Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
APOSTOLOIDEN TEGOD | Apostolien teot |
Chapter 25 | Luku 25 |
| 1Oldes koume päiväd manižandan Fest läksi Kesariaspäi Jerusalimha. | 1Kun nyt Festus oli astunut maaherranvirkaan, meni hän kolmen päivän kuluttua Kesareasta ylös Jerusalemiin. |
| 2Sigä ülembaine pap i evrejalaižiden pämehed tuliba hänennoks sanumaha, miše tahtoiba väritada Pavlad. Hö tomotiba Festad i | 2Niin ylipapit ja juutalaisten ensimmäiset miehet ilmoittivat hänelle syyttävänsä Paavalia ja pyysivät häneltä |
| 3pakičiba, miše hän oliži heile hüvä i toiži Pavlan Jerusalimha. Hö peitoiči ladiba rikta Pavlad matkas. | 3ja anoivat sitä suosionosoitusta itsellensä, Paavalia vastaan, että hän haettaisi hänet Jerusalemiin; sillä he valmistivat väijytystä tappaakseen hänet tiellä. |
| 4No Fest sanui, miše Pavel pidetas türmas Kesarias, i hän iče teravas tahtoib lähtta Kesariaha. | 4Mutta Festus vastasi, että Paavalia pidettiin vartioituna Kesareassa ja että hän itse aikoi piakkoin lähteä sinne. |
| 5«Lähtkaha teiden pämehed minunke», hän sanui, «i väritagha necidä mest sigä, ku hän om tehnu midä-ni pahad.» | 5Ja hän lisäsi: "Tulkoot siis teidän johtomiehenne minun mukanani sinne alas, ja jos siinä miehessä on jotakin väärää, syyttäkööt häntä". |
| 6Fest oli Jerusalimas vaiše kahesa vai kümne päiväd i pördihe tagaze Kesariaha. Toižel päiväl hän ištuihe sudjansijale i käski toda Pavlad ičezennoks. | 6Ja viivyttyään heidän luonansa ainoastaan kahdeksan tai kymmenen päivää hän meni alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin eteensä. |
| 7Pavel tuli, i Jerusalimaspäi tulnuded evrejalaižed kerazihe hänes ümbri i zavodiba väritada händast äjiš jügedoiš azjoiš. No hö ei voinugoi vahvištoitta ičeze väritusid. | 7Ja kun hän oli saapunut, asettuivat ne juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemista, hänen ympärilleen ja tekivät useita ja raskaita syytöksiä, joita he eivät kuitenkaan kyenneet näyttämään toteen; |
| 8Pavel pagiži ičeze poles muga: «Minä en ole tehnu nimidä pahad evrejalaižiden käskištod vasthapäi, pühäkodid vasthapäi i ei kesarid vasthapäi.» | 8sillä Paavali torjui syytökset ja sanoi: "Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan". |
| 9No Fest tahtoi olda hüvän evrejalaižile, sikš hän küzui Pavlal: «Tahtoid-ik lähtta Jerusalimha, miše minä sudižin sindai sigä neciš azjas?» | 9Niin Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin minun edessäni?" |
| 10Pavel sanui: «Minä olen nügüd' kesarin sudan edes, i tägä mindai tarbiž-ki sudida. Minä en tegend nimidä pahad evrejalaižile, kut sinä iče-ki hüvin tedad. | 10Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, niinkuin sinäkin aivan hyvin tiedät. |
| 11A ku minä olen vär i olen tehnu sidä, miš suditas surmale, ka en eci päzundad surmaspäi. No ku neniden mehiden väritused oma tühjad, ka niken ei voi antta mindai heiden käzihe. Minä tahtoin sudad kesarin edes.» | 11Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta; mutta jos se, mistä nämä minua syyttävät, on perätöntä, niin ei kukaan voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin." |
| 12Fest pagiži ičeze nevondkundanke i jäl'ges sanui Pavlale: «Sinä pakičid kesarin sudad, ka mäne hänen edehe.» | 12Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Keisariin sinä olet vedonnut, niinpä mene keisarin eteen". |
| 13Mäni äjak-se aigad, i Agrippa-kunigaz i Verenika tuliba Kesariaha sanumaha tervhensanoid Festale. | 13Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan tervehtimään Festusta. |
| 14Hö oliba hänenno äi päivid, i Fest starinoiči kunigahale Pavlan azjan. Hän sanui: «Tägä om eraz mez', kudamban Feliks jäti türmha. | 14Ja kun he viipyivät siellä useampia päiviä, kertoi Festus Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: "Täällä on eräs mies, jonka Feeliks on jättänyt vankeuteen; |
| 15Konz minä olin Jerusalimas, evrejalaižed ülembaižed papid i vanhembad väritiba händast i pakičiba, miše hän oliži suditud. | 15käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat ilmoittivat syyttävänsä häntä ja pyysivät, että hänet tuomittaisiin. |
| 16Minä sanuin heile, miše nece ei ole Riman veron mödhe antta keda-ni surmale edel, ku hän nägištaiži väritajid oc ocha i saiži valdan puhtastadas väritusišpäi. | 16Mutta minä vastasin heille: `Ei ole roomalaisten tapa antaa ketään alttiiksi, ennenkuin syytetty on asetettu vastakkain syyttäjäinsä kanssa ja on saanut puolustautua syytöstä vastaan`. |
| 17Konz hö tuliba tänna, ka minä vitkotamata, toižel-žo päiväl ištuimoi sudjansijale i käskin toda mehen minun edehe. | 17Kun he olivat kokoontuneet tänne, niin minä viivyttelemättä seuraavana päivänä istuin tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen eteeni. |
| 18Väritajad zavodiba pagišta, no hö ei väritanugoi händast ni ühtes mugoižes azjas, midä minä varastin. | 18Mutta kun hänen syyttäjänsä seisoivat hänen ympärillään, eivät he syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta, kuin minä olin odottanut, |
| 19Hö ridliba hänenke heiden ühthižes religias i miččes-se kolnudes Iisusas, kudamban polhe Pavel sanui, miše hän om eläb. | 19vaan heillä oli häntä vastaan riitaa joistakin heidän uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali väitti elävän. |
| 20Minei oli jüged pätta necen azjan, i sikš küzuin hänel, tahtoib-ik hän lähtta Jerusalimha, miše sigä oliži suditud neciš azjas. | 20Ja kun olin epätietoinen, miten tällainen asia oli tutkittava, kysyin, tahtoiko hän mennä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin. |
| 21No nece Pavel pakiči, miše hän oliži suditud Avgustan sudal. I minä käskin pidäda händast türmas i varjoita sihesai, kuni oigendan händast kesarinnoks.» | 21Mutta kun Paavali vetosi ja vaati, että hänet oli säilytettävä majesteetin tutkittavaksi, käskin minä vartioida häntä, kunnes lähetän hänet keisarin eteen." |
| 22Agrippa sanui Festale: «Minä-ki tahtoižin kundelta sidä mest.» «Homen sinä void kulištada händast», sanui Fest. | 22Niin Agrippa sanoi Festukselle: "Minäkin tahtoisin kuulla sitä miestä". Tämä sanoi: "Huomenna saat kuulla häntä". |
| 23Toižel päiväl Agrippa i Verenika kaik sur'kulu prazniksatand kerdal tuliba sudzalha. Hö tuliba sinna ühtes kogortoiden pämehidenke i lidnan ezmäižiden mehidenke. Fest käski toda Pavlan. | 23Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike tulivat suurella komeudella ja menivät oikeussaliin päällikköjen ja kaupungin ylhäisten miesten kanssa; ja Paavali tuotiin Festuksen käskystä sinne. |
| 24Fest sanui: «Kunigaz Agrippa i tö toižed, ked olet tägä meidenke! Täs tö näget mehen, kudambad vasthapäi oma kaik evrejalaižed, kut Jerusalimas, muga tägä Kesarias-ki. Hö tartuiba minuhu i kidastiba, miše hänele ei pida enambad eläda. | 24Ja Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki muut, jotka meidän kanssamme olette läsnä, tässä näette sen miehen, jonka tähden koko juutalaisten joukko sekä Jerusalemissa että täällä on ahdistanut minua huutaen, ettei hänen pidä enää saaman elää. |
| 25No minä nägištin, miše hän ei tegend nimidä mugošt, miš voiži surmita. Ku hän iče om pakičenu sudad Avgustan edes, ka minä pätin oigeta händast sinna. | 25Minä kuitenkin huomasin, ettei hän ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman; mutta kun hän itse vetosi majesteettiin, niin minä päätin lähettää hänet sinne. |
| 26No minai ei ole nimiččid sel'ktoid azjoid hänes, miš kirjutada minun ižandale. Sikš olen-ki tonu händast teiden edehe — edel kaiked sinun edehe, Agrippa-kunigaz — miše sudan küzelusen jäl'ghe minai oliži, midä kirjutada. | 26Mitään varmaa minulla ei kuitenkaan ole, mitä hänestä herralleni kirjoittaisin. Sen vuoksi tuotin hänet teidän eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, että minulla tutkinnon tapahduttua olisi, mitä kirjoittaa. |
| 27Olen mugošt mel't, miše ei ole melevašti oigeta tabatud mest matkha ozutamata sidä, miš händast väritadas.» | 27Sillä mielettömältä näyttää minusta lähettää vanki, antamatta samalla tietää häntä vastaan tehtyjä syytöksiä." |
Chapter 25
