleba sinun lapsed.» | 7eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset"; |
| 8Nece znamoičeb, miše ei kaikid Avraaman jäl'gnikoiden lapsid lugeškatas Jumalan lapsikš, a Jumalan lapsikš lugeškatas nenid, kudambad oma sündnuded hänen toivotusen pohjal. | 8se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. |
| 9Ved' om muga toivotadud: «Minä möst tulen necen-žo aigan, i Sarral linneb poig.» | 9Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika". |
| 10I täs völ ei ole kaik. Revekka kohtištui meiden ezitatas Isakaspäi kahtel poigal. | 10Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista; |
| 11ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin - että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden - | |
| 11-12Völ edel heiden sündundad, konz hö völ ei olnugoi tehnuded nimidä, ei hüväd, ei pahad, Jumal sanui Revekkale: «Vanhemb linneb noremban käskabunikan.» Muga Jumal ozuti, miše hän iče valičeb i hänen valičend ei pohjištu mehiden azjoihe, a valičijan tahtoho. | 12sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa", |
| 13Ved' Pühiš Kirjutusiš om muga sanutud Revekkan poigiš: «Jakovad minä armastan, a Isavad en navedi.» | 13niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin". |
| 14Ka midä sihe sanuižim? Jose Jumal om vär? Ka ei! | 14Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se! |
| 15Hän sanui Moisejale: «Minä žalleičen, keda žalleičen, dai armahtan, keda armahtan.» | 15Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan". |
| 16Ka sikš azj ei ole mehen tahtos vai mahtos, a Jumalan armoiš. | 16Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. |
| 17Ved' om sanutud Pühiš Kirjutusiš faraonale: «Minä tegin sindai kunigahaks, miše sinun kal't ozutaižin ičein vägen i miše minun nimen polhe voižiba pagišta kaikes mirus.» | 17Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä". |
| 18Ka Jumal žalleičeb sidä, keda tahtoib, i kovitab sidä, keda tahtoib. | 18Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. |
| 19Sinä küzud minai: «Mikš Jumal väritab rahvahid? Jose ken-ni voib olda hänen tahtod vasthapäi?» | 19Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?" |
| 20Ken sinä mugoine oled, miše ridled Jumalanke? Voib-ik saviastii sanuda ičeze tegijale: «Mikš sinä tegid mindai mugoižeks?» | 20Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" |
| 21Ei-ik padanikal ole valdad tehta siš-žo savespäi toine astii arvokaz, a toine — muupäiväine? | 21Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? |
| 22Muga Jumal-ki om tehnu, miše ozutada ičeze vihan i ičeze vägen. Suren tirpandanke hän om kaičenu nenid vihan astijoid, kudambid pidi oigeta murendushe. | 22Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, |
| 23Kaiken ičeze korktan arvon hän toi sil'mnägubale neniden astijoiden kal't, kudambid hän om armahtanu i vaumištanu korktan arvon täht. | 23ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? |
| 24Nene armahtusen astijad olem mö, kudambid hän om kucnu, i ei vaiše evrejalaižišpäi, a toižiš-ki rahvahišpäi. | 24Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista, |
| 25Sikš hän pagižeb ičeze sanankandajan Osijan kirjas: — Minä kucuškanden ičein rahvahaks sidä rahvast, kudamb ei olend minunke ühtes, dai sanuškanden armhaks sidä, kudambad en armastand. | 25niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. |
| 26I siš-žo sijas, kus heile oli sanutud: «Tö et olgoi minun rahvaz», heid kucuškatas eläban Jumalan lapsikš. | 26Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: `Te ette ole minun kansani`, siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi." |
| 27No Izrail'an polhe Isaija kirgoudab: «Hot' Izrail'an rahvast oliži kut čurud meren randal, ka heišpäi vaiše lopud päzuba henghe! | 27Mutta Esaias huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös. |
| 28Äkkid da lophusai Ižand tegeškandeb ičeze sanan mödhe man päl.» | 28Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti." |
| 29Da völ Isaija om endustanu: — Ku Ižand Savaof ei oliži jätnu meile semnid, ka mö oližim kadonuded muga kut Sodom, i meile oliži tehnus kut Gomorrale. | 29Niinkuin Esaias myös on ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi". |
| 30Ka midä nece znamoičeb? Sidä, miše Jumalad tundmatomad rahvahad, kudambad ei ecnugoi tozioiktust, saiba sen, tozioiktusen uskondan kal't, | 30Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; |
| 31a Izrail', kudamb eci tozioiktust käskišton mödhe, ei sand sidä. | 31mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. |
| 32Min täht? A sen täht, miše izrail'aižed ei ecnugoi tozioiktust uskondan tel, a eciba sidä eläden käskišton mödhe. Hö oma kukištunuded sihe kivehe, | 32Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, |
| 33kudambas om sanutud: — Minä seižutan Sionaha kiven, kudambaha hö kukištuba, kal'l'on, kudambaha hö satatasoiš. No kaikutte, ken uskob hänehe, ei putu huiktaha. | 33niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu". |
Chapter 9
