Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
KIRJEINE RIMALAIŽILE | Paavalin kirje roomalaisille |
Chapter 5 | Luku 5 |
| 1Ku Jumal om tehnu tozioiktoikš meid, ked uskom, ka meil om meiden Ižandan Iisusan Hristosan kal't kožmuz Jumalanke. | 1Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, |
| 2Hristos om avaidanu meile uskondan kal't ten armoihe, kudambiš mö nügüd' eläm. Mö olem hüviš meliš siš nadejaspäi, miše päzum Jumalan hoštoteshe. | 2jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. |
| 3I ei vaiše necen tagut, a ahtištusen tagut-ki mö olem hüviš meliš, sikš ku tedam — ahtištused tegeba mehen tirpajaks, | 3Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, |
| 4tirpand — vahvembaks, a vahvuz' sündutab nadejan. | 4mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; |
| 5A nadei ei ve pahaze mel'he, sikš ku Jumal om valanu ičeze armastust meiden südäimihe Pühän Hengen kal't, kudamban hän om meile andnu. | 5mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. |
| 6Konz mö olim völ vägetomad, ka Hristos koli Jumalal märitud aigan jumalatomiden täht. | 6Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. |
| 7Harvinaine tahtoib kolda eskai oiktan mehen täht, voib olda, vaiše hüvän täht ken-se om vaumiž kolmaha. | 7Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. |
| 8No Jumal ozutab ičeze armastusen meihe sil, miše Hristos koli meiden täht, konz mö völ olim grähkhižed. | 8Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. |
| 9I ku hän nügüd' om tehnu meid tozioiktoikš ičeze verel, ka sidä teramba hän päzutab meid tulijas vihaspäi. | 9Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. |
| 10Ku Jumalan Poigan surm toi meile kožmusen Jumalanke, konz mö olim hänen vihanikad, ka Jumalan Poigan elo sidä enamba päzutab meid nügüd', konz kožmuz om tehtud. | 10Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; |
| 11No nece völ ei ole kaik. Mö völ kitämoiš Jumalal, kudambanke tulim kožmusehe meiden Ižandan Iisusan Hristosan kal't. | 11emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. |
| 12Ühten üksjaižen mehen kal't, Adaman kal't, grähk om tulnu mirhu, a grähkänke om tulnu surm. Muga surm om tulnu kaikile mehile, sikš ku kaik oma tehnuded grähkid. | 12Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet - |
| 13Ved' grähk oli mirus jo edel käskištod, no kus ei ole käskištod, sigä ei lugekoi grähkid. | 13sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; |
| 14Surm oli valdas kaikiden päl Adamaspäi Moisejahasai, neniden-ki päl, ked ei tehnugoi mugošt grähkäd kut Adam, kudamb mäni Jumalan käsköd vasthapäi.Adam oli hänen ozutez, kenele pidi tulda edehepäi. | 14kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. |
| 15No üks'kaik Adaman grähkäd ei voi rindatada Jumalan armoihe. Ku ühten üksjaižen mehen grähk om tonu kaikile surman, ka sidä enambad Jumalan armod da hänen lahjad oma tulnuded kaikile ühten üksjaižen mehen, Iisusan Hristosan hüvüden kal't. | 15Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi. |
| 16Necidä lahjad ei sa rindatada sihe, midä ühten mehen grähk toi mirhu. A mikš? Sikš ku mehen ühtes grähkäs tuli kova sud, kudamb vei kadondaha, a äjiš grähkiš — Jumalan armahtuz da tozioiktusehe pästand. | 16Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi. |
| 17Ku ühten mehen grähk tegi sen, miše surm hänen tagut ižandoičeškanzi, ka völ enamba ühten mehen tagut, Iisusan Hristosan tagut, ižandoičeškandeba elos ned, ked saba lujas sured armod da lahjan tehtas tozioiktoikš. | 17Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. - |
| 18I muga kut ühten mehen grähkän tagut kaikid mehid suditihe surmaližel sudal, ka ühten üksjaižen mehen oiktan tegon tagut andaškatas kaikile mehile tozioiktusen i elon. | 18Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; |
| 19Kut ühten mehen kundlematomuz tegi kaikid grähkhižikš, muga ühten kundelmuz tegeb kaikišpäi tozioiktoid. | 19sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. |
| 20Käskišt tuli mirhu sen täht, miše grähk tegižihe surembaks. No kus grähk om kaznu sureks, sigä Jumalan armod oma kaznuded äi kerdoid surembikš. | 20Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, |
| 21Kut grähk om olnu valdas i venu surmha, muga Jumalan armod-ki linneba valdas da veba igähižehe eloho, sikš ku meiden Ižand Iisus Hristos om tehnu meid tozioiktoikš. | 21että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. |
Chapter 5
