Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
APOSTOLOIDEN TEGOD | Apostolien teot |
Chapter 27 | Luku 27 |
| 1Konz oli pättud, miše meile pidi lähtta meriči Italiaha, Pavel i erased toižed türmas ištujad anttihe Juliale, Avgustan kogortan sadanpämehele. | 1Kun oli päätetty, että meidän oli purjehtiminen Italiaan, annettiin Paavali ja muutamat muut vangit erään Julius nimisen, keisarilliseen sotaväenosastoon kuuluvan sadanpäämiehen haltuun. |
| 2Mö ištuimoiš adramitalaižehe laivha, kudambale pidi lähtta Azian randišton sijoidme, i päzuim merele. Meidenke oli makedonialaine Aristarh Fessalonikaspäi. | 2Ja me astuimme adramyttiläiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli Aristarkus, makedonialainen Tessalonikasta. |
| 3Toižel päiväl mö tartuim Sidonan randha, i Juli, kudamb pidi Pavlan hüvin, pästi händast sebranikoidennoks, miše hö holduižiba hänen azjoiš. | 3Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Ja Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo hoitoa saamaan. |
| 4Lähttes sigäpäi mö ajoim Kiprsaren peitos, sikš ku oli vasttullei. | 4Ja sieltä laskettuamme merelle purjehdimme Kypron suojaan, koska tuulet olivat vastaiset. |
| 5Sid' ajoim meres päliči Kilikias i Pamfilias siriči i tulim Likian Miraha. | 5Ja kun olimme merta purjehtien sivuuttaneet Kilikian ja Pamfylian, tulimme Myrraan, joka on Lykiassa. |
| 6Sigä sadanpämez' löuzi aleksandrialaižen laivan, kudamb ajoi Italiaha, i ištuti meid sinna. | 6Siellä sadanpäämies tapasi aleksandrialaisen laivan, jonka oli määrä purjehtia Italiaan, ja siirsi meidät siihen. |
| 7Äi päivid mö mänim hilläšti edemba, i ülenväged tulim Knidannoks. Tullein tagut mö em putnugoi sinna, kuna tahtoim, sikš meile pidi ajada Salmonan nemes siriči Kritan tünän randan polele. | 7Ja monta päivää me purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Ja kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen nenitse Kreetan suojaan. |
| 8Ülenväged ajoim mö pidust' randad i tulim sijaha, kudamban nimi oli Hüväd valdmad. Se oli läz Laseja-lidnad. | 8Ja vaivoin kuljettuamme liki sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jonka lähellä Lasaian kaupunki oli. |
| 9Mäni äi aigad, i pühütandpäiv oli jo tagan, i oli lujas opak ujuda merel. Pavel nevoi toižile: | 9Mutta kun paljon aikaa oli kulunut ja purjehtiminen jo oli vaarallista, sillä paastonaikakin oli jo ohi, varoitti Paavali heitä |
| 10«Mehed, minä tedan, miše meiden matk linneb lujas paha i jüged ei vaiše tavarale i laivale, no meiden hengele-ki.» | 10ja sanoi: "Miehet, minä näen, että purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja vaaralliseksi, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös meidän hengellemme". |
| 11No sadanpämez' uskoi laivan pämehele i sen ižandale enamban mi Pavlan sanoile. | 11Mutta sadanpäämies uskoi enemmän perämiestä ja laivanisäntää kuin Paavalin sanoja. |
| 12Da völ ku nened valdmad ei sättunugoi laivale seižundsijaks tal'vel, sikš äjad nevoiba lähtta sigäpäi i ajada edemba i kut-ni putta tal'veks hot' Finikaha, ühthe Kritan valdmoihe. Finikan valdmad oliba pohjoiž-päivlaskman i suvi-päivlaskman tulleiden vastpolel. | 12Ja koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, olivat useimmat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä, voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin. |
| 13Konz sid' zavodi puhuda väl'l' suvitullei, hö meletiba, miše saiba sen, min oliba tahtoinuded, i läksiba ani pidust' Kritan randad. | 13Ja kun etelätuuli alkoi puhaltaa, luulivat he pääsevänsä tarkoituksensa perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan likitse Kreetaa. |
| 14No mäni pordoine aigad i sares üliči puhuškanzi käred i vägev muga sanutud evroklidon-tullei. | 14Mutta ennen pitkää syöksyi saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. |
| 15Se tullei tembaiži laivan ičeze valdha, i ku laiv ei voind mända vasttulleihe, ka mö andoimoiš lainhiden valdha i kandišimoiš mertme. | 15Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle. |
| 16Konz mö päzuim penen Kavda-saren peitho, mö surel vägel lendim abuvenehen laivha. | 16Ja päästyämme erään pienen, Klauda nimisen saaren suojaan me töintuskin saimme venheen korjuuseen. |
| 17Konz veneh oli letud laivha, merimehed tabazihe abutarbhiže. Hö vediba norad laivas aliči i sidoiba niil laivan, miše se ei mureniži. Hö varaižiba išttas Sirtan lodole i sikš heitiba purehen i muga kandišihe. | 17Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varokeinoihin ja sitoivat laivan ympäri köysiä, ja kun pelkäsivät ajautuvansa Syrtteihin, laskivat he purjeet alas, ja niin he ajelehtivat. |
| 18Torok oli mugoine vägev, miše toižel päiväl mehed zavodiba tacelta tavaroid päliči laidoiš, | 18Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meitä, heittivät he seuraavana päivänä lastia mereen, |
| 19i koumandel päiväl mö ičemoi käzil tacim kaik laivan kalud merhe. | 19ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat mereen laivan kaluston. |
| 20I ku äi päivid ei nägund ni päiväšt, ni tähthid, i ku torok edemba-ki bauhuti, ka mö em enambad nadeinus jäda henghe. | 20Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo. |
| 21No ku mö hätken em olnugoi sönuded nimidä, ka Pavel libui i sanui: «Mehed! Teile pidanuiži kundelta mindai, a ei lähtta Kritaspäi, siloi tö et nähnuiži mugoižid pahusid da jügedusid. | 21Kun oli oltu kauan syömättä, niin Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani eikä lähteä Kreetasta; siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta. |
| 22No nügüd' nevon teile olda rohktan. Ni üks' teišpäi ei kole, vaiše laiv mureneb. | 22Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä ei yksikään teistä huku, ainoastaan laiva hukkuu. |
| 23Männudel öl minun edehe tuli Jumalan angel, hänen, kenen minä olen-ki i kenele služin. | 23Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, |
| 24Angel sanui: ‘Ala varaida, Pavel. Sinä seižuškanded kesarin edes, i Jumal andab sinei sen lahjan, miše kaik sinun sebranikad jäba henghe.’ | 24ja sanoi: `Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat`. |
| 25Olgat sikš rohktad, mehed! Minä uskon Jumalaha i tedan, miše muga linneb, kut om minei sanutud. | 25Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu. |
| 26Meid völ lükäidab miččele-ni sarele.» | 26Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskautua." |
| 27Tuli nellänz'toštkümnenz' ö, a mö kaiken-se ajelimoiš Adriatikanmertme. Läz kesköd merimehed rižiba, miše ma om läheli. | 27Ja kun tuli neljästoista yö meidän ajelehtiessamme Adrianmerellä, tuntui merimiehistä keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata. |
| 28Hö märičiba meren süvüden i homaičiba, miše se oli kaks'kümne sül't, a penes aigkeskustas päliči hö märičiba udes i nägištiba, miše se oli vižtoštkümne sül't. | 28Ja luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä, ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi. |
| 29Merimehed varaižiba, miše laivan voib tacta kivile, sikš pästiba vedhe nel'l' perajakkarid i varastiba, miše teramba tuliži päiv. | 29Ja kun he pelkäsivät meidän viskautuvan karille, laskivat he laivan perästä neljä ankkuria ja odottivat ikävöiden päivän tuloa. |
| 30No merimehed napriba pageta laivaspäi, i pästiba venehen vedele. Muga hö tahtoiba ozutada, kuti pästaba nenajakkarid vedhe. | 30Mutta merimiehet yrittivät paeta laivasta ja laskivat venheen mereen sillä tekosyyllä, että muka aikoivat keulapuolesta viedä ulos ankkureita. |
| 31No Pavel sanui sadanpämehele i saldatoile: «Ku nene mehed ei jägoi laivha, ka tö et voigoi päzuda surmaspäi.» | 31Silloin Paavali sanoi sadanpäämiehelle ja sotilaille: "Jos nuo eivät pysy laivassa, niin te ette voi pelastua". |
| 32Siloi saldatad čapoiba sanktad norad, kudambad pidiba abuvenehen, i se lanksi. | 32Silloin sotamiehet hakkasivat poikki venheen köydet ja päästivät sen menemään. |
| 33Edel päiväižen nouzmad Pavel zavodi kucta kaikid sömha. Hän sanui: «Tämbei om jo nellänz'toštkümnenz' päiv, konz tö varastusiš olet sömäta i muruta sus. | 33Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole mitään ravintoa ottaneet. |
| 34Sikš kucun teid sömha. Muga tö päzut surmaspäi. I ni ühtel teišpäi hibuz-ki ei lankte päspäi.» | 34Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava." |
| 35Konz hän oli sanunu necen, hän oti leibän i kaikiden sil'miš kiti Jumalad, lohkaiži leibän i zavodi söda. | 35Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. |
| 36Toižed-ki tegihe rohktembikš i zavodiba söda. | 36Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa. |
| 37(Meid laival oli kaiked kaks'sadad seičemekümne kuz' mest.) | 37Ja meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä. |
| 38Konz kaik oliba sönuded külläks, hö zavodiba kebnenzoitta laivad i tacelta villäd merhe. | 38Ja kun he olivat tulleet ravituiksi, kevensivät he laivaa heittämällä viljan mereen. |
| 39Päiväižen nouzmas merimehed ei tundištanugoi randad, vaiše nägiba leterandasižen karan. Hö ladiba, ku voib, siš sijas tartta randha. | 39Päivän tultua he eivät tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta; siihen he päättivät, jos mahdollista, laskea laivan. |
| 40Hö čapoiba norad i jätiba jakkarid vedhe, pästiba peramelad norišpäi, libutiba penen nenapurehen i oigenziba laivan randhapäi. | 40Ja he hakkasivat ankkuriköydet poikki ja jättivät ankkurit mereen; samalla he päästivät peräsinten nuorat, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti. |
| 41No laiv ištuihe letelodole. Laivannena vajui letkehe i jäi likumata, a tagapera mureni suriden lainhiden löndaspäi. | 41Mutta he joutuivat riutalle ja antoivat laivan törmätä siihen; keulapuoli tarttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, mutta peräpuoli hajosi aaltojen voimasta. |
| 42Saldatad tahtoiba rikta kaikid türmnikoid, miše ni üks' heišpäi ei pageniži ujuden, | 42Niin sotamiehillä oli aikomus tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla karkuun. |
| 43no sadanpämez' tahtoi päzutada Pavlad surmaspäi i azoti heid. Hän käski nenile, ked mahtoiba ujuda, ezmäižile hüppida vedhe i ujuda randhapäi, | 43Mutta sadanpäämies, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heidät siitä aikeesta ja käski uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin |
| 44a toižile ujuda hot' laudoil, hot' miččil-ni laivaspäi jänuzil kaluil. Muga kaik päzuiba randha. | 44ja sitten muiden, minkä laudoilla, minkä laivankappaleilla. Ja näin kaikki pelastuivat maalle. |
Chapter 27
