Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
KIRJEINE RIMALAIŽILE | Paavalin kirje roomalaisille |
Chapter 1 | Luku 1 |
| 1Minä, Pavel, Iisusan Hristosan käskabunik, kuctud apostoloihe da valitud sanelemha Jumalan hüväd vestid, oigendan tervhutesid teile kaikile. | 1Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, |
| 2Se hüvä vest', kudamban Jumal jo edelpäi toivoti Pühiš Kirjutusiš ičeze sanankandajiden kal't, | 2jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa, |
| 3om sana hänen Poigan polhe. Sündundan poles hän oli Davidan suguspäi; | 3hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä |
| 4hengen pühüden poles hän oli Jumalan Poig, kudambal om vald i kudamb eläbzoitusen kal't necile sijale om pandud. Hän om Iisus Hristos, meiden Ižand. | 4ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme, |
| 5Hänespäi minä olen sanu armoid i apostolan sijan, miše hänen nimen täht vedäda kaikid Jumalad tundmatomid rahvahid uskmaha hänehe i kundelmaha händast. | 5jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa, |
| 6Neniden Iisusan Hristosan kuctud mehiden keskes olet tö-ki. | 6joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte: |
| 7Armoid da mirud Jumalas, meiden Tataspäi da Ižandas Iisusas Hristosaspäi teile kaikile Rimas olijoile, kudambid om kuctud tehmahas pühäks rahvahaks! | 7kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! |
| 8Ezmäi kaiked kitän Iisusan Hristosan nimespäi minun Jumalad kaikiš teiš, sikš ku teiden uskondan polhe sanutas kaikjal mirus. | 8Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa. |
| 9Jumal, kudambale minä služin kaikel südäimel i sanelen hüväd vestid hänen Poigan polhe, todištab, miše minä kaiken aigan johtutan teid minun loičendoiš. | 9Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan, |
| 10Kaiken loičen, miše kut taht putuižin teidennoks, ku linneb neche Jumalan vald. | 10aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne. |
| 11Lujas tahtoižin nägištada teid, miše jagada teile hengeližid lahjoid i tugeta teid, | 11Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte, |
| 12toižin sanoin: minä dai tö, mö saižim toine toižespäi rohktust meiden ühthižes uskondas. | 12se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun. |
| 13Tahtoin, miše tedaižit, velled, jo äi kerdoid ladin tulda teidennoks, no tähäsai mi-se om telustanu minei. Tahtoižin teiden-ki keskes kerata semetud satusid, kut olen keradanu toižiden rahvahiden keskes. | 13Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo monesti olen päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut estetty tähän saakka. |
| 14Olen velgas grekalaižile i varvaroile, melekahile i meletomile, | 14Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velassa; |
| 15i sikš olen vaumiž sanelemha hüväd vestid teile-ki, Rimas olijoile. | 15omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia. |
| 16Minä en huiktelde Hristosan hüväd vestid, se om Jumalan vägi, i se tob päzutandan jogahižele, ken sihe uskob, ezmäi evrejalaižile, sid' grekalaižile. | 16Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. |
| 17Jumalan tozioiktuz' avaidase vaiše uskondas i vaiše muga. Ved' om kirjutadud Pühiš Kirjutusiš: «Tozioiged eläb uskondal.» | 17Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta". |
| 18Jumalan viha tuleb taivhaspäi kaikuččen jumalatoman da pahan azjan päle, kudambid mehed tegeba, sikš ku hö ičeze tegoil telustaba toižile tedištada tot Jumalan polhe. | 18Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, |
| 19Midä Jumalan polhe voib tedištada, sen hö voiba nägištada. Ved' Jumal om ozutanu sen heile. | 19sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. |
| 20Mi Jumalas om nägumatoi — hänen igähine vägi i jumaluz — sen voib el'geta mirun tegemižen aigaspäi, ku kacta hänen töihe. Sikš heil ei ole mil polestada ičtaze. | 20Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, |
| 21Hö oma tundnuded Jumalad, no ei olgoi kundelnuded da kitnuded händast kuti Jumalad, a oma vajunuded tühjiže paginoihe, i heiden el'getomad südäimed om sebadanu pimed. | 21koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. |
| 22Hö oma sanunuded, miše oma melekahad, a iče oma tehnus meletomikš. | 22Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet |
| 23Heile oliži pidanu kumartas kolematomale Jumalale, a hö oma kumardanus surmaližiden mehiden, linduiden, nel'l'jaugaižiden i ujelijoiden kuvile. | 23ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. |
| 24Sikš Jumal om küksnu heid südäimen pahoiden himoiden tagut paganoihe radoihe, huigenzoitmaha ičeze hibjoid. | 24Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, |
| 25Jumalan toden hö oma vajehtanuded kelastushe, oma kumardanus da služinuded sille, mi om tehtud, a ei Tegijale — olgha hän igän kittud, amin'. | 25nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. |
| 26Sikš Jumal om jätnu heid huiktoiden himoiden valdha. Naižed oma vajehtanuded oiktoid hibjkosketusid naižen da mužikan keskes londusen vastkarižihe; | 26Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; |
| 27a mužikad oma tacnuded oiktoid hibjkosketusid naižidenke, i mužikoiš om sündnu himo toine toižehe. Hö kesknezoi tegeba huiktoid azjoid i saba ičheze pahan opendusen, mitte om märitud lähtnuzile värale tele. | 27samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. |
| 28I ku hö ei pidänugoi arvos Jumalan tundmust, sikš Jumal om jätnu heid neniden huiktoiden meliden valdha tehmaha sidä, midä ei sa. | 28Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. |
| 29Hö oma täuded kaikenlašt värhut, vedelust, pahut, ažlakut, vihad, täuded kadehut, rikondtahtod, ridoid, manitusid, pahantahtod | 29He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; |
| 30da oma kelenkandišijad, pahanpagižijad, Jumalan vihanikad, lujas huiktatomad, nenakahad i baffalijad, pahan radon ecijad, hö ei kundelkoi kazvatajid, | 30ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, |
| 31oma el'getomad i heile ei sa uskta, hö ei armastagoi, ei kožugoiš nikenenke da ei žalleičegoi nikeda. | 31vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; |
| 32Hö tedaba, miš om Jumalan oiged sud: ken muga eläb, ka maksab, miše putta surman käzihe. No iče kaiken-se tegeba muga i völ kitäba toižid, kudambad tegeba ningažo. | 32jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät. |
Chapter 1
