Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
KIRJEINE RIMALAIŽILE | Paavalin kirje roomalaisille |
Chapter 3 | Luku 3 |
| 1Midä hüväd om olda evrejalaižen, da mittušt ližad tob ümbrileiktuz? | 1Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta? |
| 2Äjan da erazvuittušt! Ezmäi kaiked sidä, miše Jumal om andnu ičeze sanan heiden holihe. | 2Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut. |
| 3No hot' erased heišpäi ei usknugoi, znamoičeb-ik nece, miše Jumalale ei voi uskta? | 3Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä? |
| 4Ka ei! Olgha hot' kaik mehed kelastajad, Jumal üks'kaik ei kelasta. Ved' om sanutud Pühiš Kirjutusiš: — Sinä linned oiged kaikiš ičeiž sanoiš, i sad vägestusen sudas. | 4Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on: "Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään". |
| 5No ku meiden värhuz' ozutab Jumalan oiktusen, midä sid' meile sanuda? Om-ik Jumal vär — pagižen nügüd' kuti mehed — konz oigendab vihan meiden päle? | 5Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla. |
| 6Ka ei! Kutak hän sid' voiži sudida mirud? | 6Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman? |
| 7No ku minun kelastusen kal't Jumalan tozi näguškandeb paremba da tob hänele korktad arvod, mikš sid' mindai pidaiži sudida kut grähkhišt? | 7Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan? |
| 8Ka jose meile pidaiži tehta pahad, miše tuliži hüvä, kut meiden päle erašti kelastadas i sanutas, miše mö muga opendam-ki? Naku hö saba-ki oiktan sudan. | 8Ja miksi emme tekisi, niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niinkuin muutamat väittävät meidän sanovan: "Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi"? Niiden tuomio on oikea. |
| 9I kutak sid'? Olem-ik mö, evrejalaižed, Jumalan edes parembal sijal? Ka nikut. Minä olen jo ozutanu, miše kut evrejalaižed, muga grekalaižed-ki oma grähkän valdas. | 9Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, |
| 10Ved' om sanutud Pühiš Kirjutusiš: — Ei ole tozioiktad, ni üht, | 10niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, |
| 11ei ole el'gendajad, nikeda, ken ecib Jumalad. | 11ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; |
| 12Kaik oma käraudanus tespäi i tehnus kožutomikš. Ei ole nikeda, ni üht, ken tegeb hüväd. | 12kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. |
| 13Heiden kurk om avoin kaum, kelel hö manitaba, heiden huliden taga om kün jad, | 13Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; |
| 14heiden su om täuz' sapid i pahut. | 14heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. |
| 15Hö rigehtiden rigehtiba pästta vert, | 15Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, |
| 16murenduz i gol'l'uz' jäba heiden jäl'ghe. | 16hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, |
| 17Kožmusen te heile ei ole tetab, | 17ja rauhan tietä he eivät tunne. |
| 18heiden sil'miš ei ole Jumalan varaidust. | 18Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." |
| 19Mö tedam: midä käskišt sanub, sidä se sanub nenile, ked oma käskišton valdas, miše niken ei rohtiži avaita sud i kaik mir oliži vär Jumalan edes. | 19Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; |
| 20Ved' ni üks' mez' ei tehte tozioiktaks Jumalan edes eläden käskišton mödhe. Käskišton kal't mez' tedištab, miše hän om grähkhine. | 20sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. |
| 21No nügüd käskištoho kacmata Jumal om avaidanu ten tozioiktusehe, kudamban polhe todištaba käskišt i Jumalan sanankandajad. | 21Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, |
| 22Nece Jumalan tozioiktuz' tuleb uskondan kal't Iisusaha Hristosaha kaikile i kaikiden täht, ked uskoba. Kaik oma ühtejiččed, | 22se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. |
| 23sikš ku kaik oma tehnuded grähkid i heiš ei ole Jumalan korktad arvod. | 23Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla |
| 24Ani muite, hänen armoiden kal't hö tegesoiš tozioiktoikš, sikš ku Hristos Iisus om pästnu heid valdale. | 24ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, |
| 25Jumal pani händast žertvaks grähkiš. Hänen veri pästab grähkäd nenile, ked uskoba. Jumal om ozutanu ičeze tozioiktusen muga, miše pästi männuden aigan grähkäd opendamata niiš. | 25jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit |
| 26Hän om tirpnu i tehnu necen, miše ozutada nügüd' ičeze tozioiktusen: hän iče om tozioiged i tegeb tozioiktoikš nenid, ked uskoba Iisusaha. | 26jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. |
| 27Om-ik sid' mil ülendeldas? Ei ole. Sil ei ole pohjad. Mitte käskišt om lükäidanu sen pohjan? Ei-ik se, kudamb käskeb eläda sen mödhe? Ka ei, a se, kudamb käskeb uskta. | 27Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. |
| 28Mö vahvištoitam sen, miše mez' tegese tozioiktaks, ku hän uskob, a ei muga, konz hän tegeb sidä, midä tarbiž käskišton mödhe. | 28Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. |
| 29Jose Jumal om vaiše evrejalaižiden Jumal? Ei-ik hän ole toižiden-ki rahvahiden Jumal? Ka om toižiden-ki, | 29Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, |
| 30ved' Jumal om vaiše üks' i sikš hän tegeb tozioiktoikš nenid, ked uskoba — ümbrileiktud i mugažo ümbrileikmatomad. | 30koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. |
| 31Murendam-ik mö käskištod uskondal? Ka em, mö vastkarin vahvištoitam sidä, midä käskišt sanub. | 31Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain. |
Chapter 3
