Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
KIRJEINE RIMALAIŽILE | Paavalin kirje roomalaisille |
Chapter 7 | Luku 7 |
| 1Velled, ku tö tundet käskišton, ka tedat, miše käskišt pidäb mehen ičeze valdas, kuni hän om hengiš. | 1Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? |
| 2Käskišt sidob mehel olijan naižen mužikaha, kuni mužik om hengiš. No ku mužik koleb, naine lähteb sen zakonan alpäi, kudamb sidob händast mužikaha. | 2Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. |
| 3Kuni mužik om hengiš, a hän mäneb mehele toižen taga, ka hän magadaškandeb verhan mužikanke. No mužikan koldes hän om valdal siš zakonaspäi i ei magada jo verhan mužikanke, hot' lähteb mehele toižen taga. | 3Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. |
| 4Muga tö-ki, minun velled, Hristosan koldes tö, hänen hibjan palaižed, olet lähtnuded käskišton valdaspäi i olet nügüd' toižen valdas, hänen, ken om eläbzoittud kollijoišpäi. Muga mö kandam ičemoi satusid Jumalale. | 4Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. |
| 5Siloi, konz mö völ olim grähkhižen taban valdas, meiden hibjas radoiba käskištol libutadud grähkhižed himod, i mö toim satusid surmale. | 5Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, |
| 6No nügüd' mö olem lähtnuded valdale i olem kolnuded sihe näht, mi pidi meid valdas. Nügüd' mö služim Jumalale udel ladul, kut käskeb Heng, em enččel ladul, käskišton mödhe. | 6mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. |
| 7Ka miš om azj? Jose käskišt om grähk? Ka ei! No vaiše käskišton kal't minä tundeškanzin grähkäd. Himo oliži olnu minei tundmatoi azj, ku käskišt ei oliži sanunu: «Ala himoiče.» | 7Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse". |
| 8I grähk necen käskön pohjal heraštoiti minus äi kaikenlaižid himoid. Käskištota grähk om kolnu. | 8Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. |
| 9Minä elin ezmäi käskištota, no konz käskišt tuli, ka sid' grähk-ki tuli eloho, | 9Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, |
| 10i minä kolin. Muga käsk, kudamb oli anttud elon täht, toi minei surman. | 10ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. |
| 11Ka muga om, miše käskišton käskön kal't grähk maniti mindai i rikoi sil. | 11Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta. |
| 12A iče käskišt om pühä, i käsk om pühä, oiged i hüvä. | 12Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. |
| 13Ka jose hüvä om tehnus minei surmaks? Ka ei se, a grähk. Grähk toi minei hüvän kal't surman, miše näguiži, mitte grähk todeks-ki om. Muga käsk tegi grähkän völ äjad pahembaks. | 13Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta. |
| 14Mö tedam, miše käskišt om tulnu Hengespäi. A minä olen maine mez' i mödud grähkän valdan alle. | 14Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. |
| 15En el'genda-ki, midä tegen. En tege sidä, midä tahtoin, a tegen sidä, midä en navedi. | 15Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. |
| 16I ku tegen sidä, midä en tahtoi, ka minä hökkähtun sihe, miše käskišt om oiged i hüvä. | 16Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. |
| 17I muga minä en tege iče jo, a minus radab minus eläi grähk. | 17Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. |
| 18Minä tedan, miše minus, minun grähkhižes ičes, ei elä hüvä. Tahtoida hüväd — se om minus, a tehta hüväd — sidä en löuda. | 18Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; |
| 19En tege sidä hüväd, midä tahtoin, a tegen sidä pahad, midä en tahtoi. | 19sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. |
| 20No ku tegen sidä, midä en tahtoi, ka sidä jo en tege minä iče, a sidä tegeb minus eläi grähk. | 20Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. |
| 21I minä nägen, miše olen mugoižen zakonan valdas: tahtoin tehta hüväd, no paha om tartnu minuhu. | 21Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; |
| 22Se mez', kudamb eläb minun südäimes, hüviš meliš ühtniži Jumalan käskištoho, | 22sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, |
| 23no hibjas minä nägen toižen zakonan, grähkän zakonan. Se toradab sidä zakonad vasthapäi, kudamban minun mel' lugeb hüväks, i pidäb mindai kuti čapiš. | 23mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. |
| 24Voi mindai ozatont! Ken päzutaiži mindai neciš surman hibjaspäi? | 24Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? |
| 25Spasibod Jumalale meiden Ižandan Iisusan Hristosan täht! I muga minä südäimel olen Jumalan käskišton polel, a grähkhižel ičel — grähkän zakonan polel. | 25Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. |
Chapter 7
