Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
JAKOVAN KIRJEINE | Jaakobin kirje |
Chapter 5 | Luku 5 |
| 1Kulgat tö, bohatad! Voikkat i laskkat kidoid siš ozatomudespäi, mitte teravas tuleb. | 1Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. |
| 2Teiden bohatuz' om hapnu i kojeged oma sönuded teiden sobad. | 2Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; |
| 3Teiden kuldad da hobedad oma rostkes. Nece roste todištab teid vasthapäi, se söb teiden hibjad kuti lämoi. Tö olet keradanuded bohatust nenil jäl'gmäižil elonpäivil. | 3teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä. |
| 4Tö anastit paukan radnikoilpäi, kudambad oliba rahnnuded teiden pöudoid. Kulgat: nece pauk kidastab, i nece kida loihe Ižandan Savaofan korvihe. | 4Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. |
| 5Tö olet elänuded man päl külläd elod da bohatuses, no tö olet sötnuded ičetoi südäimed kuti živatan pututandpäiväl. | 5Te olette herkutelleet maan päällä ja hekumoineet, te olette sydäntänne syötelleet teurastuspäivänä. |
| 6Tö olet sudinuded i riknuded tozioiktoid, kudambad ei vastustanugoi teid. | 6Vanhurskaan te olette tuominneet ja tappaneet; hän ei vastusta teitä. |
| 7Ka olgat tirpajad, velled, Ižandan tulendahasai. Kackat, kut manradai varastab tirpten man kallišt villäd, varastab sügüz'- i keväz'vihmoid. | 7Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. |
| 8Olgat tö-ki tirpajad i püžugat vahvas, sikš ku Ižandan tulend om jo läz. | 8Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. |
| 9Algat voikkoiš, velled, toine toižen päle, miše teid ei voiži sudida. Sudj seižub jo uksiš. | 9Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella. |
| 10Velled, kackat Jumalan sanankandajihe, kut heile pidi mokitas i tirpta, konz hö saneliba Ižandan nimes. | 10Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. |
| 11Nenid, ked tirpaba lophusai, mö sanum ozakahikš. Tö olet kulnuded Jovan tirpandas i tedat, kut lopuks Jumal abuti hänele. Ižand om lujas armahtai i žalleičii. | 11Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen. |
| 12Edel kaiked, velled, algat antkoi sanad i algat vahvištoitkoi sidä ei taivhan, ei man i ei min-ni toižen kal't. Ku tahtoit vahvištoitta, sanugat vaiše: «Ka», a ku olet vasthapäi, sanugat vaiše: «Ei». Tehkat muga, ika teid sudiškatas. | 12Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan "on" olkoon teillä "on", ja "ei" olkoon teillä "ei", ettette joutuisi tuomion alle. |
| 13Ku ken-ni teišpäi tirpab mokid, loičkaha. A ku ken-ni om hüviš meliš — pajatagha kitändpajoid. | 13Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta. |
| 14Ku ken-ni teišpäi läžub, kuckaha hän ičezennoks uskondkundan vanhembid. Hö voidelkaha händast pühävoil Ižandan nimes i loičkaha hänes, | 14Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. |
| 15i uskondanke sanutud loičend tervehtoitab läžujad. Ižand libutoitab händast jaugoile, i ku hän om tehnu grähkid, ka ned pästtas hänele. | 15Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. |
| 16Sikš avaikat ičetoi värad tegod toine toižele i loičkat toine toižen polhe, miše tehtas tervhikš. Tozioiktan ristitun loičend om vägev i äjan abutab. | 16Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. |
| 17Ilja oli mez', mugoine kut mö-ki. Hän loiči kaikes südäimespäi, miše ei oliži vihmad koume polenke vot. | 17Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. |
| 18I ku hän möst sid' loiči, ka taivaz andoi vihman, i ma andoi villän. | 18Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä. |
| 19Velled, ku ken-ni teišpäi segoib Jumalan todespäi, a toine pördutab händast oiktale tele, | 19Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, |
| 20ka tekat nece: ken kändab grähkhišt mest väral telpäi, se päzutab händast surmaspäi i katab äjan grähkid. | 20niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. |
Chapter 5
