Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
APOSTOLOIDEN TEGOD | Apostolien teot |
Chapter 26 | Luku 26 |
| 1Agrippa sanui Pavlale: «Void iče pagišta ičeiž azjoiš.»Siloi Pavel libuti käden i zavodi puhtastandpaginan: | 1Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Sinun on lupa puhua puolestasi". Silloin Paavali ojensi kätensä ja lausui puolustuksekseen: |
| 2«Agrippa-kunigaz! Minä tozi-ki voin sanuda ičtain ozavaks, ku voin tämbei sinun edes puhtastadas kaikes sišpäi, miš evrejalaižed väritaba mindai. | 2"Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa, kun sinun edessäsi tänä päivänä saan puolustautua kaikesta siitä, mistä juutalaiset minua syyttävät, |
| 3Ved' sinä tunded lujas hüvin kaik evrejalaižiden verod i ridküzundad. Sikš pakičen, miše tirpandanke kundližid mindai. | 3olletikin, koska sinä tarkkaan tunnet kaikki juutalaisten tavat ja riitakysymykset. Sentähden pyydän sinua kärsivällisesti minua kuulemaan. |
| 4Kaik evrejalaižed lujas hüvin tedaba minun elon nores aigaspäi, sikš ku laps'aigaspäi olen elänu ičein rahvahan keskes Jerusalimas. | 4Kaikki juutalaiset tuntevat minun elämäni nuoruudestani asti, koska alusta alkaen olen elänyt kansani keskuudessa ja Jerusalemissa. |
| 5Hö amu tundeba mindai i voiba todištada, ku tahtoiba, miše minä olen elänu farisejan, meiden uskondan kovembiden opendusiden mödhe. | 5He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, että minä meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena. |
| 6Tämbei minä seižun sudan edes, sikš miše nadeimoi sihe toivotushe, kudamban Jumal om andnu meiden tatoile. | 6Ja nyt minä seison oikeuden edessä sentähden, että panen toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on meidän isillemme antanut |
| 7Kaks'toštkümne meiden rahvahan heimod öd i päiväd väzumata služiba Jumalale i nadeišoiš nähta, konz nece toivotuz todenzub. Necen nadejan tagut, Agrippa-kunigaz, evrejalaižed väritaba mindai. | 7ja jonka meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä ja päivää herkeämättä palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan; tämän toivon tähden, kuningas, juutalaiset minua syyttävät. |
| 8Nu ka midä? Jose teile om jüged uskta, miše Jumal eläbzoitab kollijoid? | 8Miksi on teistä uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet? |
| 9Minä-ki ende meletin, miše minei tarbiž kaikel vägel vastustada Iisusan Nazaretalaižen nimed. | 9Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, |
| 10Minä muga tehlin-ki Jerusalimas. Konz sain ülembaižil papilpäi valdan, ka tacin türmha äjid jumalanuskojid. I konz heid surmitihe, minä-ki andoin änen sen poles. | 10ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta. |
| 11Paksus minä mokičin heid kaikiš suimpertiš i väges käskin sanuda midä-ni pahad Iisusad vasthapäi. Märatoman vihan valdas kävelin taboitelmaha heid eskai verhiže lidnoihe-ki. | 11Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka. |
| 12Necen täht, konz sain valdan i käskön ülembaižil papilpäi, minä läksin Damaskaha. | 12Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, |
| 13No matkan aigan, hüvä kunigaz, minä keskpäivän nägištin, kut taivhaspäi leimahti lämoi, kudamb hošti enamban mi päiväine. Se sebazi mindai i minun sebranikoid. | 13näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä, |
| 14Mö kaik lanksim maha, i minä kulištin änen, kudamb sanui minei evrejan kelel: ‘Saul, Saul, mikš küksed mindai? Sinei om jüged astta, ku sinä vastustad minun ohjandad.’ | 14ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: `Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.` |
| 15Minä küzuin: ‘Ižand, ken sinä oled?’ Hän sanui: ‘Minä olen Iisus, se, keda sinä küksed. | 15Niin minä sanoin: `Kuka olet, herra?` Ja Herra sanoi: `Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. |
| 16Libu jaugoile. Minä olen ozutanus sinei, sikš ku olen valičenu sindai käskabunikaks i todištajaks sihe, midä oled nähnu i midä völ nägištad, konz minä ozutamoi sinei. | 16Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. |
| 17Minä pästan sindai ičeiž rahvahan i kaikiden rahvahiden käzišpäi, kudambidennoks nügüd' oigendan sindai | 17Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän |
| 18avaidamha heile sil'mäd, miše hö käraudaižihe pimedaspäi lämoihe i sotonan valdaspäi Jumalaha. Ku hö uskoba minuhu, heiden grähkäd pästtas, i hö voiškandeba olda nenidenke, keda Jumal om otnu pühiden keskhe.’ | 18avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.` |
| 19Necen tagut, Agrippa-kunigaz, minä en voind vastustada taivhališt nägudest, | 19Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, |
| 20i olen sanelnu ezmäi Damaskas i Jerusalimas, a jäl'ges kaiktäna Judejas i Jumalad tundmatomiden rahvahiden keskes, miše kaikile tarbiž kärautas grähkišpäi Jumalaha i tehta tegoid, kudambiš nägub heiden käraudamine. | 20vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja. |
| 21Necen tagut evrejalaižed tabaziba mindai pühäkodiš i napriba rikta. | 21Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata minut. |
| 22No tähä päivhäsai Jumal om abutanu minei, i minä nügüd'-ki seižun i todištan kut penile muga surile-ki. Nimidä tošt en sanele, sanun vaiše siš, miš Jumalan sanankandajad i Moisei oma endustanuded: | 22Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, |
| 23Messiale pidi äjan mokitas i kolda, ezmäižele eläbzuda kollijoišpäi i sanelda päivänvauktan tulendan polhe kut evrejalaižile, muga Jumalad tundmatomile rahvahile-ki.» | 23että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille." |
| 24Pavlan puhtastandpaginan aigan Fest heikahti komedal änel: «Pavel, sinä oled lähtnu melespäi! Sinun sured kirjantedod tegeba sindai uradaks!» | 24Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut". |
| 25No hän sanui: «En ole lähtnu melespäi, arvostadud Fest. Midä pagižen, se om todesine i melev azj. | 25Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja. |
| 26Kunigahale nece kaik om tutab, sikš pagižen-ki avoin hänen edes. Minä tedan, miše ni üks' nece azj ei ole männu siriči händast — ved' nece kaik ei ole tehnus miččes-ni čogas. | 26Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet. |
| 27Uskod-ik Jumalan sanankandajile, Agrippa-kunigaz? Minä tedan, miše sinä uskod.» | 27Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Minä tiedän, että uskot." |
| 28Agrippa sanui Pavlale: «Meletad-ik sinä, miše muga teravas void tehta mindai hristosalaižeks?» | 28Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi". |
| 29Pavel sanui: «Hilläs vai teravas, no minä loičen Jumalale, miše ed vaiše sinä, no kaik toižed-ki, ked tämbei mindai kundleba, tegižihe mugoižikš, kut minä olen — vaiše nenita čapita.» | 29Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta". |
| 30Konz Pavel sanui necen, kunigaz libui, ühtes hänenke libuiba manižand i Verenika, i kaik ked oliba heidenke. | 30Niin kuningas nousi ja maaherra ja Bernike sekä ne, jotka istuivat heidän kanssansa. |
| 31Lähttes zalaspäi, hö pagižiba kesknezoi: «Nece mez' ei ole tehnu nimidä, miš voiži panda händast čapihe vai surmita.» | 31Ja mennessään he puhuivat keskenänsä sanoen: "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet". |
| 32Agrippa sanui Festale: «Necen mehen voinuiži pästta valdale, ku hän ei pakičenuiži kesarin sudad.» Sen täht manižand päti oigeta händast kesarin sudale. | 32Ja Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin". |
Chapter 26
